Lomien loppu

Loma alkaa olla lopuillaan. Vuodenvaihteen pitkähkö vapaa meni sikäli pipariksi, että olin lähes koko ajan ainakin vähän kipeä. Omituinen kurkkukipu ei väisty vaan muuttaa muotoaan. Siksi en ole uskaltanut urheilla kuin ihan hiukan ja varovaisesti. Kovista treeneistä voi seurata sydänlihastulehdus eli myokardiitti (ks. Hiihto-lehti 5/2012).

Toinen takaisku oli se, että kelit muuttuivat haasteellisiksi. Kohtuullisen aikaisin tulleet hiihtokelit sulivat ja juoksubaanat muuttuivat vaarallisen liukkaiksi. Tänään on maassa jälleen uutta lunta, joka parantaa myös pitoa (juoksua varten).

Onnistuin kuitenkin murheilemaan loman aikana hieman enemmän kuin tavallisesti. Tein myös uusia avauksia ostamalla kortin paikalliselle kuntosalille. Ensimmäinen harjoitus (juoksijan saliharjtoitus) tuntui ihan hyvältä. Yritetään pitää jatkossakin ohjelmassa, jos tämä yhdessä äijäjumpan kanssa saisi tuota lihaskuntoa vähän paremmaksi.

Luin myös pari kirjaa. Ensinnäkin luin Patricia Cornwellin toiseksi uusimman kirjan. Se oli sitä samaa mitä aikaisemminkin. Jostakin syystä kuitenkin luen näitä kirjoja.

Toinen lukemani kirja oli Riikka Pulkkisen uusin. Tämän kirjan luin sähköisenä kirjana eli ns. e-kirjana tabletilla (Asus Nexua). Pidin kirjasta kyllä, vaikkakin täytyy sanoa, että se oli haastavampi luettava kuin kaksi aikaisempaa.

Sähköisen kirjan lukeminen oli myös miellyttävä kokemus. Sähköisen kirjan ainoa haittapuoli nykyisellään lienee se, että kirjaa ei voi myydä tai antaa eteenpäin samalla tavalla kuin perinteistä kirjaa. Mutta on se niinkin, että kerran luettu kirja on aika usein ongelmajäte. Harva niitä mihinkään divariin kiikuttaa. Keräävät pölyä hyllyssä. Vähän kun aikaa kuluu, sähköiset kirjat arkipäiväistyvät ja haasteet voitetaan.

Käytiin myös jääkiekko-ottelussa HIFK-Tappara. Ostin kotijoukkueen huivin, kun olin kaulaliinan tarpeessa. Matsi oli ihan ok lopulta, vaikka eka erä oli tylsä. Tunnelma kohosi yhden nahistelun ja sitä seuranneiden suihkukomennusten myötä.

Loman aikana rustailin myös uutta blogia ja sain sen julkaisukuntoon. Ajattelin, että pidän tätä uutta blogia ruokajuttuja varten ja tämä blogi jatkaa yleisempänä life-style-blogina. Uusi blogi on toteutettu Drupalilla. Hallussa olevat teknologia ovat siten Joomla, WordPress sekä Drupal.

Tein myös pitkästä aikaa etnisiä ruokia, vanhoja ohjeita. Ja käytiin laavulla pimeässä otsalamput pässä paistamassa makkaraa.

Myös työasiat ovat olleet sen verran mielessä, että bloggasin työpaikan blogiin.

Ensi viikonloppuna edessä elämäni ensimmäinen käsipalloturnaus.

 



 

 

Raportti Varsinais-Suomen Rastipäiviltä Paimiosta

Kaksipäiväinen Paimion Rastin järjestämä “kesälomakisa” on kisattu ja sen huomaa muun  muassa paikkojen jomottamisesta.

1 pv (keskimatka)

Joukkueen 1 jäsen oli vielä toipilaana ja oltiin matkassa kahden kilpailijan ja yhden muksulaan menijän kokoonpanolla. Autossa virittäydyttiin kisatunnelmaan Palefacen uusinta levyä kuunnellen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli pakko hakeutua kaupallisten kylttien taakse varjoon.

