Suunnistuspiireissä on viime päivinä kuohunut tavallista enemmän. Syynä SSL:n entisen toimitusjohtajan kirjoittama kolumni, jossa hän toi esiin tuntemuksiaan suunnistajien muutosvastarinnasta liittyen lajin uudistumiseen. Ex-toimitusjohtajan mukaan “perussuunnistajat” eli “persut” vastustavat televisioinnin vaatimia kompromisseja ja lajin muokkaamista (kohti olympiakelpoisuutta).
Pulinaa syntyi tietysti Pesupaikalla ja myöhemmin monet suunnistajat, kuten ainakin Petteri Muukkonen, Tero Föhr ja Juuso Metsälä ottivat kantaa asiaan. Janne Salmi muuten kirjoitti näistä asioista jo ajat sitten Juoksija-lehden blogissaan. Muistamme myös, kuinka lajin huiput laativat syksyllä addressin, jossa MM-kisoihin liittyviä uudistuksia vastustettiin jopa boikotin uhalla.
Minulla ei juurikaan ole esittää uusia argumentteja tai ideoita tähän keskusteluun. Sanon vaan pari mielipidettä “omalla nimellä”:
1) Tuntuu olevan aikamoista kuilua lajin päättäjien ja suunnistajien (ml. harrastajat ja huiput) välillä. Olisiko lajin uudistusmisprosessia ja keskustelua asiasta voinut hoitaa osallistavammin?
2) En välttämättä pitäisi niin hirveän tärkeänä päämääränä saada suunnistusta olympialaisiin kaikkine lieveilmiöineen. Varsinkaan jos lajia pitää rajusti muokata olympiakelpoiseksi. Kauhukuva olisikin se, että suunnistus olisi olympialaisissa ja kilpailut olisivat jotakin Nordic O-tourin eräiden osakilpailujen kaltaista säntäilyä.
3) En pidä tärkeänä televisioinnin lisäämistä. Lajin muokkaaminen televisoinnin takia ei myöskään välttämättä ole edes tarpeellista. Perinteiset kilpailumuodot ja -matkat pärjäävät erittäin hyvin televisiossa, jos lähetykset tehdään hyvin (esim. Trondheimin MM-kisoista tuli hyvää lähetystä, Jukola etc.). Sprintti on huonoin TV-laji, esimerkkinä viime vuoden MM-kisat.
Ylipäätään televisiointikeskustelu “mahtuuko ohjelmakarttaan”-pohjalta on ainakin kohta täysin vanhanaikaista kun lähetykset ovat netistä katsottavissa katsojalle sopivana aikana. Ehkä suunnistuksen kaltaisten pienempien lajien tulevaisuus olisikin suoraan internetin puolella eikä TV:ssä? Netissä ohjelmakarttassa on tyhjää.
“Otsakameroiden” lisääntyessä mahdollisuudet televisioinnissa lisääntyvät. Metsästä saadaan kuvaa ilman että sinne roudataan rekkalastillinen kalustoa.
Tärkeitä asioita lajin tulevaisuuden kannalta ovat:
1) Lajin harrastajamäärät. Se, tuleeko suunnistusta telkkarista ja ollaanko olympialaisissa ei suoraan lisää suunnistajien määrää. Jukolan viesti on erikoistapahtuma, ilmiö, jonka lisääntyvistä osanottajamääristä ei voi täysin päätellä suunnistuksen harrastajamäärän kehitystä. Kilpasuunnistajien määrä ei ole nousussa, pikemmin päinvastoin ja osanottajakunnassa on iso ylipaino vanhemmissa sarjoissa.
2) Järjestötoiminta. Tästä en ole ihan varma, mutta ajattelen jotenkin niin, että talkootyö, johon erityisesti suunnistuskisojen järjestäminen pitkälti perustuu, saattaa olla katoavaa kansanperinnettä tai ainakin vähenemään päin. Ratkaisevaa tässä on se, miten seurat onnistuvat uusintamaan omaa “avainhenkilöstöään”. Kartantekijöitä, ratamestareita, makkaranpaistajia. Vai tulevatko markkinavoimat tässäkin peliin mukaan. Ulkoistavatko seurat tulevaisuudessa kisajärjestelyt yksityisille yrityksille, jotka hoitavat kisoista isommankin siivun kuin pelkästään tulospalvelun esimerkiksi. Miten tämä sitten rahoitetaan? Mainostuloilla, kun kansalliset kisat tulevat MTV:ltä?
Molempiin edellämainittuihin kohtiin SSL:llä on monenlaista toimintaa, joilla seurojen ja vaikkapa koulujen toimintaa suunnistuksen parissa tuetaan. Toivottavasti tämäntyyppiset toimintamuodot eivät jää muiden pyrkimysten jalkoihin tulevaisuudessa.
Suunnistuksen yksi tyypillinen piirre on se, “perussuunnistajat” ja huiput (jos ne nyt ovat eri porukkaa) saattavat olla samaan aikaan kansallisten kisojen loppusuoralla. Siksi tuntuukin johdonmukaiselta, että huiput ja persut ovat varsin samaa mieltä lajin kehittämisestä. Toivotaan, että urheilijoiden mielipiteillä on painoa lajin kehittämisessä.
Ruoka
Ruokarintamalla on tapahtunut uutta ja vanhaa. Eli tein vanhaa menestysreseptiä, chak chukaa. Erinomaista jälleen kerran. Eikä se ollut niin suuritöistäkään mitä muistelin. Taisi kuitenkin jäädä kasvikset vähän al denteksi.
Eilen uimahallin jälkeen kokeilin vähän uutta. Eli mustia linssejä voikastikkeessa. Valitettavasti Karjaalta ei saa mustia linssejä, joten piti tehdä vihreistä. Aivan erinomainen ruoka. Ei paljon pihviä kaivannut viereensä tämä kasvisruoka… Lisään reseptin joskus tuonne ruoka-osastoon.
Tänään sitten viikonlopun kolmas kasvisruoka. Eli kesäkurpitsacurry. Tämä oli vähän vaisua. Kesäkurpitsaa ja tomaattia.. No ihan hyvä jos kaksi kolmesta oli erinomaista. Miten niin muka kolme eri ruokaa ovat samannäköisiä kuvissa?
Urheilu
Murheiluvuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Juoksupainotteista vaan on ollut. Tällä viikolla kaksi vauhtikestävyysharjoitusta (tonnin vedot ja vauhtileikittely). Nilkat on vähän kovilla, pitäisi saada jotain muuta tehtyä kanssa. Hiihtokelit edelleen antavat odottaa itseään.
Ensi viikolla onneksi alkaa taas kuntopiiri. Viikon urheilullinen kohokohta.
