Hiihtolomailua

Suunnistajien leireillessä näinä viikkoina Portugalissa, Espanjassa ja Afrikan maissa suuntasin hiihtolomalla leireilemään Honkajoelle. Leirin aikana tuli tehtyä pari harjoitusta päivässä, hiihtoa ja juoksua. Lisäksi pelailtiin kaukalolla jääkiekkoa. Erinomaiset oli urheiluolosuhteet siellä, eikä ladulla eikä kaukalossa ollut ruuhkaa.

Hiihdellessä tapasin myös tuttuja. Nojailtiin siellä sauvoihin lähellä Sämpäkkiläntietä ja käytiin läpi Honkajoen pesäpallo- ja suunnistusasiat sekä Pirkan hiihtoon liittyvät nyanssit eilen ja tänään.

Yksi leirin kohokohta oli jääkiekko-ottelu Ässät-Kärpät Porin Isomäen jäähallissa. Pelissä kotijoukkue aloitti hyvin, johti 2-0 mutta lopetti pelaamisen ja “kaveri” teki kolme maalia ja vei voiton. Lopussa tapeltiin ja tuli parikin suihkukomennusta. Kotiyleisö ei kauaa jaksanut kannustaa, kun omien peli ei enää kulkenut.

Kotiin palattua heti paikalliseen erikoistapahtumaan. Eli BK-46 käsipallo vastaan BK-46 jalkapallo. Ensin pelattiin käsipalloa 20 min, sitten jalkapalloa 20 min ja lopuksi sählyä sama aika. Leikkimielistä peliä oli, yksi pahalta näyttänyt loukkaantuminen taisi silti tulla. En tiedä oliko vakavaa. Tapahtuma oli hieno ja taustabändi hyvä. Joukkueet voittivat “omat” lajinsa, sählyssä oli tasaisempaa. Aika hienoja kuvioita esitti käsipallojoukkue. Tällaiset tapahtumat ovat hyviä. Milloin jalkapalloilijat ja suunnistajat kokeilevat toistensa lajeja?

Pirkan hiihto on sitten viikon päästä. Numero jo tuli postissa. Sellaiset 380 km on hiihtoa, siinä yli 300 km pertsaa ja loput vapaata. Viime vuonna kun lumi tuli aikaisin, kilometreja taisi olla melkein 800 jo tässä vaiheessa. No, ei tässä muuta ole voinut ja täytyy ehkä mennä rauhallisemmin tänä vuonna kuin viime vuonna. Paljon riippuu kelistä tietty. Vesikeli alusta loppuun olisi kyllä aika raaka.

Lomalla luin myös Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan, joka oli oikein hyvä kirja. Niin paljon minä mieleni pahoitin… Kyllä on niin.

Jeeransiemeniä ja jääkiekkoa

Taas on merkittäviä asioita tapahtunut viimeisen viikon aikana. Ensinnäkin tein ekskursion Hakaniemen etniseen ruokakauppaan. Sipulinsiemeniä ja kokonaisia jeeroja on niin vaikea saada S-kaupasta. Mutta sieltä löytyi. Kahmaisin kaikenlaista vähän mukaan. Pitää mennä joskus toisten vielä paremmalla suunnitelmalla. Sen verran oli autenttinen paikka, että myyjä ei osannut edes moroa sanoa.

Kokeilin uusia mausteita eilen tekemällä jeerakanaa. Erittäin hyvin onnistui. Tein vielä naan-leipiä kyytipojaksi ja virittelin vanhaa reseptiä ripottelemalla jeesan ja seesamin siemeniä pinnalle. Erinomaisia olivat.

Lauantaina oltiin vanhimpien poikien kanssa Helsingin jäähallissa katsomassa IFK-JYP. Tiukka matsi päättyi Ville Peltosen ratkaisumaalilla kotijoukkueen voittoon. Oli varsin viihdyttävä peli. Paikkamme olivat IFK:n vaihtoaition takana ja siitä näki hyvin tunnelmia penkillä. Vastustajan maalit vetivät ilmeet vakaviksi. Onnistunut tasoitus levitti leveät hymyt. Huulilta luin tiettyjä urheilevan nuorison avainsanoja epäonnistumisten jälkeen. Viime sekunnit olivat tiukkaa taistelua vierasjoukkueen yrittäessä tasoitusta ilman maalivahtia.

