Author: Pauli

Eilen taas koettiin syksyn huippuhetkiä, eli ohjelmassa OK Raseborgin yöharjoitukset Västerbyn kartalla. Kelit olivat syksyiset, kuivat mutta tuuliset. Ratavalintana B-rata 3,2 km.

Ykkösväli lyhyt ja helppo. Häiriötekijää kuitenkin pukkasi heti liikkeellelähdön yhteydessä. Sykemittari nimittäin ilmeisesti otti häiriötä akkuliivistä ja piippasi alati. Koska suoritus oli käynnissä, en ryhtynyt sitä korjailemaan siinä kesken kaiken. Piippaili sitten koko matkan ärsyttävästi. 

Kakkosväli oli sitten pidempi. Hallitusti tien risteykseen, sitten katselin tornin ja etenin suolle. Suolta ylös ja kallion lakea pitkin. Bongasin suon oikealla ja tiesin, että rasti lähestyy. Suoraan rastille.

Kolmosväliä rytmittivät suot ja mäen harjanteet. Helppoa. Häiriötekijänä toinen suunnistaja, joka pyysi apua lampun johdon kiinnittämisessä. Suoraan rastille.

 Nelosta kohti niin, että ensin suolle ja sitten soiden väliselle pienelle kaistaleelle. Polkua odotin ja siinähän se, mäen päälle, sitä pitkin kahdelle kivelle ja alas tiheikköön. Siellä toiset suunnistajat pyörivät rastia etsien, sanoin ”se on alempana” ja juoksin suoraan rastille. Ehkä yksi parhaimpia välejä koko kautena. Tässä vaiheessa olin väliajoissa viidentenä, eli tavallista paremmin selvästi.

Hyvä loppui aikanaan. Neloselta ihan hyvä suunta kohti vitosta. Sitten suon ylityksessä kulkusuunta kääntyi oikealle ja aloin tehdä isoa koukkua. Tie kuitenkin pysäytti ja siitä sitten haparoiden rastille.

Huono kierre oli kuitenkin alkanut. Helppoakin helpompi lyhyt suunnalla vedettävä väli ei mennyt putkeen vaan pyörin rastia hakien.

Ja lisää virhettä seuraavalla välillä. Lähdin ihan liian hätäisesti (kun oli tullut hukattua aikaa) ja lähtösuunta oli väärä. Ratkaiseva virhe syntyi tien ylityksessä, kun en katsonut mistä kohtaa olen tietä ylittämässä (vrt. Kankaanpäärastien keskimatka 2010). Jatkoin väärään suuntaan. Tässä vaiheessa seuraan ”lyöttäytyi” toinen suunnistaja, jonka kanssa ihmettelin missä sitä oikein ollaan. Lopulta rastille.

Havaitsin tässä, että melko haastavaa on paikantaa sijaintia pimeässä kun se kerran katoaa. Olkoonkin että väli oli todella helppo.

Sitten viimeiselle rastille. Kovalla vauhdilla tielle, hakkuuaukealle ja sitten kalliota pitkin rastille. Pientä naarmua tuli jalkoihin, rasti oli lopulta aika vaikeassa paikassa rinteessä.

Sitten maaliin, eli nuotion loistetta kohti. Tällä välillä oli myös varsin leveä ja runsasvetinen oja, jossa sai venyttää hyppyä oikein kunnolla, että pääsi toiselle rannalle.

Harmitti jonkin verran kun hienon alun jälkeen päästin suorituksen karkaamaan. Mutta myöhemmin gepsin purettuani ja väliajat nähtyäni huomasin, että alkupuoli radasta oli ihan ok.

Toivotaan, että edes yhdet harkat vielä olisi niin saisi treeniä.

Eilen oli tarjolla harvinaista herkkua eli yösuunnistusta OK Raseborgin tapaan. Oman seuran yöharjoituksiin en erilaisten kiireiden vuoksi ennättänyt enkä HiKi:in yö-harjoituksiinkaan.

Olin tapani mukaan paikalla hyvissä ajoin. Lähtö oli auki kello 19 lähtien, mutta pimeää joutui vielä hiukan odottelemaan. Valitsin maltillisesti B-radan 2.9 km, olihan kyseessä käytännössä ensimmäinen yösuunnistus koskaan. Ilma oli viileä, ei satanut, kuu mollotti taivaalla, mutta pimeää oli.  Uusi Garmin rekisteröi reitin. 

K-1: Lähdöstä polkua pitkin, sitten pienemmälle polulle ja kumpareen kohdalta metsään. Vähän meni sivuun, mutta koukkasin hallitusti rastille.

1-2: Kun ykkönen löytyy helposti, tunnelma on aina katossa. Intoa piukassa kohti kakkosta. Lyhyt helppo väli, jossa vielä polku poikittain. Helposti rastille. Tämähän on helppoa kuin heinänteko. Kuuluisat viimeiset ajatukset ennen pummia.

2-3: Rastilta ihan ok suuntaan, mutta vähän matkan päästä katsoin kompassia ja tuli olo, että lähdin vähän outoon suuntaan. Yösuunnistuskokemuksen puute johti äärivarovaiseen ratkaisuun ja palasin rastille. Uusi suunta ja erittäin hallitusti mäen syrjää seuraten ja kivet havainnoiden rastille.

3-4: Kallion päälle ja polkujen yli ja rinnettä alas kohti selvää pysäyttäjää eli polkua. Siitä sitten jyrkänteelle ja leimaus.

