Liikunnan vuosi 2024

kuva_juoksu4

Kuva Portugalin kisan juoksuosuudelta.

Aika jälleen tiivistää yhteen kuluneen vuoden liikunnalliset aspektit. Yleisesti ottaen oli tosi hyvä vuosi:

  • Ei ollut liikuntaa estäviä tai merkittävästi rajoittavia vammoja, normaaleja tuttuja kolotuksia vain. Kipeänä en ollut yhtään päivää.
  • Harjoittelu monipuolistui ja järkevöityi valmentajan kanssa tehdyn yhteistyön myötä.
  • Harjoittelua tuli myös paljon, eli ennätystunnit suhteessa viime vuosiin.
  • Osallistuin hienoihin tapahtumiin (suunnistus, pyöräily, juoksu, triathlon).
  • Onnistuin kauden pääkisassa, eli Portugalin Ironmanilla.

Seuraavassa vähän tarkemmin eri näkökulmista.

Ensin kokonaisharjoittelun määrä, joka ilmenee kuviosta 1. Näkyy, että tunteja tuli hyvin, eli kymmenen tuntia enemmän kuin aikaisempana ennätysvuonna 2021.

Kuvio 1. Kokonaisharjoittelu tunteina 2018-2024. 

harjoitustunnit 2018_2024

Harjoittelun määrä eri lajien osalta näkyy taulukoista 1 ja 2. Päähavainto on, että kaikissa triathlonin lajeissa harjoittelumäärät kasvoivat. Pyöräilykilometrejä tuli hieman alle 6000. Juoksua tuli kivasti, eli noin 1300 kilometriä ja uintiakin 230 kilometriä. Huomionarvoista on, että uinnin määrä lähes kaksinkertaistui edelliseen vuoteen nähden. Voimaharjoittelua on tehty koko vuosi suunitelman mukaan, mutta määrä on hieman laskenut.

Taulukko 1. Tuntimäärät lajeittain 2018-2024.

2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024
Pyöräilyä 129 169 138 295 233 218 253
Maastopyöräilyä 64 37 134 56 72
Juoksua 79 85 84 62 50 118 153
Uintia 56 43 19 23 34 47 90
Kuntosalia 55 34 30 32 50 41 32

Taulukko 2. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2023.

2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024
Pyöräilyä 3244 4120 3221 6693 5156 5297 5914
Maastopyöräilyä 1187 697 2429 1001 131
Juoksua 748 803 780 569 595 1040 1351
Uintia 156 120 50 57 82 122 230

Pohdintaa eri lajien suhteen:

Pyöräily: Harjoittelu on monipuolistunut sekä trainerilla että ulkona. Eri mittaisia lenkkejä ja eri tehoaluilla tapahtuvia harjoitteita on kuulunut ohjelmaan. FTP-testin arvo ei vuoden aikana parantunut merkittävästi, mutta pystyin ajamaan vahvan pyöräosuuden Cascaisissa ja tein enkat Turussa ja Vierumäellä, joten kyllä sitä kehitystäkin tapahtui. Fiilis, että pyöräosuuden aikana palautui nopeasti mäistä.

Juoksu: Juoksussa tapahtui selvää kehitystä. Koko vuoden ohjelmassa oli systemaattista vauhtikestävyyden parantamista. Turun testijuoksussa tuli hyvä tulos kympillä, Vierumäellä juoksun vahvan kympin ja Portugalissa maraton meni triathlonin yhteydessä alle 4.30.

Uinti: Uintiharjoittelua on ollut paljon ja harjoitteet ovat olleet monipuolisia. Kisoissa ajat eivät kuitenkaan osoita suurta kehitystä. Voisi ajatella, että parannuksia tulisi tekniikkapuolen ohjatulla treenillä, mutta sellaisia ei nyt oikein mahtunut ohjelmaan viime vuonna. Ehkä hieman yllättäen kuitenkin uinti on lajeistani vahvin triathlonissa, eli suhteellisesti pärjään siinä parhaiten. Tämä alkoi kuitenkin tasoittumaan viime vuonna kun paransin juoksua. Uintiin liittyy myös se, että ehkä alisuoritin kisoissa uinnissa tyytyen mukavuusalueella lätkyttelyyn. Ensi vuonna sitten ahnaammin heti uinnissa!

