Viime viikolla sain luettua Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Rajan (2006). Kirja kertoo traagisista ihmiskohtaloista. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat kolme naista, professori Anja, koululainen Mari ja Anni 6 v, joille kaikille sattuu ja tapahtuu.
Anjan kohtalona on Alzheimerin tautiin sairastunut miehensä ja hänen hoivaamisensa. Marilla on suhde opettajaansa Julianiin, joka on Annin isä. Anni taas joutuu lapsena todistamaan isänsä tekemisiä.
Kirjan henkilöt liikkuvat lähellä toisiaan. Anja on Marin äidin sisko. Julian taas aloittelee väitöskirjaansa ja hakeutuu Anjan vastaanotolle yliopistolle. Anja myös sattumalta tapaa Annin ja tämän ystävän. Keskeiset henkilöt liikkuvat lähellä toisiaan, vaikkakin osin toisistaan tietämättä. Sivuhenkilöitä ovat vielä Anjan hoitokodissa tapaama saman elämänkohtalon jakava Johannes sekä Julianin vaimo Janika. Ja sitten on vielä Annin ystävä Sanna ja Marin varsin vauhdikas ystävä Tinka.
Kirjan vaikuttavinta antia ovat päähenkilöiden näkökulmien kautta intensiivisesti kuvatut vaikeat elämäntilanteet, niihin kytkeytyvät suuret tunteet sekä epätoivoiset yritykset tilanteiden ratkaisemiseksi. Eletään vahvasti ja aidontuntuisesti kuvaten lasten, nuorten ja yli viisikymppisten elämysmaailmassa. Kirjan loppuratkaisu on yllättävä ja dramaattinen. Alkulehdiltä saakka väikkynyt kuoleman mahdollisuus muuttuu todeksi ja valitsee kohteensa yllättävästi. Vai valitseeko sittenkään?
En muista hetkeen yhtä hyvää ja mukaansatempaavaa lukukokemusta. Kirja oli pakko lukea nopeasti loppuun. Tästä konkreettisena osoituksena se, että Jack Bauer omine haasteineen sai odottaa parikin iltaa, jotta sain tämän kirjan ensin päätökseen.
Nyt sitten mielenkiinnolla odotetaan, miten kolahtaa Pulkkisen tänä syksynä ilmestynyt uusi romaani Totta.
Rajan arvio Kiiltomadossa.