Verryttelyä kovassa kuumuudessa. Sitten matkaan. Ykköselle tuli heti muutaman minuutin virhe. Juoksin viivasuoraan, mutta valitettavasti väärälle mäelle, jossa onneksi tajusin nopeasti  missä olin. Hain ykkösen ja jatkoin kisaa. Pari rastia löytyi hyvin tämän jälkeen.

Sitten tuli toinen iso virhe. Juoksin vähän huolimattomalla, huonon rastinoton sisältävällä suunnitelmalla mäelle, jossa oli todella paljon kalliokumpareita ja joitakin soita. Sekosin siellä ja hain vauhtia kauempaa. Muutama minuutti virhettä tässäkin.

Tämän jälkeen oli pitkä väli, jonka selvitin kohtuullisesti, joskin rastia lähestyttäessä vauhti simahti todella hidaskulkuiselle hakkuulle. Rasti oli mäen päällä tai rinteessä vähän alempana, jossa oli todella paljon pikkujyrkänteitä. Pyörittelin siellä päätäni ja huomasin rastin, jolta MS Parman suunnistaja juuri lähti eteenpäin.

Samassa joku huusi “Pauli!”. Kutsutaan huutajaa vaikka Mikoksi. Seuraava kysymys oli “Mikä koodi?” ja sitten mentiin kahden miehen letkassa kohti seuraavaa rastia. Rasti löytyi pienen pienen koukun jälkeen hyvin. Seuraavalle rastille Mikko lähti kiertämään tiheikköä, itse vedin tiheikön läpi ja sain 15 metrin kaulan. Juostiin tietä pitkin, turoilin rastinottoa sen verran, että Mikko leimasi ensin. Seuraava rasti oli tienylitysrasti. Huomasin rastilla kuvaajan ja huusin Mikolle ennakkovaroituksen, jotta hän ottaisi kuvausrastille sopivan ilmeen. Kuvia meistä ei kuitenkaan syystä tai toisesta tullut sivuille. Loppu meillä oli erilainen ja yhteispeli loppui tässä.

Kokonaisuudessaan kisa oli aika heikko. Tuntuma suunnistukseen oli olematon ja fyysisesti kunto alavireinen helteestä johtuen kai. Pari muutaman minuutin virhettä pilasi kisan tuloksellisesti.

Kisan jälkeen poikettiin Paimion Nesteelle juomaa ja jäätelöä tankkaamaan. Huomasin, että se paikka jossa Suomessa voi ostaa Starbucksin tuotteita, on nimenomaan Paimion Neste.

Illalla valmistauduin seuraavaan päivään uimalla, savustamalla nieriää ja syömällä riisiä ja perunaa. Nestettä yritin tankkailla mahdollisimman paljon.

2 pv (pitkä matka)

Toiseen päivään saatiin jalkeille jo koko joukkue. Säätiedotukset lupailivat jopa ukkoskuuroja, mutta niitä ei tullut. Päivä oli pilvisempi, mutta oli kuumaa ja hiostavaa.

Maasto oli tässä kisassa erilainen. Suurempia  muotoja löytyi maastosta enemmän, joskin tarkkoja rastipisteitä myös. Korkeuseroja oli enemmän, eli raskasta oli.

Ensimmäiselle välillä ratamestarin ylläri oli todella lyhyt väli. Rasti oli jyrkänteen alla, jossa oli erilaisia kuoppia ja pienempiä jyrkänteitä. Jäin pyörimään ennen rastia jo, suoraan jatkamalla olisin päässyt suoraan rastille. Muutama minuutti siinä meni ja siitä sitten kisa käyntiin.

Kisa oli fyysisesti todella rankka, mutta rastit löytyivät hyvin. Juomaa tankkasin kolme kertaa, kerran tulin janoisena “miehittämättömälle juomarastille”,  mutta siellä oli menovesi lopussa. Moni siellä kävi toiveikkaana kolistelemassa tyhjää kanisteria. Yhdelle rastivälille sain jopa kolmanneksi nopeimman rastiväliajan, joka on tietty harvinaista herkkua. Kisan olosuhteiden ankaruutta kuvasi se, että H40-sarjassa keskeyttäneitä oli kahdeksan, kun maaliin juoksi kymmenen.