Tapahtumiin osallistuminen

Suunnistin alkuvuonna muutamissa kisoissa, se oli ihan kivaa, mutta lopetin suunnistuksen Uudenmaan Rastipäiviin. Ei oikein mahtunut ohjelmaan sen jälkeen.

Osallistuin kahteen gravel-pyöräilytapahtumaan, eli Gravel Primaveraan Espoossa ja Falling Leaves-tapahtumaan Pajulahden ympäristössä. Mukavia tapahtumia molemmat. Falling Leavesin 144 km pyörän jälkeen oli vielä tosi hyvä kympin juoksu, joka valmisteli kivasti Portugaliin.

Yksi erillinen juoksutapahtuma oli, eli Aurajoen Yöjuoksu heti keväällä testijuoksuna. Tosi hyvä tapahtuma ja hyvä tulos.

Päälajissa triathlonissa oli kohtalaisen vilkas vuosi. Kaksi puolimatkan kisaa ensin Lahdessa kesäkuun lopussa ja sitten Turussa heinäkuussa. Nämä kisat eivät menneet kovin hyvin. Sitten oli perusmatka Vierumäellä, jossa sain ilahduttavan hyvän tuloksen ja hallitun kisasuorituksen. Kilpailukauden kruunasi täysmatkan kisa Portugalin Cascaisissa, joka oli hyvä kisa kaikin puolin. Tarkemmat kisaraportit linkeissä.

Näkymät ensi kauteen

Hyvin sujuneen kauden jälkeen on mukava kääntää katseet seuraavaan vuoteen. Kauden päätavoite on täysmatka Hampurissa jo kesäkuun alussa. Sieltä pitäisi muutamassa viikossa toipua Finntriathlonin Vierumäen kisaan ja sitten heinäkuun Challenge Turkuun. Koska Hampurissa reitti on hyvin tasainen, on tavoitteena lähteä hakemaan selkeästi kaikkien aikojen nopeinta täysmatkan suoritusta. Keväisen testijuoksun teen Helsinki Spring Marathonissa (10 km) ja varmaan tulee osallistuttua pariin gravel-kisaankin (Primavera Porvoon suuntaan ja ehkä Falling Leaves syksyllä).

Kirjallisuutta triathlonisteille ja uimareille

FullSizeRender

Verkko on täynnä eri urheilulajeihin liittyvää materiaalia (blogeja, videoita, lehtiä jne.). Onko nykymaailmassa sijaa eri urheilulajeja käsitteleville kirjoille? Seuraavassa asiaan syvennytään yhden erittäin tuoreen ja toisen melko uuden urheilukirjan kautta.

Sinustako triathlonisti?

Kirjan kappaleet käsittelevät lajin taustaa ja historiaa, lähtökohtia triathlonin harrastamiseen, varusteasioita, harjoittelua, tekniikkaa, voimaa, ravintoa, palautumista ja kilpailemista. Lapsille ja nuorille on oma tekstinsä ja kirjan lopussa kuvataan vielä muutamia harjoitusohjelmia.

Kirjan peruslähtökohta on, että triathlon on monipuolinen laji, jota kuka tahansa voi harrastaa omalla tasollaan. Samalla jokainen löytää lajin parista itselleen sopivan haasteen joko asettamalla tiukan kilpailullisia tai enemmän omaan kehittymiseen liittyviä tavoitteita.

Kirja pyrkii madaltamaan kynnystä lajin aloittamiseen. Tämä on tarpeen, sillä lajiin liittyy esimerkiksi avovesiuintiin tai täysmatkan pitkään suoritukseen liittyviä pelkoja. Myös varusteisiin liittyvä hifistely saattaa epäilyttää.

Kaikki nämä ennakkokäsitykset puretaan kirjassa huolella. Kaikki oppivat uimaan, matkoja on eri pituisia ja jo kohtuuhintaisilla tai lainatuilla varusteilla pääsee aloittamaan harrastamisen.

Hyvä esimerkki kirjan asenteesta on tämä lainaus:

“Kun osallistut triathlonkilpailuun, ole ansaitusti ylpeä omista suorituksistasi, riippumatta millä tasolla kilpailet” (Sinustako triathlonisti?, s. 26).

