Category: Suunnistus

Tänä vuonna oli isona urheilutavoitteena suorittaa neljäs triathlonin täysmatka. Aikaisemmat täysmatkat olen tehnyt Tallinnassa, Kööpenhaminassa ja Tahkolla. Koska ulkomaille suuntautuvat reissut ovat aika isoja ruljansseja ja korona loi epävarmuutta suunnitelmiin, päädyin osallistumaan viime vuoden tapaan Tahkolla järjestettyyn tapahtumaan.

Valmistautuminen 

Harjoittelu yhteensä syyskuusta 2021-elokuun 13. päivä 2022 oli seuraavanalaista:

• Tunteja yhteensä: 450 h
• Pyöräilyä: 256 h (5430 km)
• Juoksua: 65 h (516 km)
• Uintia: 33 h (75 km)
• Kuntosalia 38 h

Lisäksi mittareihin tuli muutama sata kilometriä hiihtoa ja jonkin verran kävelyä. Pyöräily oli syksyllä rentoa gravelia ennen trainerille siirtymistä. Trainerillakin treeenasin kenties vähän laiskasti, eli ajelin badgeja keräillen ja kuormitusta tuli lähinnä Zwiftin ylämäki-osuuksilla.

Juoksua tuli tosi vähän. Toki talvella tuli sitä hiihtoa, mutta juoksua olisi pitänyt tehdä enemmän.

Uintia niinikään vähän, tyypillistä oli uida hallissa kerran viikossa. Ja se on kyllä liian vähän kehittymisen kannalta eikä taida riittää ylläpitoonkaan. En myöskään ottanut uintivalmennusta tänä vuonna lainkaan, joka ei myöskään ole mikään hyvä juttu.

Harjoittelukausi katkesi kesän kynnyksellä koronaan. Korona oli lievä, mutta harjoitteluun se teki merkittävän tauon. Palasin takaisin liikuntaan näillä ohjeilla. Loman alettua teloin selkäni puutarhatöissä. Selkä oli pitkään kivulias ja hankaloitti erityisesti juoksua. Kesällä innostuin juoksemaan pari pidempää lenkkiä (puolimaratonia) ja eikös siinä sitten hajonnut toinen akillesjänne.

Juoksun suhteen pitäisi jatkossa olla viisaampi. Kuten valmentaja Otto Loukkalahti kirjoitti toukokuussa Pyöräily- ja Triathlon-lehdessä, juoksu on tehokas mutta vaarallinen harjoittelumuoto triathlonistille. Vammat vaanivat lähellä, jos kuormitus käy liian kovaksi. Parempi olisi juosta vähän useammin kuin paljon kerralla. Ensi vuonna tämän muistaa paremmin!

Kaiken kaikkiaan treenikausi oli siis haasteellinen. Tarkastellaan vielä armotonta mittaria, eli Training Peaksin harjoituskuormitusta kuvaavaa dataa. Siinä näkyy, että “kovin treeni koskaan” tapahtui ennen Tahkon viime vuoden kisaa. Tänä vuonna harjoittelun määrä muun muassa edellä mainituista syistä oli vuoden 2020 tasolla. Koronatauon aheuttama kuoppa näkyy notkahduksena ennen kesän harjoittelun aiheuttamaa nousua. Ilman koronaa käyrä olisi jatkanut tasaisemmin nousuaan kohti kisaa.

Kilpailuviikonloppu

Näillä silti mentiin. Matkustin Tahkolle viime vuoden tapaan torstaina. Rekisteröidyin ja laitoin pyöränkin vielä kilpailukeskuksessa tarkastukseen (jarrut ja vaihteet). Huolto huomautti, että etujarrun jarrulevy on vähän kiero, mutta kyllä sillä voi kisan tehdä. Tein etätöitä mökillä torstaina ja perjantaina ja valmistelin varusteita. Kävin Kuopiossa syömässä muikkuja ja pyörähdin noeasti Puijollakin.