Olin suht koht tyytyväinen pitkän matkan kisaan, joskin täytyy sanoa, että kunto ei riittänyt juoksemaan kunnolla tätä matkaa tässä paahteessa. Tältä viikonlopulta ei tullut sellaista huippusuoritusta joka olisi yltänyt kauden parhaiden joukkoon.

Tuli mieleen, että maratonin juokseminen ei välttämättä ole helteistä pitkänmatkan suunnistusta vaativampi urheiluteko. Maratonilla on paremmin nestetta tarjolla (vieläpä urheilujuomaa) ja voit rullata asvaltilla ja yleensä koko ajan on peesiä tarjolla. Suunnistuksessa joudut hyppimään yli esteiden, kiipeilemään ja pudottautumaan jyrkänteiltä. Ja hyppimään ojien yli, juoksemaan suolla, rämpimään tiheikössä ja muljauttelemaan nilkkoja kivikossa, joitakin esimerkkejä mainitakseni. Ja ajatustyötäkin pitäisi suunnistuksessa vielä pystyä tekemään.

Sunnuntaina pojista vanhempi teki hyvän juoksun ja sijoittui kymppisakkiin.

Kaiken kaikkiaan kisat olivat oikein mallikkaat. Maastot olivat hienot ja radat monipuoliset. Järjestelyt olivat sikäli mukavat, että auton sai parkkiin lähes loppusuoran viereen.

Molempien päivien reitit löytyvät kartta-arkistosta. Keskimatka ja pitkä matka.

PS. Jokin aika sitten kirjoittelin tässä blogissa Suomen maajoukkueen valmentajakuvioista. Rastipäivillä monia pääsarjalaisia kyykyttänyt Janne Salmi esiintyi Ranskan maajoukkueen liivi päällä. Merkitseekö tämä havainto jotakin?

PS2. Huomasin juuri, että pitkän matkan punnerrus palkittiin yli 40 rankipisteellä. Eli tästä  taistelusta tulikin kauden hyviin suorituksiin lukeutuva kisa.

[AFG_gallery id=’21’]

Jeeransiemeniä ja jääkiekkoa

Taas on merkittäviä asioita tapahtunut viimeisen viikon aikana. Ensinnäkin tein ekskursion Hakaniemen etniseen ruokakauppaan. Sipulinsiemeniä ja kokonaisia jeeroja on niin vaikea saada S-kaupasta. Mutta sieltä löytyi. Kahmaisin kaikenlaista vähän mukaan. Pitää mennä joskus toisten vielä paremmalla suunnitelmalla. Sen verran oli autenttinen paikka, että myyjä ei osannut edes moroa sanoa.

Kokeilin uusia mausteita eilen tekemällä jeerakanaa. Erittäin hyvin onnistui. Tein vielä naan-leipiä kyytipojaksi ja virittelin vanhaa reseptiä ripottelemalla jeesan ja seesamin siemeniä pinnalle. Erinomaisia olivat.

Lauantaina oltiin vanhimpien poikien kanssa Helsingin jäähallissa katsomassa IFK-JYP. Tiukka matsi päättyi Ville Peltosen ratkaisumaalilla kotijoukkueen voittoon. Oli varsin viihdyttävä peli. Paikkamme olivat IFK:n vaihtoaition takana ja siitä näki hyvin tunnelmia penkillä. Vastustajan maalit vetivät ilmeet vakaviksi. Onnistunut tasoitus levitti leveät hymyt. Huulilta luin tiettyjä urheilevan nuorison avainsanoja epäonnistumisten jälkeen. Viime sekunnit olivat tiukkaa taistelua vierasjoukkueen yrittäessä tasoitusta ilman maalivahtia.

Jääkiekkokausi jatkuu meidän osalta lähipäivinä Porissa Isometsän hallissa. Isolla sukulaismiesten porukalla mennään.