Triathlonharrastajia kuvaavia ominaisuuksia kirjan mukaan ovat:

  • pitkäjänteisyys
  • motivoituneisuus
  • tavoitteellisuus
  • sisukkuus
  • päämäärätietoisuus
  • sosiaalisuus
  • myönteinen hulluus

Kirjassa käydään läpi uintiin, pyöräilyyn ja juoksemiseen liittyvää harjoittelua sekä kilpailun eri vaiheita. Kunkin lajin osalta kerrotaan tekniikkavinkkejä ja harjoittelun periaatteita.

“Käden rikkoessa veden pinnan, tunne on kuin se työnnettäisiin postiluukusta sisään.” (Sinustako triathlonisti?, s. 72).

Avovesiuintiin liittyvät nyanssit saavat oman osansa tekstistä. Kilpailun vaiheista käsitellyksi tulevat lähtö, vaihdot ja yksityiskohtana esimerkiksi pyöräilyn peesikiellon käytännön merkitys.

Käsitellyksi tulevat myös harjoittelun rytmittäminen vuoden kulkuun. Esillä on myös ajanhallinta niin, että harjoitteluun liittyy aikaa elämän muiden osa-alueiden lomassa.

Hyvää on myös se, että kirjassa otetaan kantaa siihen, minkälainen harjoittelu keskimäärin riittää kilpailusuorituksiin eri matkoilla. Esimerkkinä mainittakoon, että puolimatkan kilpailun (1.9 km uinti, 90 km pyöräily, puolimaraton) arvioidaan sujuvan noin vuoden harjoittelulla, harjoittelumäärän ollesssa 4-8 tuntia viikossa.

Kirja on helppolukuinen. Tekstin määrä ei ole suuri ja esitystapa on ytimekäs. Informaatio tiivistetään faktalaatikoihin ja listoihin. Kirjassa on runsaasti urheilullisia ja vauhdikkaita kuvia, jotka lähes kampeavat lukijan sohvalta lenkille tai muihin treeneihin.

Kirja on ehdottoman hyvä triathlonin harrastamisen aloittamista harkitsevalle. Vähän aikaa lajia harrastanutkin lukee omaa harrastustaan monipuolisesti käsittelevän kirjan todennäköisesti mielellään.

Uimarin treenikirja

Tämän kovakantisen kirjan takakannessa sanotaan, että “Uimarin treenikirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka kokoaa yksiin kansiin kaiken uintiharjoittelusta.” Paljon sanottu, mutta kirjaan tutustuminen osoittaa, että katetta lupaukselle löytyy.

Kirjassa käsitellään uinnin aloittamista ja vesipelon voittamista, eri uintitekniikoita, harjoittelua, kilpailemista, välineitä ja varusteita, ravintoa, terveyttä ja lihashuoltoa.

Lähtökohtana on vesipelon voittaminen, sitten edetään perusteisiin, eli vesituntumaan ja vartalon asentoon. Näihin liittyen esitellään perusharjoitteita.

Eri uintityylit käydään läpi laajojen kuvasarjojen kera. Lopuksi esitetään eri tyylien keskeisimmät ongelmat (esimerkiksi vapaauinnissa jalkojen vajoaminen) ja keinot, millä pulmat korjataan.

Aktiiviuimarin harjoittelua käsittelevässä luvussa käsitellään harjoittelun jaksottamista ja yksittäisten harjoitusten rakennetta. Esitellyksi tukevat uinnin viisi harjoitusaluetta, erilaiset testit sekä joukko tekniikkaharjoituksia (drillejä).

Master-uintia käsittelevässä kappaleessa alleviivataan sitä, että uinti sopii kaikenikäisille, myös vanhemmille liikkujille. Ikäkausinäkökulmaa tuovat myös vinkit uintia harrastavien lasten ja nuorten vanhemmille.

“Ikääntyväkin voi kehittyä ja tehdä erinomaisia tuloksia.” (Uimarin treenikirja, s. 71).

Mielen hallintaa ja harjoittamista käsittelevässä kappaleessa todetaan, että “uintitaitojen oppiminen ja kehittäminen edellyttävät sitä, että ajatuksesi eli mielesi ovat mukana harjoittelussa.” (mt., 108). Kappaleessa annetaan vinkkejä mielikuvaharjoitteluun ja erilaisia konkreettisia harjoitteita.

