SM-keskimatka Pöytyällä on takanapäin. Jälkipolville ei jäänyt paljoakaan kerrottavaa.
Tässä vaiheessa näytti vielä lupaavalta.
Karsinta
Tein virheen ykköselle, mutta en suuren suurta. Kakkoselle hyvin, sitten kolmoselle toinen virhe. Molemmissa taisi mennä 3 minuuttia, joka on varsinkin keskimatkalla todella/liian paljon. Sitten neloselle olisi pitänyt mennä suoraan, mutta tuli vähän kaarrettua. Tässä ei hirveästi aikaa mennyt mutta kuitenkin. Loput rastit hyvin.
Keskimääräinen etenemisvauhti oli sellaista parasta kisavauhtia mitä tänä vuonna nyt on kisoissa ollut. 3 km radalla tuli noista virheistä 2 min km-vauhtia vielä lisää. Suhteellisen tyytyväinen olin kuitenkin. Noita virheettömiä suorituksia on tullut nimittäin aika harvoin.
B-Finaali
Finaalista ei kannattaisi paljon puhella.
Ykköselle heti virhe, sitten kakkoselle hyvin ja kolmoselle hyvin. Neloselle oli pitkä väli ja siinä sekosin. Nousin legendaarisesti väärään mäkeen eikä siellä mitään rastia ollut… Toisen suunnistajan kanssa sitä siellä päiviteltiin ja lähdettiin sinne oikeaan mäkeen sellaista vauhtia, etten ole ennen metsässä juossut. Rasti löytyi ja samoin seuraava ja seuraava. Sitten tuli musta hetki ja sekosin taas, vaikka ei siinä mitään erikoista pitänyt olla. Lopulta sinne seiskalle. Seuraava helppo. Tokavika oli peitteisessä maastossa lähellä kuulutusta jo. Sinne menin huolimattomasti sinne päin eikä meinannut löytyä taas millään. Siitä sitten maaliin ja äkkiä kotiin.
Kun jälkeenpäin katselin finaalin tuloksia ja väliaikoja niin ihmeellisen vähän tuli pummiaikaa noissa töpeksimisissä. Metsässä tuntui siltä, että hakemisessa meni tuntikausia. Ykkösväli kun meni huonosti, tunnelmat laskivat ja ote löystyi.
Olosuhteet olivat liejuiset.
Analyysi kisaviikonlopusta on aika yksinkertainen: Huolimaton suunnistus kostautuu tällaisissa vaativissa maastoissa varmasti. Syytä siihen, miksi suunnistus on huolimatonta, voi etsiä lähinnä korvien välistä. No, kohta alkaa valmistautuminen Pirkan hiihtoon ja siinä ei tarvitse kuin hiihtää uria pitkin.
Äkkiä nämä kisat unohtuu. Ensi viikonloppuna taas hienot kisat eli Oravatonni, jonne myös perheen paremmat suunnistajat lähtevät. Sitten on vielä Raatojuoksu ja kausi on paketissa.
Ennen viestejäkin voi jo sanoa, että merkittävin tapaus SM-kisaviikonlopulta on Topi Anjalan loistava juoksu, jossa Thierry G:kin joutui taipumaan.