Kilpailupäivä 

Kello herätti 5.00 aamulla. Rauhalliset aamutoimet ja  lähdin tarkastamaan vielä vaihtopaikalle, että pyörässä on renkaissa ilmaa ja kaikki muutenkin on kunnossa. Tunnelma oli nousussa lähtöpaikalla.

Uinti 

Sijoittauduin porukkaan niin, että ynpärillä oli 1.20-1.30 aikaan tähtääviä kilpailijoita. Uintireittiä oli muutettu niin, että viime vuoden yhden lenkin sijaan uitiin kaksi lenkkiä ennenkuin uitiin maaliin. Veden lämpötila oli + 18 ja vesi oli raikasta. Aamuaurinko paistoi. Uinti lähti hyvin käyntiin, koko ajan oli hyvin tilaa, joskin jotkut kilpailijat tekivät uidessaan melkoista siksakkia.

Poijujen jälkeen tuli kuitenkin ongelmia. Vasen pohje kramppasi voimakkaasti ja kivuliaasti! Yritin rentouttaa jalkaa uidessa ja myös puristella pohjelihasta kädellä. En pysähtynyt, vaan pyrin etenemään koko ajan. Vähän matkan päästä kramppi iski oikeaan jalkaan ja vielä uudestaan vasempaan. Sitten pystyin uimaan kierroksen ilman vaivoja, kunnes vasen pohje kramppasi uudestaan.

Kokonaisuudessaan uinti tuntui pitkältä. Uinnin aika oli 1.28, joka oli ehkä yllättäenkin vain vähän huonompi aika kuin viime vuonna.

Pyöräily 

Pyöräilyn reitti Tahkolla ei ole helpoimmasta päästä. Reitti ajetaan kahteen kertaan ja siinä ajetaan Varpaisjärvelle ja sieltä Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin Tahkolle. Mäkiä on.

Pyöräilyyn olin varannut evääksi pulloon geeliä 14 kpl (High5 berry) ja lisäksi kasan Nosht-vauhtikarkkeja. Energian saannin kannalta pyöräily tuntui hyvältä. Oli lisäksi hyvä, että mukana oli sekä kiinteämpää karkkia että geeliä, joka vähä monipuolisti tarjoilua. Järjestäjiltä otin juomaa ja yhden banaanin. Otin myös yhden energiapatukan kokeeksi, mutta en pystynyt syömään sitä.

Pyörässä hyvää oli se, että bikefittingin jälkeen tuntui siltä, että aero-asento oli parempi. Saavutin muita alamäissä ja lisäksi jaksoin aika hyvin olla aeroasennossa. Pyörä toimi moitteettomasti. Koskaan ei ole muuten kisassa tullut rengasrikkoa! Kisoja kuitenkin eri mittaisia takana noin tusinan verran.

Pyöräilyssä ei ollut sen suuremmin tapahtumia, joitakin ohituksia ja ohitetuksi tulemisia.

Pyöräilyn aika 6.34 ja keskinoperus 27.4.

Juoksu

Kun tulin pyöräilystä vaihtopaikalle, olo oli melko tukala.Pyöräilyasennosta nouseminen pyörrytti. Sipaisin Voltareenia kipeään akillesjänteeseen ja otin vielä yhden buranan.

Lähdin juoksuun ja lajinvaihto tuntui kohtuulliselta. Ilman lämpötila oli juoksussa ihan kohtalaisen korkea, eli nestettä kului. Energia ja nestestrategiani oli 2 kokista ja yksi vesi per juottoasema. Laskeskelin mielessäni, että se teki ehkä noin litran nestettä per kierros ja kierroksia oli viisi.  Yhteensä siis 5 litraa nestettä juoksussa.

Juoksu oli vaikeaa koko matkan. Pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon, mäet ja juottoasemat kävelin. Matka eteni hitaasti, mutta onneksi varmasti. Yhtä juoksijaa elvytettiin ensihoidon voimin ja yhden juoksijan näin oksentavan voimakkaasti. Matkan varrella oli kannustusta ja musiikkia. Seurakaverit (TriathlonSuomi) kannustivat ja monet kanssakilpailijat alkoivat puheisiin.

