Category: Suunnistus

Tosiaan eilen oli tämä SM-yö sitten. Koskaan en ole mitään kisaa hermoillut yhtä paljon kuin tätä. Olihan edessä varsin pitkä yösuunnistus melko vähäisellä kokemuksella.

Lähdin Karjaalta ajelemaan iltapäivällä noin kolmen maissa ja poikkesin Korian ABC:lla päivällisellä (kanaa ja riisiä). Yhtään toista suunnistajaa en tunnistanut huoltiksella. Vettä vihmoi vähän väliä ja taivas näytti synkältä. Kävin majapaikassa ja suuntasin kilpailukeskukseen.

Siellä sitten varusteiden laittoa hermostuneesti. Tuleeko aluspaita vai ei ja onko kaikki mukana. Lähtöön sitten hyvissä ajoin.

Kilpailumaastona toimi alue, joka tunnettiin keski-ajalla nimellä Pöngölänmaa. Nyt keskiaikaisessa maastossa suihkivat suunnistajat 1500-3500 lumenin lamppuineen ja gps-loggereineen.

Lähtöön oli pitkä matka ja kaikki tuntuivat säästelevän lamppujen akkuja. Siinä sitten kävi niin, että letkassa vedettiin yhdelle omakotitaloalueella ja ihmeteltiin, missä se viitoitus oikein oli. Ensimmäinen pummi oli tosiasia jo ennen starttia.

Numero rintaan lähtökynnyksellä ja verryttelyä. Vettä vihmoi oikein olan takaa. Sitä olen ihmetellyt, miksi on niin tärkeä pitää sadevaatteita ennen kisaa lähtöön mentäessä kun kisassa varmasti kastuu heti alussa.

Startissa huomasin, että olin unohtanut laittaa gepsin päälle. Se kuitenkin alkoi näemmä workkimaan heti ja arvokasta käyrää saatiin heti alusta.

Aluksi metsä tuntui hämärältä ennenkuin silmät tottuivat. K-pisteellä havainnoin ojaa ja suuntasin sitten tielle. Sieltä polulle ja ykköselle ihan varmasti. Tämä oli tärkeää, että saatiin homma hyvin käyntiin.

Suunta kakkoselle ja kohti sitä, tämä oli pitkähkä väli. Oli vähän hidaskulkuista, mutta olin hyvin kiinni kartassa, katselin kalliota ja jyrkänteet ja varmasti rastille. Tämän välin olisi päässyt aika pitkälle polkua, huomasin jälkeenpäin, mutta toisaalta en tiedä miten olisin osannut polulta pois oikein.

Kohti kolmosta sitten, suunalla ensin ja sitten ajattelin mennä aukean kautta, joskin siellä oli taas hiukan vaikeakulkuista. Tämä olisi kannattanut mennä tien kautta, mutta selvitin välin kuitenkin ihan ok. Kolmosrasti koitui erittäin monen suunnistajan kohtaloksi ja lähistöllä oleva toinen rastipiste aiheutti merkittävää päänvaivaa ainakin sellaisille huipuille kuin Einari Heinaro ja Fredric Portin.

Nelonen oli lyhyt väli ja juomaksi oli tarjolla vettä. En muuten ole ollut yhdessäkään suunnistuskilpailussa, jossa olisi ollut muuta juotavaa tarjolla kuin vettä. No, Raatojuoksussa ehkä mehua. Mutta sitä vaan, että juoksutapahtumissa on yleensä urheilujuomaa ja myös hiihdossa.

Viitosväli oli pisin väli ja eräänlainen ratkaisuväli. Alku sujui hyvin, menin suunnalla kahden uran välin oikein hyvin. Sitten en huomannut yhtä linjapolkua, joka olisi ollut parempi kuin se polku jota käytin. Ei silti mahdottoman huono tämä valinta minkä tein.

Tällä välillä tiheikössä olin yhtäaikaa elävän suunnistusblogilegendan SP Fincken kanssa, joka kaarteli aika vauhdikkaan oloisesti tiheässä rinteessä katse rastia hakien. Taisipa huulilta karata pieni manauskin kun rasti ei ilmoittautunut.

Jatkoin eteenpäin ja kiuppasin pururadan (valot eivät olleet päällä) kautta, vaikka olisin voinut rynniä yli suon. Sitten jätin käyttämättä yhden oikaisupaikan ja “lenkkeilin” pururataa kohti viitosta. Näissä kohdin muutama minuutti tuli tappiota, mutta tuli nyt sitten käytettyä polkua. Aivan prikulleen pääsin viitoselle.