Mielenkiintoinen lyhyt kappale on myös kappale “meditatiivinen uinti”. Siinä todetaan, että nimenomaan uinti voi olla hyvä keino ottaa etäisyyttä ja irtiottoa nykymaailman ärsyketulvasta. Uimarilla on mahdollisuus päästä jopa flow-tilaan.

Terveyttä käsittelevässä kappaleessa selviää muun muassa, että olkapäävaivat ovat uimareilla melko yleisiä. Näissä ja muissa vaivoissa hyvää ennaltaehkäisyä on oikea tekniikka. Uimaria saattaa vaivata myös “uimarin korva”, joka liittyy korvien jatkuvaan kastumiseen.

Lihashuoltoa koskeva jakso on laaja ja siinä esitellään koko joukko erilaisia ryhtiä ja liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Ryhtiin kiinnitetään paljon huomiota. Istuminen vaikuttaa ryhtiin kielteisesti. Niinpä yksi ohje on, että “..ota tavaksi se että et enää nojaa tuolien selkämyksiin” (mt. 158).

Triathlonista ja avovesiuinnista on kirjassa oma jaksonsa. Avovesiuinnissa korostetaan tekniikkavinkkien ohella turvallisuutta (esimerkiksi uimaripoijun käyttämistä).

Kappaleiden lomassa on lyhyitä mielenkiintoisia henkilötarinoita. Tarinoissa esiintyviä henkilöitä ovat muun muassa Hanna-Maria Seppälä, Sebastian Dannberg ja Liisa Lilja.

Kirjan kuvat ansaitsevat erityismaininnan (kuvat Sebastian Dannberg ja Teemu Ojapelto), sillä ne ovat erityisen hienoja. Fiilistelykuvien (veden alta ja päältä otettujen) ohella kuvia käytetään kun uintityylejä sekä voimaharjoittelun ja lihashuollon liikesarjoja käsitellään laajoina kuvasarjoina.

Kaiken kaikkiaan tämä laadukas, monipuolinen ja innostava kirja tuntuu kirkkaastikin lunastavan ne odotukset, joihin yllä viitattiin.

Lopuksi

Vaikka tosiaan erilaisia materiaaleja on nykypäivänä saatavissa runsaasti, hyvillä kirjoilla voidaan sanoa olevansa paikkansa. Tässä esillä olleisiin lajeihin voi tulla sisään minkä ikäisenä tahansa, joten erilaisia potentiaalisia tiedon tarvitsijoita on runsaasti.

Toiset hakevat tiedon mielellään verkosta ja toiset kirjoista. Esitellyt kirjat ovat erinomaisia perusteoksia. Ne sopivat myös loistavasti kirjastoihin siihen hyllyyn, jossa on eri urheilulajeja esitteleviä kirjoja.

Tiina Boman, Antti Hagqvist ja Kalle Kotiranta: Sinustako triathlonisti? Triathlonharjoittelun perusteet. Fitra. 2016. 

Noora Valkonen ja Matti Rajakylä: Uimarin treenikirja. Fitra. 2017.

Uinti on hyvä laji

uintikuva

Blogisti harjoituksen jälkeen Tammisaaren uimahallin ovella

Syksyn pimeys, märkyys, kylmyys ja liukkaus aiheuttavat haasteita liikkumiselle. Työssäkäyvälle liikkujalle ei luonnonvaloa ole tarjolla kuin viikonloppuisin. Syksyn olosuhteet lisäävät epämukavuutta, mutta myös vaaroja loukkaantumisriskin kasvun kautta.

Syksy onkin hyvää aikaa liikkua sisätiloissa. Itselleni rospuuttokauden lajina on jo pitkään ollut kuntosali. Tänä vuonna olen lisäksi uinut innokkaasti. Syynä on se, että hurahdin viime syksyn pienen triathlon-kokeilun myötä tähän uuteen lajiin, jossa uinti on yksi osa kokonaisuutta.

Uintikilometrejä kesän jälkeen on tullut noin 70. Tyypillisestä uin yhdellä tunnin uintikerralla noin 2500 m. Aikaa olen löytänyt esimerkiksi lasten harrastuksiin liittyvien kuljetusten yhteydestä.

Futismatsien vieraspeleissä olen tutustunut myös itselleni uusiin uimahalleihin Espoossa, Vihdissä ja Kirkkonummella, kotihallin ollessa Tammisaaren uimahalli.

