Lauantaina seurasin suunnistuksen MM-kisojen viestejä. Lähetykset olivat hyviä ja viestit tapahtumarikkaita. Valitettavasti nämä tapahtumat olivat suurelta osin kielteisiä Suomen kannalta, sillä Merja Rantasen virheen takia naiset jäivät mitalikyydistä ja miehet virheiden vuoksi yhä kauemmaksi kärjestä.
Kokonaisuudessaan ja hivenen karkeistaen oli jälleen niin, että Suomen menestys oli yhtäkuin Minna Kaupin menestys. Katselin tilastoista nopeasti henkilökohtaisia MM-mitaleita viimeisen viiden vuoden ajalta. Kaupin ohella MM-mitaleita viimeisen vuoden ajalta ovat saavuttaneet Pasi Ikonen, Tero Föhr, Jarkko Huovila sekä jo uransa lopettanut Heli Jukkola. Kaupilla on kuitenkin tältä ajalta mitaleita enemmän kuin muilla yhteensä.
Naisten maajoukkueen osalta Suomen tilanne on erittäin hyvä. Kauppi, nyt toipilaana oleva Anni-Maija Fincke sekä Rantanen edustavat maajoukkueen vanhaa kaartia. Samaan aikaan joukkue on uusiutumassa ennenkaikkea viestinkin hyvin avanneen Venla Niemen, Saila Kinnin, Sofia Haajasen hyvällä nousulla kansainväliseen kärkeen.
Miesten puolella tilanne on haasteellisempi. Dinosaurus-ketjua edustavat Ikonen sekä Huovila, sekä nyt kisoista kotosalle jääneet Föhr ja Lakanen. Petteri Muukkonen kyykytti maajoukkuemiehiä vielä viime kaudella, mutta tällä kaudella on ollut hiljaisempaa. Nuoremmasta ketjusta Olli-Markus Taivaiselta nyt kahdet MM-kisat ovat sujuneet alavireisesti. Myönteisiä yllättäjiä ovat olleet Fredric Portinin sekä Hannu Airilan nousu maajoukkueeseen ja hyvät suoritukset arvokisoissa. Noh, Portinille ja Airilalle ei lauantaina tullut huippupäivää, sen sijaan Tuomas Tervo, kisojen työjuhta, suoriutui urakastaan hyvin. Samoin on tietty muistettava Tuomo Mäkelän erinomainen veto MM-kisojen sprintissä.
Vuokatin kotikisoihin on aikaa vuosi. Naisten maajoukkuen kohdalla ei ole huolta, kovista urheilijoista esiintyy jopa runsaudenpulaa. Miesten kohdalla tarttis tehdä jotain. Tälle kaudelle odotin Topi Anjalalta kovaa panosta, mutta jostain syystä ei ole kulkenut viime kauden lopun tahtiin. Suunnistaja-lehden mainiolla kolumnistilla, Jonne Lehdolla, olisi myös rahkeita maajoukkuetasolle. Samaa voisi kenties sanoa tai toivoa Simo-Pekka Finckestä. Miesten puolella kokeneempi kaarti (nimet mainittu edellä) on toisaalta niin kova, että voi hyvin olla mahdollista, että Vuokatin joukkue tulee suurelta osin koostumaan näistä varttuneemmista suunnistajista.
Joka tapauksessa suomalaisessa suunnistuksessa tulee pakosti tapahtumaan sukupolvenvaihdos joidenkin vuosien kuluessa. Tarkoitan tällä vaiheella sitä aikaa kun Kauppi, Ikonen, Rantanen, Lakanen ja Huovila eivät enää ole kuvioissa mukana. Kauppi voi tietty halutessaan jatkaa vielä pitkäänkin ja tätä sopii myös mitalien näkäkulmasta toivoa.
Odotan, että siinä vaiheessa kun suomalaista huippusuunnistusta aletaan rakentamaan uudelle pohjalle, valmentajaksi kutsutaan Ruotsissa jo pitkään vaikuttanut Pekka Nikulainen. Sveitsin huippusuunnistusta läheltä seuranneen Janne Salmen paluu päävalmentajaksi ei myöskään olisi hullumpi juttu. Vai voisivatko nämä kaksi herraa ottaa vastuun suomalaisen suunnistuksen kehittämisestä yhdessä?
Luin muuten viikonloppuna Turun Sanomista, että IOF:n kokouksessa kisojen aikaan oli äänestetty paitsi siitä, että tulevaisuudessa yksi laji MM-kisoissa on sekaviesti (pähkähullu idea) myös siitä, että yksi IOF:n laji olisi “seikkailu-urheilu”. Jutun mukaan tämä äänestys tuli suomalaisille yllätyksenä ja ehdotus sai yllättävän paljon kannatusta muilta mailta. Kun lajiin käsittääkseni kuuluu koskenlasku olennaisesti, niin voisiko suomalaisilla vanhana tukinuittajakansana olla tässä mahdollisuuksia?