Kevään kisoista oli tänä viikonloppuna vuorossa FinnSpring. Kisat järjestettiin Karjaalla Påminnen laskettelukeskuksen toimiessa kilpailukeskuksena. Lauantaina oli henkilökohtaiset kisat ja sunnuntaina viesti ja yhteislähdöllä toteutettu yksilökisa. Järjestelyistä vastasi entinen seurani Karjaan Ura.
Sen verran osallistuin talkoisiinkin, että toteutin kisojen palautekyselyn. Asiakaslähtöisyys ja asiakaskokemus korostuu suunnistuskisoissakin!
Kisasää oli lauantaina varsin vaihteleva. Aamulla kun läksin pyörällä tapahtumapaikalle, satoi rakeita ja räntää. Maa oli kotona valkoinen, mutta kilpailukeskukseen saakka tämä sade ei yltänyt.
Lähikisaan voi mennä ekologisesti pyörällä.
Näillä keleillä pukeutuminen on aina vähän vaikeaa. Luottaako sitä pärjäävänsä lyhyellä paidalla vai kannattaako pukeutua pitkähihaiseen? Yleensä pitkähihainen on virhe ja hiki nousee pintaan metsässä juostessa. Päädyin kuitenkin lyhythihaiseen, joka oli ihan hyvä valinta.
Uhkaavat pilvet roikkuvat kilpailukeskuksen yllä.
Lähtöön oli lauantaina pitkä matka. Lähtökarsinassa minulla oli oma karttaämpäri hieman hukassa. Olin ryhmittynyt D45-karttojen kohdalle, mutta joku ystävällismielinen suunnistaja (jota en tuntenut) kutsui minua nimeltä ja sanoi, että olen väärässä paikassa.
Rata oli melko helppo, koska näkyvyyttä riitti hyvin. Toisaalta maasto tarjosi helposti nähtäviä suuria maastonkohteita, joiden perusteella oli helppo suunnistaa. Maastossa oli myös runsaasti teitä ja polkuja, jotka jouduttivat matkaa. No, kaikki tämä tarkoitti sitä, että vauhti oli kisassa kova ja pienetkin virheet kostautuivat.
Suunnistin ihan hyvin, kenties hieman liian varovaisesti ja tiekiertoihin luottaen. Kerran ajauduin reitiltä sivuun ja jouduin korjaamaan “optimireitille”. Toisaalta aivan lopussa juoksin väärään kallionkoloon, mutta tiesin heti missä olin ja pääsin hyvin rastille. Kisan aikana saatiin myös raesadetta. Narskuttelin rakeita suussani ja sain näin nestettä.
Sunnuntaina osallistuin yhteislähdöllä toteutettuun yksilökisaan. Kisasää oli varsin kolea ja tällä kertaa päädyin pitkään paitaan.
Suunnistus sujui taas ihan hyvin. Näkyvyyttä riitti ja hyödynsin hyödynsin polkua juostessani Gölen sivua kohti kakkosta. Rastit löytyivät taas hyvin. Perhoslenkit oli sijoitettu pienipiirteisen kallion laelle ja sieltä sitten tehtiin lenkkejä. Korkeuseroa löytyi ja maasto oli louhikkoinen. Suunnistus oli hyvin hallinnassa perhoslenkkienkin osalta ja lähdin lenkit selvitettyni jolkottelemaan viimeisille rasteille.
Leimasin toiseksi viimeisellä rastilla ja juoksin kohti maalia. Seppo Väli-Klemelä oli kameran kanssa mäen päällä. Hän huusi ottavansa kuvan, jotta saan sen blogiini. Kiittelin jo etukäteen ja jatkoin matkaa.
Pahaksi onneksi valokuvaus ja hyvin sujuneen suunnistuksen tuoma hyvänolontunne johti siihen, että juoksin lauantaista uraa pitkin viimeisen rastin ohi. Jouduin palaamaan hieman. Näin jäi jälleen kerran saavuttamatta täysin virheetön suunnistussuoritus.
Kohti viimeistä rastia. Kuvan toinen suunnistaja on Angelniemen Ankkuria edustava Helena Havia-Kinnala. Kuva: Seppo Väli-Klemelä.
Mutta suunnistusviikonloppu oli hieno. Oli mukavaa välttää pitkä autolla ajettu kisamatka ja taittaa matka kilpailukeskukseen pyörällä. Suunnistus on kaikissa kauden neljässä kisassa sujunut oikein hyvin. On tullut vain pieniä virheitä. Valitettavasti juoksukunto ei ole parasta luokkaa kuntohuipun osuttua ikävästi marraskuuhun. Mutta nythän on hyvä aika ja kelit hioa juoksukuntoa Karjaan pururadalla tulevia kisoja varten. Seuraava startti on viikon päästä Vappurasteilla.