Aika urheiluntäyteinen viikonloppu on ollut. Eilen Vantaalla vanhimman pojan jalkapalloturnauksessa. Sieltä mieleen jäi paitsi pojan kolme maalia (ja yksi jota ei hyväksytty, vaikka olisi pitänyt) toisaalta toisen joukkueen valmentaja-isän tms. käyttäytyminen.
Hävityn pelin jälkeen äijä jankkasi pojalle ensin kaikkien kuullen “Huonoin peli Sulta pitkään aikaan, eihän Sulle tullut edes hiki”. Ja sama jatkui vielä kahdenkesken. Samanlainen tilanne kuin se kuuluisa tapaus kun Raimo Summanen ripitti Janne Niinimaata. Summanenkin tosin on kuulemma rauhoittunut tästä. Meinasin sanoa, että olisitko jo hiljaa.
Oli muuten juuri tämä joukkue, joka oli yksilöinä taitava, mutta joukkuepeli ei oikein sujunut. Kannattaisiko vaihtaa valmennusmetodeja?
Otin turnauksesta kuvia ja videoita. Mutta ei ole vielä ehtinyt käsitellä niitä ja katsella mitä niistä loppujen lopuksi tänään tuli. Myöhemmin siis.
Eilen illalla katselin Tiomilaa ekan vaihdon, kauempaa en jaksanut, vaan piti mennä nukkumaan. Hyvältä näytti webtv:n lähetys. Ja ruotsalaisten tulospalvelukin pelitti ihan ok:sti.
Tänään sitten startattiin aamulla keskimmäisen pojan kanssa Uudenmaan Rastipäiville Lopelle. Suppamaastoa, kartalla oli pääosin korkeuskäyriä. Ihan päinvastainen tapaus kuin Finn-Springissä jossa kartan neliosentillä oli 10 erilaista asiaa. Nastarit eivät rapisseet kalliolla kertaakaan, eikä jyrkänteitäkään ollut. Jyrkkää rinnettä kylläkin.
Juoksin rauhalliseen tahtiin koheltamatta hyväkulkuisessa maastossa niin, että kilsavauhti oli toisen kerran tänä vuonna alle 10 min/km. Hain selkeät varmistukset oleellisist maastonkohdista ja jätin pienemmät vähemmällä huomiolle. Tyytyväinen pitää olla. Yhtään hakua ei tullut. Erittäin pitkällä välilläkin kepitin ison liudan kilpailijoita. Ja ennenkaikkea olin tyytyväinen kun pystyin vetämään kokonaan puhtaasti ilman hakuja.
Viimeiseltä rastilta kun juoksin loppusuoralle kuulin laavun lettujonosta kannustuksen “Hyvä isä!”. Lisäsin vauhtia ja jo toisen kerran tänä vuonna loppusuoran hopeaa.
Oli todella hieno maasto jyrkkine harjanteineen ja suppineen. Pojalla oli pyörä mukana kun oli aika pitkä matka parkkipaikalta kilpailukeskukseen.
[AFG_gallery id=’8′]
Tuntuu, että suunnistuksellisesti on menty pari napsua eteenpäin. Loppukaudesta voi kulkea ja ihan hyvinkin kun valmentajan kanssa hiotaan vielä kulkua paremmaksi.