Sitten oli viimeisen kierroksen vuoro. Kaartaessani viimeiselle kierrokselle kuuluttaja Robson Lindberg riensi heittämään yläfemmat kanssani. Kiristin tahtia viimeisellä kierroksella ja tunsin yhtäkkiä oloni hyvävoimaisemmaksi. Edessä oli punainen matto ja Robsonin sanat “You are an Ironman!” Neljäs täysmatka oli tosiasia.

Juoksun aika 5.32. Kokonaisaika 13.46.

Maalissa tuli vastaan heti Antti Haqgvist, jolle sanoin, että nyt meni vähän pidempi aika. Hän sanoi, että “joskus sitä menee pidempi aika”.

 

Sitten ruokaa ja pientä elpymistä, varusteiden haku ja majoitukseen saunaan.

Analyysi

Kisa oli rankka ja aikaa kului kauemmin kuin aikaisemmissa kisoissa. Syykin on tiedossa, eli treeniä eri syistä liian vähän ja liian löysää. Seuraavassa aikavertailu aikaisempiin kisoihin (tietenkin eri reitit vaikuttavat merkittävästi aikoihin).

Uinti

• Tallinna 2018: 1.26
•  Kööpenhamina 2019: 1.17
• Tahko 2021: 1.24
• Tahko 2022: 1.28

Pyöräily 

• Tallinna 2018: 5.49
•  Kööpenhamina 2019: 5.53
• Tahko 2021: 6.17
• Tahko 2022: 6.34

Juoksu

• Tallinna 2018: 4.59
• Kööpenhamina 2019: 4.39
• Tahko 2021: 5.14
• Tahko 2022: 5.32

Uinnin aika on kisoissa ollut yllättävänkin tasainen. Tallinnassa uitiin satamassa hyvin monimutkainen reitti ja vesi oli kylmää. Kööpenhaminan uinti oli tosi hyvä veto ja kilpailu siellä muutenkin paras kaikista. Parempaan kokonaissuoritukseen tarvittaisiin ennenkaikkea kovempaa pyöräilyvauhtia ja juoksua.

Jälkimietteitä

Aivan kisan jälkeen oli mielessä välivuoden pitäminen ensi vuonna. Ajattelin, että kenties voisi osallistua Turun Challenge-kisaan, jossa en ole koskaan ollut. Täysmatkalle treenaaminen on niin totaalista pitkine pyörälenkkeineen, että välivuotena voisi vaikka suunnistaa enemmän. Tai treenata puolimatkaa varten vähän eri tavalla.

Ehkä nämä suunnitelmat vielä tässä syksy aikana muuttuvatkin. Nyt on kuitenkin hyvä suunnata liikuntaharrastuksia enemmän “sunnuntaipyöräilyn” (tile hunting) ja suunnistuksen suuntaan.

 

Viime vuosina liikuntaharrastukset ovat painottuneet uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun, eli sanalla sanoen triathloniin. Niinpä olen pitänyt viitisen vuotta taukoa suunnistuksesta, jota perheessä harrastettiin aikanaan varsin intensiivisesti. Suunnistusvuosina tuli osallistuttua muutaman kerran Jukolaan, kansallisiin eri puolilla Suomea, yökisoihin ja tietenkin kuntorasteille ja omatoimiharjoituksiin. Muistissa on hyvin myös lasten saattelut omiin lähtöihinsä sekä kisoihin liittyneet jälkipelit.

Tauon jälkeen olen palannut suunnistuksen pariin käymällä kevään aikana parissa kisoissa, ensin Paimiossa Viking Line-rasteilla (ent. Silja-rastit) ja Tuusulassa perinteisillä Vappurasteilla. Seuraavassa ajatuksia lajista ja mainituista kisoista.

Suunnistuksessa on nähtävissä seka muutosta että pysyvyyttä. (Muutos ja pysyvyys oli lisensiaatin tutkielmani otsikko).