Jääkiekkokausi jatkuu meidän osalta lähipäivinä Porissa Isometsän hallissa. Isolla sukulaismiesten porukalla mennään.

Urheilusta puheellen luin viime viikolla Tuomas Kyrön Urheilukirjan. Hyvä kirja, mutta ei maaginen. Eniten kolahduttivat ne kohdat, jossa puhuttiin huippu-urheilijoiden vaikeuksista siirtyä “tavalliseen” elämään. Kirjan kerronnassa on samaa tyyliä kuin Raimo Summasen ja Kaarina Hazardin Lätkä-kirjassa. Parhaillaan on menossa Kyrön Mielensäpahoittaja joka tuntuu kerrassaan hyvältä.

Itsekin olen tietty urheillut. Eilen piti hiihtää pitkä hiihto, mutta oli sellainen lumimyrsky, että kaikki ladut olivat vuorenvarmasti ummessa. Juoksentelin sitten vain tuiskussa kympin verran.

Tänään aloitin Petteri Muukkosen tuulillä, eli hyötyurheilulla. Auto huoltoon ja juosten takaisin. Lounas ja sitten Lohjalle hiihtämään. Hiihtelin 2 x pitkän lenkin, eli kävin Virkkalassa kääntymässä ja sieltä sitten Gunnarlan majalle ja Urheilukeskukseen. Yhteensä matkaa tul 48 km. Aikaa kului nelisen tuntia. Tankkaukset oli vähän heikot. Tavallinen lounas alla ja puolessa välissä join vettä. Sen verran hifistelin, että energiageeliä oli mukana 1 kpl. Mielenkiintoista tulee olemaan kahden viikon päästä Pirkassa miten menee.

Hiihtoa lumisateessa ja piip-testi

Västerbyn hiihtostadion Tammisaaressa, taustalla jalkapallohalli.

Tänään pystyin hiihtämään vähän pidemmän lenkin. Vein pojat partioon ja suuntasin Västerbyhyn. Ilma oli aluksi kylmä, mutta lämpeni nopeasti. Samalla alkoi sataa sakeasti lunta. Lumisade kesti aika kauan. Latu pysyi juuri ja juuri auki kun oli hiihtäjiä. Reitit eivät olleet kokonaisvaltaisesti vielä auki. Yhtä metsäautotietä sitten hiihdin pari kertaa edes takaisin. Reitin varrella oli monta tuttua yösuunnistuspaikkaa. Keli oli todella nihkeä ja vauhti hidas. Hyvä harjoitus kaiken kaikkiaan. Reitti tässä.

Hiihdon jälkeen kävin kahvilla ja runebergon tortulla paikallisella Nesteen huoltoasemalla. Oli yllättävän hyvä kahvi ja mehukas torttu.

Pirkan hiihtoon on aika lyhyt aika. Ei kovin montaa hiihtolenkkiä ehdi ennen sitä. Toivottavasti vaan pysyn terveenä. Muutaman päivän flunssa tähän väliin romuttaisi koko hiihdon. Ei ole tullut otettua influenssarokotustakaan, ja sen hommaaminen tuntui vähän vaikealta kun perjantaina selvittelin. Joten antaa olla. Pirkasta puheenollen, tänään huomasin, että Pirkan hiihdon sivut ovat uudistuneet.

Aikaisemmin tällä viikolla urheileminen oli aika kylmää puuhaa. Keskiviikkona urheilukentällä kiersin puoliväkisin 4 kierrosta poikien ollessa luistelemassa.

Perjantaina olin Inkoossa pojan jalkapalloharjoitusten aikaan. Siellä hienon monitoimihallin vieressä oli 2.5 km rata jota hiihtelin. Latua ei oltu ajettu lumisateen jälkeen. Pito oli kuin seinä (pohjassa fluoripitoa), mutta luisto olematon. Radalla oli myös inkoolaismies, jolla oli nanosukset jalassa. Pitoa ei ollut yhtään, mutta luisto kuulemma mieletön.