Kuutoselle tietä hyödyntäen ja hienosti kallion laen kautta rastille pudottaen. Tuntui todella hyvältä tämän välin sujuminen.

Seiskalle ihan ok, hiukan kiersin rinnettä pitkin, mutta sain sitä kautta ainakin varmuutta missä kuljin. Rastilla oli juomapiste ja henkilöstä tuntui käyvän aika intensiivisesti paikallisia tapahtumia läpi.

Kasille pikku pätkä tietä ja sitten suunnalla mäelle. Pieni koukku ja rastille.

Ysille löysin polkua alle ja taas mäen päälle suunnalla. Siellä meni hiukan ohi rastin, mutta osasin korjata välittömästi.

Kympille ihan ok polkua hyödyntäen, yksitoista melko ok ja kaksitoista.

Sitten alkoi tulla jo hyvänolontunne ja kolmelletoista huolimattomasti  ja sitä jouduin koukkimaan muutaman hetken. Siinä meni yksi sija. Aijai.

Sitten pinkaisu maaliin ja kaikki leimat löytyivät. SP oli jo ehtinyt haastatteluun ja kehuskeli siellä ratamestaria.

Jäähallille suihkuun ja se oli siinä.

Kilpailuun pitää olla ihan tyytyväinen, vaikka pientä parannettavaa jäikin. Koskaan ei muistaakseni kisat ole menneett täydellisesti ja nyt sai olla erityisen tyytyväinen siihen, että isoa pummia ei tullut missään. Monelle niitä tuli, esim. juuri Portinille ja Heinarolle.

Ennakossa peräänkuulutin urien käyttöä ja malttia. Aika hyvin pystyin menemään prinsiippien mukaisesti, mutta maltti hiukan loppui lopussa. Eikä urien ja teiden käyttökään ollut ihan sataprosenttista. Mutta hyvä näin.

Reitti löytyy tästä.

Kisan jälkeen ajoin McDonaldsin Drive-inniin ja tilasin pienet yöpalat. Menin nauttimaan eväitä erään huippuseuran huoneeseen, jossa oli varsin intensiiviset analyysisessiot käynnissä monen tietokoneen voimin.

Aamulla sitten kohti kotia. Koutsi oli kyydissä ja kun lähdettiin ennen aamupalaa, niin käytiin taas Korian ABC:lla aamiaisella. Siellä olikin varsin kilpailukykyiset aamupalat tarjolla puurosta pekoniin.

Hienoa oli, ens kauella sitten taas vuorenvarmasti Sm-yö ohjelmassa.

Nyt olisi kausi siinä mallissa, että Jämin suunnistusmaraton ja Raatojuoksu ovat ainoat kisat ohjelmassa. Halikko jäänee muiden kiireiden vuoksi väliin.

 

Keskiviikkona oli jälleen yösuunnistuksen aika. Kävin ensin Tampereella työmatkalla ja ehdin juuri hämärän rajamailla takaisin Raasuporiin. Tapahtuma oli OK Raseborgin avoimet mestaruuskisat Undermalmissa. Yösuunnistus sujui varsin hyvin, hakuja ei tullut lainkaan. Ehkä pari hitaahkoa reitinvalintaa vain. Reitti löytyy tästä.

Torstaina oli koululaisten suunnistuskisat, joista tuli pari mestaruutta perheeseen. Sitten illalla oltiin poikien kanssa tivolissa Tammisaaressa.

[AFG_gallery id=’29’]

Lauantaina oli ohjelmassa ensin koulun liikuntapäivä urheilukentällä. Koululaiset kokeilivat erilaisia lajeja ja näyttivät olevan varsin innokkaalla mielellä urheilemassa.

Lauantai-illan päätteeksi siirryttiin Varsinais-Suomeen mökille aivan Oravatonni-maaston viereen. Illalla pikainen iltauinti mereen ja täytyy sanoa, että veteen oli heitetty kylmä kivi jos toinenkin.

Kilpailupäivä valkeni sateisena. Siirryttiin kilpailukeskukseen, jossa varsin nopeasti havaittiin, että kumisaappaita ei olisi kannattanut juuri tänä viikonloppuna unohtaa kotiin. Kilpailukeskus meni varsin nopeasti liejuksi. Vettä tihuutti ja diskomusiikki soi, oltiinhan nuorisokisassa. Noh, diskomusiikki soi edellisenäkin viikonloppuna pappojen SM-kisoissa.