Pysyvyyttä edustavat harrastajat. Kun kävelin Paimion kisojen kilpailukeskukseen, joka puolella oli tuttuja kasvoja viiden vuoden takaa. Kaupallisesta näkökulmasta paikalla oli entiseen tapaan Suunnistajan kauppa ja Keltamäki.

Kisajärjestelyt näyttävät muuttuneen hieman asiakaslähtöisemmiksi ja toisaalta virtaviivaisemmiksi.

Asiakaslähtöisyyttä edustaa se, että molemmissa kisoissa on ollut mahdollista valita oma lähtöaika. Tämä on hieno mahdollisuus vaikkapa perheille, jotka voivat näin suunnitella paremmin mahdolliset lasten lähtöihin saattamiset ja vanhempien omat kilpailusuoritukset. Paimiossa unohdin valita lähtöajan ja niinpä jouduin lähtemään ihan joukon häntäpäässä. Tuusulassa valitsin ajan ja pääsin metsään ensimmäisten joukossa.

Virtaviivaistamista näyttäisi edustavan myös luopuminen numerolapuista ja myös se, että tarjolla ainakaan näissä kahdessa kisassa ei ollut irrallisia rastimääritteitä. Numerolappuja en osaa kaivata, koska näin hakaneuloilla pelaaminen (ja paidan pilaaminen) jää pois. Kartassa olevat rastimääritteet tietysti vaativat kartan kääntelyä, joka voi vähän haitata suoritusta.

Teknologista kehitystä näyttää edustavan Emit-leimausjärjestelmään kuuluvan kilpailukortin versio 6, jossa ledi vilkkuu viiden sekunnin ajan leimauksen jälkeen. Minulla oli kotona useitakin vanhoja kilpailukortteja, mutta ostin tällaisen uuden, jotta välttäisin epävarmuuden patterin kestävyydestä.

Omaa suoritusta virtaviivaistin uuden kilpailukortin omistajana niin, että en käytä pahvisia emit-tarkistuslipukkeita. Kortin pitäisi nyt toimia ja jos joskus joku leimaus puuttuu ja suoritus hylätään, ei siitä kuitenkaan tule suurta haittaa.

Paimiossa oli keskimatkan kilpailu ja maastossa oli vielä runsaasti lunta. En ollut pitänyt suunnistuskarttaa vuosiin käsissäni ja tunnelmat K-pisteellä olivat vähän haparoivat. Näkökyky on myös ikääntymisen myötä “muuttunut” ja 1:10000 karttaa oli vähän vaikea hahmottaa semminkin kun maasto oli tyypillistä välillä pienipiirteistäkin Varsinais-Suomalaista avokalliomaastoa.

Suorituksenhallinta oli vaihtelevaa, tiivistäisin sen niin, että suoritus sujui helpoilla rastiväleillä ja rastipisteillä, mutta vaikeat rastit olivat vaikeita. Ensimmäisellä rastilla onnistuin kiipeämään väärään mäkeen ja vaikeuksia oli myös tiheikössä (sinne ei olisi pitänyt mennä alkuunkaan). Tuli myös todistettua se fakta, että avokallion päälle ei kannata nousta luottaen, että kyllä se rasti sieltä sitten löytyy. Neljän kilometrin tarpominen lumisessa metsässä oli ihan kohtalainen fyysinenkin suoritus. Vaikeuksista huolimatta hieno tapahtuma!

Yksityiskohtana se, että viitisen vuotta varastossa viettäneet suunnistuskengät eivät enää kestäneet uuden kauden avauskisaa. Pohja irtosi kisan aikana liimauksestaan, ei ihme, että juoksu tuntui vähän hassulta loppusuoralla. Koska varusteet on aina hyvä pitää kunnossa, ostin välittömästi uudet Inovit Keltamäeltä.