Urheilusta puheellen luin viime viikolla Tuomas Kyrön Urheilukirjan. Hyvä kirja, mutta ei maaginen. Eniten kolahduttivat ne kohdat, jossa puhuttiin huippu-urheilijoiden vaikeuksista siirtyä “tavalliseen” elämään. Kirjan kerronnassa on samaa tyyliä kuin Raimo Summasen ja Kaarina Hazardin Lätkä-kirjassa. Parhaillaan on menossa Kyrön Mielensäpahoittaja joka tuntuu kerrassaan hyvältä.

Itsekin olen tietty urheillut. Eilen piti hiihtää pitkä hiihto, mutta oli sellainen lumimyrsky, että kaikki ladut olivat vuorenvarmasti ummessa. Juoksentelin sitten vain tuiskussa kympin verran.

Tänään aloitin Petteri Muukkosen tuulillä, eli hyötyurheilulla. Auto huoltoon ja juosten takaisin. Lounas ja sitten Lohjalle hiihtämään. Hiihtelin 2 x pitkän lenkin, eli kävin Virkkalassa kääntymässä ja sieltä sitten Gunnarlan majalle ja Urheilukeskukseen. Yhteensä matkaa tul 48 km. Aikaa kului nelisen tuntia. Tankkaukset oli vähän heikot. Tavallinen lounas alla ja puolessa välissä join vettä. Sen verran hifistelin, että energiageeliä oli mukana 1 kpl. Mielenkiintoista tulee olemaan kahden viikon päästä Pirkassa miten menee.

Hiihtoa lumisateessa ja piip-testi

Västerbyn hiihtostadion Tammisaaressa, taustalla jalkapallohalli.

Tänään pystyin hiihtämään vähän pidemmän lenkin. Vein pojat partioon ja suuntasin Västerbyhyn. Ilma oli aluksi kylmä, mutta lämpeni nopeasti. Samalla alkoi sataa sakeasti lunta. Lumisade kesti aika kauan. Latu pysyi juuri ja juuri auki kun oli hiihtäjiä. Reitit eivät olleet kokonaisvaltaisesti vielä auki. Yhtä metsäautotietä sitten hiihdin pari kertaa edes takaisin. Reitin varrella oli monta tuttua yösuunnistuspaikkaa. Keli oli todella nihkeä ja vauhti hidas. Hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan. Reitti tässä.

Hiihdon jälkeen kävin kahvilla ja runebergon tortulla paikallisella Nesteen huoltoasemalla. Oli yllättävän hyvä kahvi ja mehukas torttu.

Pirkan hiihtoon on aika lyhyt aika. Ei kovin montaa hiihtolenkkiä ehdi ennen sitä. Toivottavasti vaan pysyn terveenä. Muutaman päivän flunssa tähän väliin romuttaisi koko hiihdon. Ei ole tullut otettua influenssarokotustakaan, ja sen hommaaminen tuntui vähän vaikealta kun perjantaina selvittelin. Joten antaa olla. Pirkasta puheenollen, tänään huomasin, että Pirkan hiihdon sivut ovat uudistuneet.

Aikaisemmin tällä viikolla urheileminen oli aika kylmää puuhaa. Keskiviikkona urheilukentällä kiersin puoliväkisin 4 kierrosta poikien ollessa luistelemassa.

Perjantaina olin Inkoossa pojan jalkapalloharjoitusten aikaan. Siellä hienon monitoimihallin vieressä oli 2.5 km rata jota hiihtelin. Latua ei oltu ajettu lumisateen jälkeen. Pito oli kuin seinä (pohjassa fluoripitoa), mutta luisto olematon. Radalla oli myös inkoolaismies, jolla oli nanosukset jalassa. Pitoa ei ollut yhtään, mutta luisto kuulemma mieletön.

Lauantaina emmin pitkään, menisinkö juoksemaan vai hiihtämään. Päädyin sitten juoksemaan ja heitin 11 km vakiolenkin suurinpiirtein 5.30 vauhdilla. Pakkasta oli noin 20 astetta ja vähän ehkä hengitys oli vaikeaa sen takia. Mukava oli mennä uimahalliin sen jälkeen lämmittelemään.

Tiistaina kuntopiirissä ns. “piip-testi”. Juostiin 20 m matkaa edestakaisin. Piippi määritti vauhdin niin, että koko se koko ajan kiristyi. 10 min kohdalle juoksin ja sitten lopetin. Ehkä 1-2 min olisi pystynyt vielä pinnistelemään.  

