Category: Suunnistus

Eilen oli Uudenmaan AM-kisat Siuntion Karskogissa. Hienoa seutua tämä Evitskogin yms. alue, täytyy sanoa. Ilma oli hieno ja iltakisan kilpailukeskuksessa uimarannalla hyvä tunnelma, vaikka mitään kisamusiikkia ei soitettukaan. Vaihdoin puvun ja nappaskengät suunnistusvarusteisiin autolla tienposkessa, kulutin aikaa ja verryttelin hiljakseen.

Lähtöpaikka oli jylhän kallion kupeessa. Hyttysiä oli. K-piste oli järven rannassa ja ykkösväli oli heti tuima kun rasti oli korkean ja jyrkkäpiirteisen kalliomäen toisella laidalla. Rasti löytyi ihan suoraviivaisesti lopulta, joskin hidastin aika paljon rastia lähestyttäessä.

Siitä sitten kulki ihan hyvin. Tuntuma suunnistukseen oli ihan erilainen kuin viikko sitten Ankkurirasteilla. Pystyin koko ajan lukemaan missä olin menossa. Ja tulin aina oikealle rastille.

Pientä koukkua pukkasi rastilla yhdeksän, mutta ihan kohtuutonta virhettä ei tullut.
Etenin hyvissä fiiliksissä kohti maalia ja tulin toiseksi viimeiselle rastille, joka tällä kertaa koitui ”kohtaloksi”. Katsoin kyllä koodin, mutta aivot eivät rekisteröineet sen olevan väärän.

Maalissa sitten jouduin itkumuurin asiakkaaksi. Eli leimantarkistuksessa oli ”ongelmia”. Sanoivat, että olin leimannut väärällä rastilla. Kysyivät vielä, että ”hyväksynkö tämän”. Sanoin, että eipä tässä voi muuta kuin hyväksyä. Eli suoritus oli hylätty. Ensimmäistä kertaa ”urani” aikana.

No, vähän harmitti, mutta ei kuitenkaan paljon, koska virhettä oli jo tullut sen verran herkässä keskimatkan kisassa, että mitään hyvää tulosta ei ollut tulossa. Olin tyytyväinen kun suunnistus sujui kohtalaisesti ja jalka salli juoksemisen.

Sellaista tällä kertaa. Katsellaan SuuntoGamesissa koodit tarkemmin.

GPS-reitti on tässä.

Taas on koettu ja nähty uudenlainen osa kotimaista urheilukulttuuria. Lauantai nimittäin meni Siuntio Cupia seuratessa. Tapahtumalla on yli 40 vuoden historia ja pelaajia oli noin 4000, useita eri kansallisuuksia oli edustettuina. Pelit olivat ulkona, joka on poikkeuksellista. Keli oli oikein hyvä ulkopelaamiseen. Minulle tuli jotenkin mieleen ulkona pelaamisesta rugby. Otin kuvia aika paljon, yksi croppaus yllä. Käsipallon jälkeen oli vielä sunnuntaina yksi junnufutiksen sarjamatsi seurannassa.

Viime viikonloppuna olisi ollut Sm-“rintti” ja Erikoispitkä Mikkelin Suunnalla. Näihin joskus olin menossa, mutta ei sinne näillä jaloilla (vammoja) kannattanut lähteä.

Urheilut on olleet luvattoman vähissä. Syynä kiireet ja se, että juoksemaan ei vammojen takia oikein ole viitsinyt mennä. Viikonloppuina olisi kuitenkin ohjelmassa suunnistusta Ankkurirastien merkeissä. Historiallisesti perhe on asettamassa peräti nelihenkisen joukkueen kisoihin sarjoihin H10RR, H12 ja H40. Sitten seuraavalla viikolla vielä itsellä AM-keskari työpäivän päätteeksi. Jos jalka kärsii, niin vielä SuuntoGamesin pitkä matka olisi ohjelmassa ennen Jukolaa.

Sitten olisikin keskikesän treenitaukoa ennen syyskauden koitoksia. Iron Maidenin konsertti kulttuuripuolen pläjäyksenä sekä Suomi-Espanja karsintamatsi syksymmällä. Tuosta jalkapallomatsista on pakko ajaa yötämyöten SM Pitkälle Nokialle.

Taas on ollut sen verran kiireistä, että ei ole ehtinyt edes bloggaamaan. Keskeisiä tapahtumia ovat olleet ensinnäkin helatorstain Prismarastit Lohjalla. Otin kuvia, joista alla yksi esimerkki.

Kalevan Rastin Jere Pajunen ryskii alamäkeen, maailmanmestari Andrei Hramov pinkoo karkuun.

Laajempi setti kuvia on täällä. Vissiin jossain mediassakin oli näitä kuvia.

Kuvaaminen onnistui melko ok. Naisten Huippuliigan osalta olin passissa K-pisteen jälkeen reitillä josta oletin kaikkien menevän. Paikka olikin ihan hyvä, joskin Inga Dambe, Minna Kauppi ja Riina Kuuselo valitsivat reitin kuvaussektorin ulkopuolelta.

Hyvää settiä tuli myös miesten HuLin tokavikalta rastilta jossa S-P ja Måre leimasivat samaan aikaan ja rynnivät kohti viimeistä rastia.

Tampereen HuLin televisiointi on vielä katsomatta. Kovat pulinat tuli siitä kun Tranchand voitti osallistumalla vain pariin kisaan. Eihän se oikein ole tietenkään, säännöt uusiksi ens kauelle!

Viikonloppuna tuli vietettyä noin 10 tuntia jalkapallokentän laidalla Veikkolassa (hieno stadion). Seurasin 12 junnupeliä joissa oman joukkueen menestys oli hyvää. Kaksi asiaa jäi mieleen: Voittaminen on tärkeää ja tuomarityöskentelyssä on usein toivomisen varaa. Olisi saanut hyviä kuvia myös tästä turnauksesta, mutta jotenkin vain ajattelin, että en jaksa.

Grillikausi on myös avattu vahvasti uudella kalustolla. Palaan tähän aiheeseen Raaseporilaisen keittiön puolella.

Takana oikein hyvä suunnistusviikonloppu. Eli ohjelmassa oli yhden pojan kanssa Hiidenkiertäjien leiri Angelniemen Ankkurin majalla. Ohjelmassa oli ensin perjantai-iltana sprinttiä Halikon keskustassa ja sitten lauantaina harjoituksia Kokkilan todella hienoissa maastoissa. Itsellä jalka vihoitteli pahastikin, mutta se ei hirveästi menoa haitannut. Kaikissa harjoituksissa juoksin pojan perässä ja tuli siinä sitten vähän itsellekin tuntumaa maaston ja kartan yhteispeliin.

Suunnistuksellisen viikonlopun kruunasi Tiomila, jossa Hiidenkiertäjien ykkösjuokkue menestyi loistavasti. Nuorten ja naisten viestejä seurattiin leirillä ja miesten viestiä jaksoin seurata puoli yhteen yöllä.

Jalan kanssa pohdiskelen, että huilaisko sitä kolme kuukautta vai yrittäisikö keplotella kisoissa muutaman viikon välein. Kumpi mahtaisi olla järkevää? Itse asiassa kisojakaan ei kesällä ole hirveästi, elo-syyskuussa sitten taas enemmän. Sen nyt tietää, että 6 viikon juoksutauko ei jalkaa parantanut.

Ensi viikolla olisi Prismarastit ja siellä pitäisi ottaa kisakuvia.