Tuusulassa oli sitten parin viikon välin jälkeen perinteiset Vappurastit ja matkana taas keskimatka. Maasto oli Keski-Uusimaalle tyypilliseen tapaan hieman ryteikköistä ja ihmisen muovaamaa infrastruktuuria oli alueella melko paljon. Rata oli myös selvästi helpompi kuin Paimiossa, joskin pari haastavaa rastipistettä tiheikköjen keskellä oli. Helppoutta näissä pienemmissä kisoissa  tuo sekin, että jos pienemmissä kisoissa löydät mäen päältä rastin, se on todennäköisesti oikea. Isommissa kisoissa samassa mäessä voi olla viisikin rastia. Maastossa oli Tuusulassa edelleen jonkin verran jäätä.

Hieman helpommassa maastossa ja radalla suunnistus sujui jo paremmin. Myös 1:7500 kartta oli tervetullut ikänäköiselle. Pientä koukkua tuli parille rastille, mutta mitään pitkiä hakuja ei tullut. Parilla rastivälillä pystyin tekemään jälkeenkinpäin ajateltuna fiksuja reitinvalintoja hyödyntäen puroja ja polkuverkostoa. Maltoin myös edetä hitaasti ja korostetun varovaisesti vaikeammissa paikoissa. Kohtalaisen hallitun suorituksen jälkeen oli kiva tulla maaliin.

Kaiken kaikkiaan on ollut mukava käydä parissa suunnistustapahtumassa ja varmasti lajia tulee nyt harrastettua aikataulun sallimissa puitteissa. Ajattelin käydä lähiseudun kisoissa, nyt lähiaikoina tällaisia ovat lumitilanteiden vuoksi siirretyt OK Raseborgin Kevätkansalliset ja Ankkurirastit. Suunnistuskausihan on pitkä. Kesä on vähän hiljaisempaa aikaa, ellei osallistu rastiviikoille ja syksyllä on jälleen hienoja tapahtumia.

Näyttäisi siis siltä, että suunnistus mahtuu kivasti ohjelmaan, kauden päätavoitehan on jälleen Ironman Finland Kuopio-Tahko elokuussa. Voi olla, että en mene lyhyempiin triathlonkisoihin lainkaan. Harkitsen vielä Oittaata ja Vantaa Triathlonia.

On taas aika vetää yhteen kuluneen vuoden liikunnan määrää ja laatua. Tämä artikkeli jakautuu kahteen osaan. Ensin tarkastellaan liikunnan  määriä lajeittain ja suhteessa aikaisempiin vuosiin. Tämän jälkeen napataan enemmän kiinni harrastuksen elämyksellisestä puolesta.

Määrät suhteessa aikaisempiin vuosiin

Päälajeina kuluneena vuonna ovat tutusti olleet  pyöräily, juoksu, uinti ja kuntosali. Lisäksi mittariin on kertynyt jonkin verran kilometrejä ja tunteja hiihdosta ja kävelystä. Vahvana kontekstitekijänä edellisen vuoden tapaan on ollut korona, jonka aiheuttamat vaikutukset liikuntaharrastuksiin ovat vaihdelleet eri vaiheessa vuotta. Kokonaiskuva liikunnan määrästä vuosina 2018-2021 ilmenee kuviosta 1.

Kuvio 1. Liikuntatuntien määrä kokonaisuudessaan 2018-2021. 

Vuosina 2018 ja 2019 liikunnan määrä oli noin 400 tuntia, mutta koronavuosina 2020 ja 2021 määrät ovat kasvaneet. Vuoden 2021 saldo oli yhteensä peräti 537 tuntia, joka todennäköisesti on oma kaikkien aikojen ennätykseni.

Taulukoissa 1 ja 2 tarkastellaan tuntien ja kilometrien kehitystä lajeittain.

Taulukko 1. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2021.

	2018	2019	2020	2021
Pyöräilyä	3244	4120	3221	6693
Maastopyöräilyä	1187	697	2429	1001
Juoksua	748	803	780	569
Uintia	156	120	50	57
Kävelyä			204	218

Taulukko 2. Tuntimäärät lajeittain 2018-2021.