Silti suunnistettiin tietty, eikä keli metsässä ollut mitenkään erikoisen huono. Poikien suoritukset ensin, vähän vaihtelevasti meni heillä.

Lähdössä samaan aikaan karsinassa oli Janne Salmi, joka tuli varsin viime tingassa paikalle ja muut kilpailijat jo hätääntyivät ehtiikö maailmanmestari ajoissa valmiiksi lainkaan. Lähtöpaikalla näkyi myös innovatiivisia asuja. Esimerkiksi jätesäkistä saa kätevästi kertakäyttöisen sadeasun puhkomalla reiät käsille ja päälle. Asusteen viimeistelyn voi hoitaa esimerkiksi ilmastointiteipillä.

Kisa lähti käyntiin melko hyvin, pitkähkö ykkösväli sujui hyvin aluksi, mutta ei lopuksi, eli vedin ykkösestä ohi ja kaarsin takaisin. Kuten tv-lähetystem selostuksistakin on usein kuultu, virhettä seuraa usein se toinen. Lähtösuunta kakkoselle olikin luvattoman huono ja tein pitkän kaarroksen. Sitten sujui  muutama rastiväli vähän paremmin, pieni koukku tuli vielä ja taas hyvin monta väliä. Alkuvaiheessa rata kaarteli hienolla tasaisella avokallioalueella, jossa eteneminen oli helppoa.

Peltoa ylittäessäni peura juoksi täpöllä vastaan. Monta rastia meno taas hyvin, mutta lopussa muutama rasti kun oli enää jäljellä niin pummailin vielä yhtä rinnerastia ja siitä sitten kohtia maalia. Rinteessä pyöriessäni “tapasin” vanhan seurakaverin Hannun.

Eli kisa meni haparoiden noin niinkuin suunnistuksen puolesta. Fyysisesti oli hyvä päivä, juoksi kulki ja kun maasto oli aika tasaista ja ilma varsin happirikasta niin mikäs siinä oli juostessa.

Kilpailukeskuksessa jaettiin jo palkintoja kun tulin maaliin. Vaihdoin vaatteita niin, että seisoin nilkkoja myöten liejussa. Lopulta ei ollut kovinkaan suurta eroa “puhtailla vaatteilla” ja kisavaatteilla.

Autolla pääsin juuri ja juuri pois parkkipellolta. Kakkosta silmään ja tasaisella kaasulla luistellen.

Mökillä oli hieno mennä saunaan vetisen kisan jälkeen. Uinti sai nyt tällä kertaa jäädä.

Oli kolmas Oravatonni jossa oltiin. Erittäin hyvä tapahtuma. Panostus on nuorissa, pääsarjoina 16-vuotiaat. Showmeininkiä tuo tiivis kilpailukeskus, yleisörastit, kannustuskilpailu, lähtö kilpailukeskuksesta ja niin edelleen. Ensi vuonna taas.

Oravatonnin koukerot tässä. Ja kuvia tässä.

Huomenna olisi yösuunnistusharjoitus Talmonmäessä ja lauantaina SM-yö.

Tiistaina oli mahdollisuus yösuunnistusharjoitukseen, kun HiKi-rastien kolmen yösuunnistusharjoituksen sarja pyörähti käyntiin. Paikkana urbaani ympäristö, eli Harju laajoine polkuverkostoineen.

Olin paikalla noin kahdeksalta, mutta pimeää sai vielä odotella hetken. Yösuunnistus oli tietty erittäin mukavaa ja sujuikin kohtuullisesti. Parilla rastilla oli erittäin suuria ongelmia, mutta “oli siellä muitakin”. Lopussa olin vielä sen verran huolimaton, että jätin viimeisen rastin kokonaan käymättä. Väliäkös sillä näin harjoituksessa, vaikka hylsyä pukkasi. Mukava oli juosta välillä tällaista polkumaastoakin. Gepsi löytyy tästä.

Perjantaina lähdettiin SK Kangasalan järjestämisvastuulla olleen SM-keskimatkan kisareissulle Tampereen-Kangasalan suuntaan. Majoitus oli Tampereella ja käytiin siellä myös ilta-uinnilla. Tankkasin hotellin ravintolassa helposti sulavalla ruoalla, eli pippuripihvillä. Pihvi oli hyvin valmistettu, joka ei suinkaan ole itsestäänselvyys ravintoloissa.

