On ollut taas kohtalaisen urheilullinen viikko, joskaan kaikki toiminta ei ole osunut omalle kohdalla. Keskellä viikkoa oli futiksessa vieraspeli. Koiranilmassa pelattiin ja vielä kuraisella hiekkakentällä, ks. kuva. Ja tuli vielä tappiokin ja pikku kolhuja.
Sitten oli myös suunnistusviesti koulussa. Löytyi perheen sisältä materiaalia niin, että saatiin koko joukkue omista porukoista. Kun säännöissä mainittuja kaikkia demografisia kriteerejä ei voitu täyttää, joukkue juoksi kisassa epävirallisesti.
Sitten oli myös käsipallokauden päättäjäiset, jossa juontajana oli Kaj Kunnas. Tein sen havainnon, että tällä paikkakunnalla on enemmän käsipallojunnuja kuin jalkapallojunnuja. Ja se johtuu siitä, että tytöt harrastavat laajassa mitassa käsistä, mutta melko vähän jalkapalloa.
Vanhin poika oli loppuviikosta Stafettkarnevalissa, tulee vissiin tiistaina telkkarista. Kuulosti hienolta tapahtumalta.
Pieniä pyörälenkkejä tein tällä viikolla. Yhden jopa hiukan pidemmän kun oli työhommia lähiseudulla eikä tarvinnut lähteä aikaisin pendelöimään. Aikaa on kyllä ollut toukokuussa niin vähän, että todella surkea harjoitustunnit tulee toukokuulle 2013.
Viikon päätapahtuma oli sitten Ankkurirastit tänään. Sinne menin parin pojan kanssa, toisella elämänsä ensimmäinen kansallinen kisa.
Olosuhteet olivat hienot, kilpailukeskuksessa oli tuulista, mutta metsässä ei. Ei satanut ja oli lämmin. Pieni risu järjestäjille, kun pitkän matkan kisassa ei ollut juomaa tarjolla. Muuten kisat oli taattua Ankkurilaatua, maasto oli hienoa ja rata haastava.
Mutta oma kisa meni surkeasti. Ykkönen heti ei ilmoittautunut, sitä etsiskellessä törmäsin edellä lähteneeseen Stefaniin jolla taisi olla kakkonen tilapäisesti kadoksissa.
En edes muista montako virhettä tein, varmaan puoli tuntia yhteensä. En myöskään jaksanut juosta, kun on ollut tuota juoksutaukoa, eikä millään pyöräilyllä pysty todellakaan juoksua korvaamaan. Eli siis pitkän pitkän aikaa pummailin metsässä ja mielessä kävi keskeyttäminenkin kun tiesin, että pojat odottelevat kilpailukeskuksessa. Tulee olemaan ehkä kaikkien aikojen rumin gps-käyrä, voi olla että jää yksityiseen käyttöön.
En kuitenkaan keskeyttänyt, sehän olisi huonoa mallia pojille.
Kun tulin voipuneena ja nestehukkaisena maaliin, siellä jo kiiteltiin talkooväkeä. Huonosti menneen kisan jälkeen maaliintulon soisi tapahtuvan matalalla profiililla, mutta entinen maajoukkuesuunnistaja Maria Rantala, joka toimi kuuluttajana, otti maaliintulosta kaiken irti. – “Sieltä tulee Pauli Forma Hiidenkiertäjistä”. Mainitsi huonon ajankin ja vielä senkin, että pojat olivat käyneet tulospalvelussa kyselemässä onko tietoa missä isä etenee radalla.
Kotimatkalla käytiin Salon ABC:lla ja Fiskarsin Siwassa, jossa nähtiin Elvis. Käytiin läpi kartat ja keskeiset ajankohtaiset suunnistusasiat siinä kaupan pihalla.
Tästä on vain yksi suunta, eli ylöspäin. Jos vaikka torstaina AM-keskaria jaksaisi juosta paremmin.