	2018	2019	2020	2021
Pyöräilyä	129	169	138	295
Maastopyöräilyä	64	37	134	56
Juoksua	79	85	84	62
Uintia	56	43	19	23
Kuntosalia	55	34	30	32
Kävelyä			43	45

Erityisesti pyöräily on lajina kontribuoinut kokonaistuntimäärään merkittävästi. Pyöräilyn rivi käsittää maantiepyöräilyn ja graveloinnin sekä myös trainerilla ajetut kilometrit. Kokonaisuudessaan pyörän päällä on tullut  vietettyä 349 tuntia ja kilometrejä on kertynyt yhteensä 7694. Merkittävä tekijä pyöräilyn osalta on ollut se, että uuden pyörän myötä gravel-maailma on avautunut aivan uudella tavalla ja sorareiteiltä on tullut paljon tunteja ja kilometrejä.

Mitä muihin lajeihin tulee, juoksun osalta vuosi oli hieman alavireinen ja kilometrien määrä laski edelliseen vuoteen verrattuna. Jouduin jossakin vaiheessa kevättä pitämään vähän taukoa orastavien jalkavaivojen vuoksi ja se näkyy kokonaismäärässä.

Uintia haittasi korona. Halli oli alkuvuonna kiinni ja uimakausi alkoi vasta ulkona. Syksyllä pääsin mukavasti halliuintiin takaisin kiinni, mutta halli meni taas kiinni loppuvuonna. Kisoissa vähäinen uintitreeni näkyi hidastuneena vauhtina.

Kuntosalin osalta vuosi oli hyvin samantyyppinen vuoden 2020 kanssa. Koronan vuoksi sali on ollut osan vuotta kiinni ja sitten taas auki.

Kävely on ollut mukava lisä liikuntaan tänäkin vuonna. Kilometrejä kertyi rahtusen verran enemmän kuin edellisenä vuonna. Jonkin verran on tehty Karjaan perusmaastojen lisäksi kävelylenkkejä Uudenmaan ulkoilualueilla.

Vuoden liikunnallisia kohokohtia ja erityispiirteitä

Vuoteen mahtui kaksi kilpailua, triathlonin puolimatkan Ironman 70.3 Finland. Lahdessa alkukesästä ja täysmatka Ironman Finland Kuopio-Tahko elokuussa. Kisaraportit tässä ja tässä. Kisoista ei ole juurikaan muuta kommentoitavaa kuin, että oli kiva oli laittaa lappu rintaan ja että kisat olivat melko rankat. Vaikka treeniä on tullut runsaasti, se on tapahtunut melko paljon ns. mukavuusalueella, eli kehittävät treenit ovat olleet melko vähissä. Lisäksi uinti on selvästi kärsinyt koronaolosuhteista.

Ennenkaikkea (pyöräily)vuosi on ollut hyvä uusien reittien ja toisaalta yhteisöllisten ulottuvuuksien näkökulmasta.

Hain aktiivisesti uusia reittejä erityisesti gravelissa. Näissä merkeissä suuntasin erityisesti rannikkokohteisiin, kuten Kemiönsaarelle, Bromarviin, Särkisaloon ja lähireiteille Raaseporiin. Näin paljon uusia hienoja maisemia ja tunnistin uusia reittejä jatkossa hyödynnettäväksi.

Alla olevissa heatmapeissa kokonaiskuvaa vuoden pyöräilystä (ensimmäisessä kuvassa näkyy myös Tahkon kisat, sekä pyöräilyt Lahdessa ja Porvoon suunnalla. Toisessa kuvassa tarkennus Länsi-Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen).

En pyöräillyt pelkästään yksin. Vaimon kanssa tehtiin paljonkin lenkkejä Raaseporin seudulla eväillä, kahvitauoilla tai ilman.

Kauden alun kurakeleillä ajeltiin Oittaa-Raasepori Cycling Teamin kanssa lenkki ympäri “Pohjanlahden”. Sittemmin tämä klubi ei enää kokonaisuudessaan tehnyt lenkkejä, mutta pienemmissä porukoissa kilometrejä kertyi kyllä. Eräänä hyvänä esimerkkinä tapahtuma, jossa mentiin junalla Hankoon ja sieltä gravel-reittejä takaisin.