Tasoltani olen “nopea kuntouimari” tai ainakin sitä rataa aina hallissa käytän.

Uinnissa on monta hyvää puolta

Kelit eivät siis haittaa hallissa uimista. Oikeastaan ainoa kielteinen olosuhdetekijä on ruuhka, joka haittaa omaa vauhtia hallissa etenemistä. Ruuhkaa voi yrittää välttää ajoituksella. Strategiana voi olla esimerkiksi baanoja varaavien seurojen uintiharjoitusten aikojen tiedusteleminen.

Uinti on kokonaisvaltaista ja kuormittaa suuria lihasryhmiä. Se ei kuluta paikkoja samalla tavalla kuin esimerkiksi juoksu. Loukkaantumisriski on pieni. Se on myös ajankäytön näkökulmasta tehokas harjoitus, tunnissa saa jo hyvän treenin.

Uinti on tekniikkalaji

Uinnissa tekniikka on suuressa roolissa. Alla kolme keskeistä vapaauinnin haastetta, joihin olen itse keskittynyt.

  • Uimari katsoo liiaksi eteenpäin, eikä tarpeeksi alaspäin. Tästä syystä uintiasento kärsii, kun jalat putoavat alas.
  • Vartalossa ei ole kiertoliikettä. Käsivetoihin ei näin saa voimaa ja hengitys on vaikeampaa.
  • Pää kääntyy liiaksi/suu nousee liiaan korkealle veden pinnasta. Uintiasento kärsii.

Pointit kuulostavat yksinkertaisilta, mutta ne saa koko ajan pitää mielessä. Itse olen huomannut, että on yllättävän vaikeata pitää uintisuorituksen kokonaisuutta kasassa. Joku osa-alue yleensä hiukan unohtuu.

Tekniikkaa olen treenannut paitsi altaassa, lukemalla vinkkejä ja katsomalla videoita. Olen myös saanut palautetta kokeneelta valmentajalta.

Monipuolisuus lisää harjoituksen tehoa ja mielekkyyttä

Tunnin sahaaminen 25 metrin altaassa kaakeleita tuijottamalla saattaa olla pidemmän päälle tylsää. Siksi harjoitus kannattaa jakaa osiin. Erilaiset harjoitukset myös lisäävät harjoituksen tehoa ja tekniikkapuolikin on helpompi pitää mielessä. Tässä esimerkki siitä, mitä itse olen viime aikoina tehnyt yhdellä tunnin uintikerralla:

  • verryttelyuintia 400 m
  • 4 x 25 m täysillä
  • 3 x 100 m hyvällä vauhdilla
  • 2 x 200 m hyvällä vauhdilla
  • 1 x 400 m hyvällä vauhdilla
  • verryttelyuintia 400 m

“Hyvä vauhti” on reipasta vauhtia, jota pystyn uimaan mainitun vedon tekniikka säilyttäen. Verryttelyuinneissa uin toisinaan liioitellun hitaasti ja vaihtelen hengitysrytmiä.

Harjoituksen jakaminen helpottaa myös tekniikkaan keskittymistä, koska uuteen vaiheeseen siirtyminen on hyvä kohta “koota suoritus.”

Sykkeestä ei uintisuorituksen aikana ole oikein tietoa, koska ranteesta mittaaminen ei toimi, eikä normirintapanta oikein pysy päällä. Hankintoja on siis edessä.

Olen muutamassa kuukaudessa saanut kehitystä aikaan.  Tämän kertoo paitsi subjektiivinen arvio, myös Garmin 735 XT:n mittaukset lahjomattomasti. Uinnin lisäksi kuntosalilla käyminen lienee vaikuttanut asiaan. Sanomattakin on selvää, että edistyminen lisää intoa harjoitella lisää.

Kohti kevättä

Näin aion jatkaa uinnin kanssa kohti kevättä ja avovesiä. Uinnin lisäksi ohjelmassa on kuntosalia, juoksua ja hiihtoa. Luulen, että keväällä kasassa on viime vuoden kesästä mitattuna uintikilometrejä ehkä noin 150.

Avovesiin pääseminen tulee olemaan hieno hetki. Kotiseudulla on runsaasti järviä, joissa on mahdollista tehdä hienoja harjoituksia.