Lauantaina emmin pitkään, menisinkö juoksemaan vai hiihtämään. Päädyin sitten juoksemaan ja heitin 11 km vakiolenkin suurinpiirtein 5.30 vauhdilla. Pakkasta oli noin 20 astetta ja vähän ehkä hengitys oli vaikeaa sen takia. Mukava oli mennä uimahalliin sen jälkeen lämmittelemään.

Tiistaina kuntopiirissä ns. “piip-testi”. Juostiin 20 m matkaa edestakaisin. Piippi määritti vauhdin niin, että koko se koko ajan kiristyi. 10 min kohdalle juoksin ja sitten lopetin. Ehkä 1-2 min olisi pystynyt vielä pinnistelemään.  

Ruokarintamalla sellaista, että eilen tein Kanabaltia, joka oli varsin onnistunutta. Tänään sitten Perunapinaatticurryä josta kuva alla. Erittäin hyvää tämäkin. Tosin tunnustan, että paistoin vähän pippuripihviä vierelle, kun oli tuota hiihtoakin aika rutkasti takana.

Treeniä kylmässä ja pimeässä

Tällä viikolla on ollut pulaa ajasta ja jouduin urheilemaan niissä väleissä kun kerkisin.

Tiistaina koko ilta jumpassa. Eppu Normaali soi kun miehet paiskoivat kuntopalloa karjahdusten saattelemana. Hyvä treeni. Tulee 2.5 tuntia melkein harjoitusta yhden illan aikana ja vieläpä monipuolista.

Keskiviikkona pojat luistelemassa ja minä hiihtelin urheilukentän maastossa. Oliko viisi kierrosta. OK Raseborgin mies lyöttäytyi kantaan ja roikkui siellä. Mentiin sellaista vauhtia että pystyi puhumaan menneen kauden tapahtumat ja tulevan kauden suunnitelmat.

Sitten perjantaina pojan jalkapalloharjoitusten aikana juoksua Inkoossa (ks. reitti tästä). Oli kylmä ja kun juoksin pätkän Salo-Inkoo-tietä niin vielä kova vastatuuli ja jäinen tie. Siinä rekkojen ohitellessa tuli mieleen, että juoksua voisi vähän mukavammissakin oloissa harrastaa. Kuitenkin hyvä harjoitus tuli tehty. Achilles kipuili yllättävän paljon, ei tainnut tykätä kylmästä ilmasta. Jonain perjantaina pitää ottaa sukset mukaan Inkooseen. Hiihtobaana ihan hallin vieressä.

Sitten lauantaina epätodellisen kylmässä kuplahallissa katsomassa pojan peliä. Ei varmaankaan kovin hääviä pelata noissa oloissa, paikat kankeina vaihdosta kentälle… Paluumatkalla Virkkalan huoltoasemalla laskiaispullat. Niin isoa pullaa ei ole vähään aikaan tullut syödyksi. Karjaalla hätäinen reilun kympin lenkki urheilukentällä. Siellä Karjaan Uran urheilijat tahkosivat baanaa tiukasti sykerajoja noudattaen.

Illalla uutta intialaista ruokaa, eli “Kanadhansakia”. Todella onnistunut resepti ja tietenkin valmistus. Bloggaan noita onnistuneita reseptejä reseptiosaston paremmalla ajalla.

Tänään kanssa sen verran tiukka päivä, että harjoitus oli tehtävä aamusella. Kuudelta ylös ja ladulle. Pakkasta 16 astetta. Ei ollut ruuhkaa baanalla. Ketään ei ollut paikalla. Kunnanisät olivat sammuttaneet valotkin pururadalta – onneksi oli Mila mukana ja siitä hienosti valoa. Kaksi tuntia hiihtelin, ensimmäinen tunti oli pimeää, sitten oli valoisaa. Hieno hiihdellä aamun valjetessa, eikä hyvillä varusteilla ollut yhtään kylmäkään. Kun läksin pois yhdeksän maissa, ensimmäiset muut tulivat paikalle.