Muutamia lenkkejä tehtiin Varma Riders-porukassa. Tapahtumapaikkoina oli Raasepori, Perniö-Kemiönsaari sekä Itä-Uusimaa aina Porvooseen saakka. Näillä lenkeillä vaaditiin eniten watteja ja lisäksi tuli hienoja elämyksiä uusien reittien ja nähtävyyksien myötä. Myös pyöräilykulttuurin taso (keskustelu varusteista jne.) oli korkea tässä porukassa.   

Pyöräily digitalisoituu  ja erilaiset applikaatiot tuovat uusia näkökulmia pyöräilyyn. Ilman Wandrer-palvelua ja appia en tietäisi, kuinka monta prosenttia Raaseporin tieverkostosta olen pyörällä peittänyt (noin 18 %). Zwift-virtuaalinen ajamisympäristö on päivittynyt uusilla ominaisuuksilla. Lisäksi Kickr Core-älytraineri on tuonut traineriharjoitteluun uusia ulottuvuuksia. Ilman Stravaa lenkkeily olisi paljon tylsempää myös.

Vuoden aikana koin kaksi New Bike Day:tä. Keväällä päivitin triathlonpyörän Canyon Speedmax 8.0:aan ja kesällä onnistuin hankkimaan kireästä markkinatilanteesta huolimatta Canyon Grail 8.0:n.  Kalusto on tällä hetkellä hyvässä kunnossa, joskin maantiepyörä kaipaisi päivitystä.

Vuoden aikana pyöräilyn infrastruktuuri kehittyi Raaseporissa merkittävästi kun pyörätie Karjaalta Tammisaareen valmistui ensimmäisen vaiheen osalta (ks. lisätietoa tästä). Tie on uskomattoman hieno ja sen avulla voi välttää ruuhkaisella ja vaarallisella 25-tiellä ajamisen. Pyöräilyreitin loppuosa valmistuu ensi vuonna. Muistan, kuinka eräässä sosiaalisen median yhteisössä pyörätien luonnehdittiin olevan “parasta mitä Raaseporin kaupunki on koskaan kuntalaisille tarjonnut”. Uusi pyörätie täydentää hienosti Raaseporin luonnostaan mainioita pyöräilymahdollisuuksia (ks. Raaseporin pyöräilyn edistämissuunnitelma).

Katse seuraavaan vuoteen

Vuonna 2022 en tavoittele tuntien tai kilometrien lisäystä, satsausta on hyvä laittaa enemmän laatuun sekä elämysten että treenin mielessä.

Kisojen osalta tilanne on todennäköisesti sama kuin tänä vuonna: Lahti ja Tahko. Hieman mietin, josko olisi ollut ulkomaankisan aika, mutta yhtäältä reissaamisen rasitukset eivät houkuttele ja toisaalta korona saattaa aiheuttaa yllätyksiä kisajärjestelyihin myös vuonna 2022.

Uusia reittejä täytyy yrittää keksiä ja porukkalenkkejä tehdä.

Kaikessa liikkumisessa hyvä pitää varovaisuus ja kohtuus, jotta harrastuksiin ei tulisi mitään taukoja haavereista tai loukkaantumisista johtuen. Tästä näkökulmasta kulunut vuosi on ollut tosi hyvä. Todennäköisesti hyvä liikuntavuosi tulossa myös vuonna 2022!

Kauden ainoan kisan pyöräilyosuus menossa Vierumäellä.

Vuoden vaihtuessa on aika vetää yhteen menneen vuoden liikuntaharrastukset. Samalla  teen yhden merkittävän muutoksen omissa blogialustoissani, eli alan julkaisemaan myös liikunta-aiheisia kirjoituksia Rantaradan varrelta-blogissa. Aikaisemminhan nämä liikunta-aiheiset postaukset olivat täällä.