Kisapäivä “valkeni” synkkänä ja sateisena. Oltiin aamiaisella jo ennen seitsemää. Söin puuroa ja jätin tällä kertaa mustatmakkarat ja pekonit väliin. Noname-asut paljastivat, että paikalla oli muutama muukin suunnistaja.

Vein pojat kyläilemään ja suuntasin auton nokan kohti kisapaikkaa. Pysäköinti oli mainiosti kilpailukeskuksen vieressä, mutta parkkipelto tuntui uhkaavan pehmeältä. Autot  liukastelivat parkkiin. Ajattelin, että rankkasade aiheuttaisi pellon pehmenemisen ja muutama sata autoa odottaisi traktorihinausta poislähtiessä. Kilpailukeskus oli kurainen, mutta ei niin kurainen kuin viime vuoden kisassa.

Ensin sitten karsintaan. Aika pitkä ykkösväli ja menin aika hitaasti. Ykköselle hivenen kaartaen, mutta periaatteessa suoraan. Kakkoselle vielä pitkä väli. Oli olevinaan hyvä turvallinen suunnitelma, mutta ratkaisevalla hetkellä eli kun piti suunnata rastille, juoksinkin ihan väärään pisteeseen. Muutaman minuutin pyörähtelyt siellä ja tiesin, että kisaa ei pelasta enää mikään. Seuraava rasti löytyi helposti, sitä seuraavasta menin ohi. Ei oikein ollut enää keskittymistä suorituksessa. Seuraavalla välillä ajauduin sivuun ja huomasin, että kompassissa oli ilmakupla. Mietin, onko siitä enää mihinkään. Jotenkin sitten vain maleksin pois metsästä. Ankean taaperruksen käppyrä tässä.

Väliajalla ostin Neonsportista uuden kompassin ja se tuntuikin heti jämäkämmältä. Moskovalaisia kompasseja oli tarjolla, mutta missään ei ollut kiinteää neulaa, joten ostin vaan uuden Silvan. Sanottakoon, että Silvan peukut on ihan hyviä, mutta varmaan kolmeen kompassiin on minulla ilmestynyt ilmakupla.

Kävin myös syömässä kisaravintolassa hiukan pastaa. Siellä puheltiin astmakohtauksista ja rytmihäiriöistä, mutta “silti on pakko kilpailla”.

[AFG_gallery id=’28’]

B-finaalin lähtö oli kauempana. Isoissa ryppäissä lähdettiin liikkeelle, uusi kompassi peukalossa. Ykkösväli oli taas aika pitkä, menin todella tarkasti suunnalla ja karttaa lukien ja suoraan rastille. Siellä oli äijiä seisoskelemassa kumpareilla kartta auki. “Mä etsin vieläkin ykköstä”-kuulin. Kysyttiin, “pystytkö yhtään sanomaan missä ollaan”.

Suunnistus sujui tässä kisassa ihan eri malliin kuin karsinnassa. Tiesin koko ajan tarkasti missä menin. Suo, soiden välinen kaistale, nyt olen tuossa mäellä ja rasti on siinä. Maasto oli hienoa ja hyvin juostavaa, välillä oli vähän ryteikköä. Lopussa tein yhden kenties minuutin virheen, kun säntäsin väärälle rastille. Siinä meni yksi sija.

Mutta tämä kisa oli yksi parhaimmista tällä kaudella. Olisi aika arvokasta tietää, miksi tässä kisassa tuon karsinnan jälkeen sain suunnistuksen eli ennakointi-havainnointi-myllyn sellaiseen malliin, jossa todella voi puhua suunnistuksesta eikä juoksentelusta metsässä. Suunnistus oli todella hyvin “edessä” ja jarruttelin epävarmoissa kohdissa ja kiihdyttelin varmoissa paikoissa. Käppyrä tästä kisasta täällä.

Sitten vain pesupaikan (lämmin vesi) kautta kotimatkalle. Hyvät fiilikset. Hieno oli maasto ja radat, hyvät järjestelyt.

Ensi viikolla sama meno jatkuu. Yösuunnistusta ja viikonloppuna yksi kauden parhaimmista tapahtumista, eli “nuorisolle suunnattu” Oravatonni. Siellä pääsarjat ovat nuorten sarjoja ja  ratasuunnittelukin on tehty nuorten ratoja silmälläpitäen.