Eilen olin kahden vanhimman pojan kanssa Espoossa katsomassa ottelua Blues-Kalpa. Kelit olivat ottelupaikalle ajettaessa varsin heikot, moottoritiellä oli autoja poikittain ja hälytysajoneuvojen siniset valot vilkkuivat keskellä pimeyttä. Varovainen piti olla, koska lunta ei oltu ehditty aurata tieltä pois sitä mukaan kun sitä tuli lisää.
Ennen matsia piti vielä käydä Ikeassa lamppua hakemassa. Paikka, jossa käy mahdollisimman harvoin ja silloin kun käy, hoitaa asioinnin mahdollisimman nopeasti.
Peli oli vähämaalinen. Kaksi ensimmäistä erää puurrettiin väkinäisen oloisesti, pelissä oli omasta mielestäni välillä jopa melko tylsiä jaksoja. Välillä rymisteltiin laitoja, laukauksia tuli melko vähän. Blues piti hienokseltaan otetta pelin alussa, mutta Kalpa iski muutaman kerran terävästi takaisin.
Vaikka pelitapahtumat olivat verraten laimeita, pelaajien tunteet tuntuivat välillä kuumenevan. Ehkä niukkuus maalien suhteen kiristi pelaajien pinnaa. Alla olevassa kuvassa Bluesin johtajahahmo ja katsojien suosikki Jere Karalahti matkalla jäähyaitioon. Aina kun Jere lipui katsomon ohi, kuului huutoja “Hyvä Jere!” ja “Näytä niille!”. Jere tuntui myös saavan varsin runsaasti peliminuutteja.
Varsinainen pelin “kohokohta”, tosin arveluttava sellainen, tuli sitten toisessa erässä. Bluesin maalilla tuli pientä tönimistä, joka eskaloitui alla olevan kuvasarjan mukaisesti kunnon tappeluun. Lopputuloksena oli se, että kaksi pelaajaa ajettiin suihkuun. Yleisö tuntui olevan tappelusta mielissään, kenties olen väärässä, mutta tuomarit antoivat poikien ensin nahistella hetken ja menivät vasta sitten väliin. Mitä sitä kunnon showta keskeyttämään.
Tuomarit pitävät muut pelaajat loitolla riitapukareista.
Kuopiolainen antaa espoolaiselle selkään, tuomari tulee hätiin.
“No niin pojat, eipäs nahistella”.
“Ja tämä oli sitten tältä illalta tässä”.
Pelireissu oli oikein onnistunut, vaikkakin pelissä oli selkeästi tylsiä jaksoja. Lopussa Blues haki hyvin tasoitusta ottamalla maalivahdin pois kentältä, mutta kiri ei riittänyt maaliin asti. Kalpa siis voitti maalein 0-1. Kalpan maali tuli ikäänkuin vahingossa, äkkiä. Vierasjoukkueen maaleja ei kovin hyvin huomaakaan, sillä mitään huutomyrskyä ei tule. Taisi muuten tässä pelissä Kalpan fanikatsomo olla äänekkäämpi kuin kotijoukkueen. Kumman vaisua porukkaa nämä espoolaiset.
Vaikuttavia hetkiä matsissa olivat Jere Karalahden mailan rikkoontuminen kovassa lämärissä, kiekon lentäminen yli pleksin (saimme sen kotiin), naapurin popcornien kaatuminen hallin lattialle ja tasokas hot-dog erätauolla. Ylipäätään hallin palvelut ja organisaatio tuntuivat hyvin hiotuilta parkkeerauksesta kotiinlähtöön saakka.
Varmaan kymmenen jääkiekkomatsia olen elämäni aikana nähnyt, mutta yhtään varsinaista trilleriä ei ole tullut todistettua paikan päällä. Jotensakin televisiossa pelin tunnelma tuntuu olevan intensiivisempi. Peli näyttää hitaammalta livenä, eikä ne laukaukset niin kovia ole. Ainakaan kaikki.
Viikolla jouduin töiden takia olemaan illan Helsingissä. Siinä sitten kävin juoksulenkillä välillä, eli juoksin Töölönlahden ympäri. Ihan kiva lenkki, kaupunki oli varsin sekaisin lumesta, venäläiset rekat yrittivät päästä liikkeelle liikennevaloista ja ihmiset kaivoivat autojaan kadunreunan kinoksista. Lenkki on kuvattu alla olevassa käppyrässä. Jalassa oli tietty Asics Gel Arcticit, joilla Linnunlaulun ylämäkikin sujui ongelmattomasti.
Tänään kävin heittämässä vielä vähän pidemmän hiihtolenkin, eli 21 km kiersin tuossa urheilukentän ladulla kun muita latuja ei oltu ajettu. Ihan hyvin jaksoin, aikaa meni 1 h 50 min. Eihän Pirkan hiihdossa tarvita kuin 70 kilsaa päälle ja se on siinä. Yritän hiihdellä viikonloppuisin näitä vähän pidempiä lenkkejä 20-30 km. Viikolla hyvä kun hätäisen kympin ehtii pari kertaa hiihtää.
Ensi viikon yksi keskeinen tapahtuma on valmentajan väitös ja karonkka Turussa. Laajoja haastatteluja on jo annettu asiasta paikallislehteen.