Vuotta 2020 leimasi tunnetusti korona ja sillä oli merkittäviä vaikutuksia liikuntaharrastuksiin. Isot kisat peruttiin. Olin alun perin viime vuonna menossa täydelle matkalle Barcelonaan. Siirsin tämän ilmoittautumisen Tahkolle erään työmatkan vuoksi (joka sekin peruuntui). Lahden kisa peruuntui myös samoin kuin Tahkokin ja lopulta käteen jäi yksi kisa, eli FinnTriathlonin järjestämä  Vierumäen perusmatka.

Liikuntaa tuli silti harrastettua! Kokonaistuntimäärä oli vuoden aikana 450. Määrä on varsin hyvä, koska kokonaistuntimäärät olivat vuonna 2018 400 ja vuonna 2019 380 tuntia!

Lajikohtaiset kilometrimäärät ja tunnit  ilmenevät taulukoista 1 ja 2. Niistä näkyy, että vuoden 2020 juttu on ollut erityisesti maastopyöräily, jossa nakutin ennätyskilometrit. Kilometrejä kertyi hyvin, koska poikkeuksellisesti ajoin maastopyörällä jo keväällä normaalin syyskauden lisäksi.

Taulukko 1: Lajikohtaiset kilometrimäärät 2018, 2019 ja 2020. 

	2018	2019	2020
Pyöräily	3244	4120	3221
Maastopyöräily	1187	697	2429
Juoksu	748	803	780
Uinti	156	120	50
Kävely			204

Uinnin osuus on laskutrendissä. Viime vuonna uinnin vähäisyyteen vaikutti luonnollisesti se, että uimahalli oli kiinni koronan vuoksi. Toisaalta kisojen peruuntumisen vuoksi uintitreeneistä oli helppo luistaa.

Maantiepyöräilyn kilometrit ovat ihan hyvät. Juoksun osalta kilometrit ovat hämmentävän samalla tasolla vuodesta toiseen.

Kuntosalia tuli hieman vähemmän, tässäkin huomiona se, että koronataukoa tuli keväällä reippaasti. Syksyllä olen käynyt pienellä ei-ruuhkaisella salilla varovaisuutta noudattaen. Salilla olen käynyt melko uskollisesti kerran viikossa.

Kävely on uusi musta! Etätyöpainotteisen työvuoden oheen otin kävelyn selkeästi ohjelmaan, joko yksin tai vaimon kanssa. Ja aloin mittaamaan näiden lenkkien tunnit ja kilometrit. Kävely on kaikin puolin erittäin hyvä laji, hyvä palauttavan päivän aktiviteetti tai muuten vain. Kävelyä tuli mittariin yli 200 km.

Taulukko 2: Lajikohtaiset tuntimäärät 2018, 2019 ja 2020.

	2018	2019	2020
Pyöräily	129	169	138
Maastopyöräily	64	37	134
Juoksu	79	85	84
Uinti	56	43	19
Kuntosali	55	34	30
Kävely			43

Kaiken kaikkiaan siis varsin hyvä vuosi liikunnassa. Koska pääkisa peruuntui, liikunta oli varsin rentoa ilman kovaa rypistystä. Tuli niitä satasen pyörälenkkejä kuitenkin aika paljon ja yksi kaksisatanenkin. Liikunnan merkitys kokonaishyvinvoinnissa vuonna 2020 oli iso, koska vuosi oli töiden vuoksi tiivis ja etätyöpainotteinen.

Tämän vuoden tavoitteet ovat määrällisesti samalla tasolla. Toivottavasti koronatilanne sallii Lahden ja Tahkon Ironman-kisojen pitämisen. Jos ja kun nämä kisat järjestetään (ilmoittautumiset ovat jo sisällä), pitää kunnonkin olla vähän parempi, joten vähän määrätietoisempaa harjoittelua on syytä ottaa ohjelmaan. Uintiinkin pitää taas keskittyä vakavammin.

Ehkä jonkinlaisena “kevennyksenä” voisi harkita myös 300 kilometrin pyörälenkkiä sopivana ajankohtana.

Maastopyöräkausi alkoi jo varhain keväällä.

Vakiouintipaikka Skogängsgölen Karjaalla. 

Kuva Hangosta Neljän tuulen tuvalta kesän pisimmältä lenkiltä.