Ruokarintamalla sellaista, että eilen tein Kanabaltia, joka oli varsin onnistunutta. Tänään sitten Perunapinaatticurryä josta kuva alla. Erittäin hyvää tämäkin. Tosin tunnustan, että paistoin vähän pippuripihviä vierelle, kun oli tuota hiihtoakin aika rutkasti takana.

Treeniä kylmässä ja pimeässä

Tällä viikolla on ollut pulaa ajasta ja jouduin urheilemaan niissä väleissä kun kerkisin.

Tiistaina koko ilta jumpassa. Eppu Normaali soi kun miehet paiskoivat kuntopalloa karjahdusten saattelemana. Hyvä treeni. Tulee 2.5 tuntia melkein harjoitusta yhden illan aikana ja vieläpä monipuolista.

Keskiviikkona pojat luistelemassa ja minä hiihtelin urheilukentän maastossa. Oliko viisi kierrosta. OK Raseborgin mies lyöttäytyi kantaan ja roikkui siellä. Mentiin sellaista vauhtia että pystyi puhumaan menneen kauden tapahtumat ja tulevan kauden suunnitelmat.

Sitten perjantaina pojan jalkapalloharjoitusten aikana juoksua Inkoossa (ks. reitti tästä). Oli kylmä ja kun juoksin pätkän Salo-Inkoo-tietä niin vielä kova vastatuuli ja jäinen tie. Siinä rekkojen ohitellessa tuli mieleen, että juoksua voisi vähän mukavammissakin oloissa harrastaa. Kuitenkin hyvä harjoitus tuli tehty. Achilles kipuili yllättävän paljon, ei tainnut tykätä kylmästä ilmasta. Jonain perjantaina pitää ottaa sukset mukaan Inkooseen. Hiihtobaana ihan hallin vieressä.

Sitten lauantaina epätodellisen kylmässä kuplahallissa katsomassa pojan peliä. Ei varmaankaan kovin hääviä pelata noissa oloissa, paikat kankeina vaihdosta kentälle… Paluumatkalla Virkkalan huoltoasemalla laskiaispullat. Niin isoa pullaa ei ole vähään aikaan tullut syödyksi. Karjaalla hätäinen reilun kympin lenkki urheilukentällä. Siellä Karjaan Uran urheilijat tahkosivat baanaa tiukasti sykerajoja noudattaen.

Illalla uutta intialaista ruokaa, eli “Kanadhansakia”. Todella onnistunut resepti ja tietenkin valmistus. Bloggaan noita onnistuneita reseptejä reseptiosaston paremmalla ajalla.

Tänään kanssa sen verran tiukka päivä, että harjoitus oli tehtävä aamusella. Kuudelta ylös ja ladulle. Pakkasta 16 astetta. Ei ollut ruuhkaa baanalla. Ketään ei ollut paikalla. Kunnanisät olivat sammuttaneet valotkin pururadalta – onneksi oli Mila mukana ja siitä hienosti valoa. Kaksi tuntia hiihtelin, ensimmäinen tunti oli pimeää, sitten oli valoisaa. Hieno hiihdellä aamun valjetessa, eikä hyvillä varusteilla ollut yhtään kylmäkään. Kun läksin pois yhdeksän maissa, ensimmäiset muut tulivat paikalle.

Hiihtoa on tullut viime vuotiseen verrattuna vähän (lumitilanteesta johtuen). Mutta ihan hyvältä tuntuu meno jo. Joten olen luottavainen Pirkan hiihdon suhteen. Ei varmaan ihan tällaiseen menoon pääse:

Mutta alle 5 min vauhtia varmaan sitä pystyy pistelemään ellei ihan mahdoton keli ole. Pitää vain yrittää ehtiä muutama pidempi 30-40 km ehtiä hiihdellä ennen Pirkkaa ja eiköhän se siitä. Ensi viikolla ehtii varmaan vähän paremmin harkoitella. Toivottavasti ei tule tämän kireämpiä pakkasia vaan.