4-5: Polkua pitkin, ”torni”  jäi oikealle. Polulla ajattelin, että jyrkänteet ovat selkeä hyvä kohta, josta voi ponnistaa ylös mäkeen. Näin teinkin. Reitti alkoi kuitenkin kiertää hiukan liikaa vasemmalle ja huomasin pummaavani. Onneksi isot jyrkänteet auttoivat paikantamaan ja hakeuduin rastille. Ei paniikkia.

5-6: Kallion lakea pitkin, sitten alas, ojien ylitystä ja toisen mäen päälle. Pitkä mutkitteleva jyrkänne johdatti rastille.

6-7: Tarkalla suunnalla päätä pyörittäen.

7-8: Pudottautuminen soiseen notkelmaan, sitten mäkeä ylös ja suunnalla.

8-9: Kalliota pitkin luikastellen, rinnettä alas, tiheä notkelma ja mäkeä ylös. Tätä mäkeä olisi voinut kiertää enemmänkin, mutta kun kunto on kohdallaan, jaksaa näitä pienempiä nyppylöitä (käyräväli 2,5 m) polkea ihan hyvin. Tornin osuminen valokeilaan auttoi korjaamaan kurssia oikeaan suuntaan. Väärän kiven kautta rastille. 

9-maali: Siitä sitten tielle ja tiellä kiihdytys täyteen vauhtiin ja leimaus maalissa.

Summa summarum: Ehdottomasti yksi parhaista suunnistuskokemuksista kauden aikana. Yösuunnistus oli ainakin vähän helpompaa kuin kuvittelin.  Vauhti mainittujen pummien kanssa oli samaa luokkaa kuin monessa päiväsuunnistuksessa tällä kaudella.

Tästä on hyvä jatkaa, ensi viikolla sama harjoitus taas ja jos vaan järjestetään niin vielä seuraavanakin. Jos nyt saisi vähän harjoitusta alle, niin ensi vuonna voisi ehkä mennä vaikka vähän  hämärämpikin osuus Jukolassa.

Tänään illalla pientä vetoharjoittelua Starbölen suunnalla.

Tällä viikolla tein pientä päivitystä härpäke-puolelle. Hyvin palvellut Garmin 110 sai väistyä 610:n tieltä. Vaihdoksen takana ollut syy oli lähinnä 110:n puutteellinen tarjonta erilaisten harjoitusten suhteen. 61o:iin on mahdollisuus ohjelmoida intervalleja, joka on tärkeä ominaisuus, lisäksi voi asettaa sykerajoja.

Uusia ominaisuusksia ovat myös langaton tiedonsiirto tietokoneeseen, kosketusnäyttö ja värinähälytys. Ensimmäisten lenkkien jälkeen tuntuu pätevältä peliltä. Kosketusnäyttökin toimii hanska kädessä.

Tiistaina olin tekemässä kuntopiiriä. Harjoitus oli muuten varsin erinomainen, mutta taisin ottaa vähän liian rajusti näin äkkiseltään. Muutama päivä meni irvistellessä kun paikat olivat kipeinä. Ja mikä pahinta, rasitin vähän liikaa oikeata nilkkaa, jossa on vanhaa vammaa. Sivuttaiskierto vähän vihlaisee.

Sain silti tehtyä viikolla vakioharjoituksia, eli 12 km juoksulenkin ja pyöräilyä. Perjantaina oli todella kova puuskittainen tuuli ja jopa vaikeuksia pysyä pystyssä pyörällä.

Eilen tein yhdistelmäharjoituksen, eli pyörällä Gennäsiin ja siellä suunnistusharjoitusta. Maasto siellä ei kaikilta osin ole “juostavaa” ts. “ei mahdollista kovaa vauhdinpitoa”. Tuli kuitenkin punnerrettua siellä jyrkänteillä ja louhukoissa tunnin verran ja puolitoista tuntia pyöräilyä. Kuva “vaihtopaikalta.”

Koska mahtaa IOF keksiä, että tässähän olisi yleisöä kiinnostava laji että jos pyöräiltäisiin ensin vähän ja sitten vaihdettaisiin suunnistuskamat päälle ja metsään. Idea vapaasti käytettävissä…

Eilen suunnistettiin Ruotsissa Manna-viesti. Suomalaisjoukkueet pärjäsivät hyvin, Delta kolmas. Ruotsalaiset eivät vaan saa tulospalvelujaan toimimaan sitten millään.

Ensi viikolla ohjelmassa paitsi maakuntamatkailua itä-Suomeen, yösuunnistusta tiistaina Tammisaaressa ja Valopää-rastien jälkilöylyt Eurajoella kuntorastien merkeissä. Eli hyvältä näyttää.

Aika hyvä harjoitusvuosi tulossa muuten, pieni väliyhteenveto, eli vuoden 2011 aikana:

• suunnistus 40 kertaa, 64 tuntia, 276 km
• juoksu 60 kertaa, 53 tuntia, 527 km
• maastopyörä 39 kertaa, 61 tuntia, 1120 km
• hiihto 38 kertaa, 64 tuntia, 790 km
• pilates 28 kertaa, 12 tuntia
• YHTEENSÄ 262 tuntia (viime vuonna tähän aikaan 196 h)

Ihan myönteiseltä näyttäisi sen tavoitteen saavuttaminen, että 300 tuntia tulisi yhteensä tänä vuonna harjoitusta.