Hiihtoa on tullut viime vuotiseen verrattuna vähän (lumitilanteesta johtuen). Mutta ihan hyvältä tuntuu meno jo. Joten olen luottavainen Pirkan hiihdon suhteen. Ei varmaan ihan tällaiseen menoon pääse:

Mutta alle 5 min vauhtia varmaan sitä pystyy pistelemään ellei ihan mahdoton keli ole. Pitää vain yrittää ehtiä muutama pidempi 30-40 km ehtiä hiihdellä ennen Pirkkaa ja eiköhän se siitä. Ensi viikolla ehtii varmaan vähän paremmin harkoitella. Toivottavasti ei tule tämän kireämpiä pakkasia vaan.

Hiihtokauden avaus

Viikon isoin uutinen oli lumentulo. Karjaallakin yhtäkkiä hiihtokelit tammikuun loppupuoliskolla. Kolmessa päivässä sain kasaan 58 kilometria. Hiukan mietin, olisiko pitänut viikonloppuna juosta vakio vauhtikestävyysharjoitus juosten. Mutta päädyin sitten keräämään arvokkaita hiihtokilometreja.

Torstaina, perjantana, lauantaina ensin hiihtelin Karjaalla urheilukentä maastossa. Siellä on hienosti pidennetty latua ja nyt voi hiihtää 3.340 kilsan lenkkiä (mittaus Garmin 610). Latu ei ole kokonaan valaistu, mutta urbaanissa valonkajossa voi hyvin hiihdellä vaikka olisi pimeää. Tänään sitten kävin hiihtämässä pari tuntia Lohjan hienoilla laduilla. Oikein hyvässä kunnossa oli ura, hiukan juurakkoa näkyi jossakin kohdassa.

Nyt pitää jatkaa sitten kilsojen keräämistä. Ilmoittauduin nimittäin Pirkan hiihtoon (90 km). Kuutisen viikkoa olisi aikaa harjoitella. Hyvin ehtii. Varmaan 40-60 km viikossa tulee hiihdeltyä, kun yksi ilta menee kuntopiirissä ja on se pakko vähän pitää juoksuakin viikko-ohjelmassa.

Viikon toinen iso asia oli se, että sain vihdoin luettua Walter Isaacsonin kirjan Steve Jobsista. Sellaiset yli 600 sivua. Erittäin hyvä kirja. Monissa arvosteluissa on kiinnitetty suurin huomio Jobsin lievästi sanoen kulmikkaaseen persoonaan.

Paljon kiintoisampaa oli kuitenkin lukea tietotekniikka-alan kehityksestä ja siitä miten erilaisia ideoita varastettiin, tuotteita kehiteltiin ja firmoilla oli nousunsa ja laskunsa. Jobs vaikutti paitsi Applella, myös Disneyllä ja Pixarilla ja myötävaikutti kaikkien lastenhuoneesta löytyvien keskeisten elokuvien, esimerkiksi Toystoryn ja muiden näiden, mitä niitä nyt on, syntyyn. 

Jobs huusi, raivosi ja itki. Eräänlaista äärimmäistä tunnejohtamista siis. Mutta kehitteli organisaationsa kanssa huikeita käänteentekeviä tuotteita jotka näyttävät suuntaa. (iPad pitäisi saada hankittua).

Ai niin presidentin vaalitkin ovat ajankohtaiset (parhaillaan vaalilähetys päällä). Kävin jalkapalloharjoitusrumban keskellä suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni tai -oikeuteni. Siinä olisi Sami Borgilla ollut melkoinen selittäminen jos olisi päätöksentekoa selvitellyt.

Ruokarintamalta ei mitään erityistä. Alkaa menemään aika lonkalta nuo kasvispainotteiset intian suunnan ruuat. Ja paria sellaista tuli taas tehtyä eilen ja tänään.

Valmentaja (tekniikka-puolen) poikkesi perjantaina työpaikalla. Syötiin ensin (minä pyttipannua ja valmentaja jotain kasvishuttua). Sitten puheltiin urheilumaailman ja akateemisen maailman kuulumisista. Suunniteltiin, että kunta-uudistuksen voisi toteuttaa luonnollisten suunnistus-alueiden pohjalta. Eli se on se alue, jonka rasteilla on luontevaa käydä. Tehtiin vähän urheiluelektroniikka-kauppaa.

Mutta keskitytäänpä nyt vaaleihin.