Tänään olin kahden vanhimman pojan kanssa Påminnessa laskemassa. Ihan hyvin sujui lumimyräkässä. Kahvit ja kaakaot vielä juotiin päälle kahviossa ja siivottiin tarkasti jälkemme.
Nyt sitä lunta on tuli niin paljon, että ei päässyt edes hiihtämään tänään. Päädyin sitten juoksulenkille (7 km) ja pienet kuntopiirit päälle Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Juoksulenkki vaihtelevassa lumipöperössä Asics Arctic WR:llä sujui hyvin. Uudessa Juoksija-lehdessä valittelivat muuten näiden kenkien pitoa. Väittäisin vastaan, ihan hyvin pitävät. Nytkin oli esimerkiksi välillä 20 senttiä pakkaslunta ja sitten taas vasta-aurattua baanaa ja koko ajan mentiin tasaisen varmasti eteenpäin.
Näin suunnistajien ylimenokaudella lajin hermolla pysyminen vaatii tavallistakin tiiviimpää (sosiaalisen) suunnistusmedian seuraamista.
No, Suunnistaja-lehti tuli perjantaina ja se tuli luettua tarkkaan. Ei siellä sen kummempaa. Pientä jupinaa lajin olemuksesta ja suunnasta edelleen. Missä määrin siis tuodaan erilaisia viihteellisiä ja televisioon sopivia elementtejä ja kisanäyttämöjä mukaan vai mennäänkö perinteisellä tyylillä eli väliaikalähdöllä korvessa.
Lajin varsin tuoreena harrastajana ei voi kuin toivoa, että liiallisuuksiin ei mentäisi oman kilpailu-uran aikana. Esimerkiksi hiihdossa tämä kisamuoto, jossa vaihdetaan suksia välillä (mikä sen nimi onkaan) on täysin naurettava. En myöskään ymmärrä, mitä itua on suunnistuksessa vaihtaa karttaa eri mittakaavaiseen kesken kisan. Tai miksi pitäisi olla kaavaillut sekaviestit MM-kisoissa?
Mielestäni televisioinnit nykyisissä kisamuodoissa ovat olleet erittäin hyvin onnistuneita. Siis silloin kun kisaa on ollut mahdollista seurata myös GPS-seurannalla ja asiantuntevalla selostuksella. Näin esimerkiksi MM-kisoissa tänä vuonna ja Jukolassa tietty. No, näemmä ensi vuonna Fin 5-viikolla on allekirjoittaneenkin sarjassa takaa-ajo viimeisenä päivänä. En tiedä onko tämä uutuus vai onko näin ollut ennenkin.
Entä se sosiaalinen suunnistusmedia? Seuraan useita kansallisesti tärkeitä suunnistusblogeja ja näin Itsenäisyyspäivänä on hyvä tehdä pientä yhteenvetoa.
Maajoukkueen ykkössuunnistajan, Minna Kaupin kotisivut eivät välttämättä täytä blogin tunnuspiirteitä, koska kommentointimahdollisuutta ei ole. Silti päivityksiä ajankohtaisista kilpailu- ja harjoitusasioista tulee kiitettävän tiheään. Keskusteluavaruudesta ei löydy järin kriittisiä sävyjä, joskus kilpailukalenterin tiukkuudesta on ollut puhetta. Blogista voi hyvin seurata kisojen ja kauden kehittymistä.
SP Fincken blogi ansaitsee tulla mainituksi suunnistusblogien lyhyellä listalla. Erityismaininnat huumorista ja persoonallisesta tyylistä. Päivitystiheys on kiitettävä, noin kerran viikossa. Kuvat tukevat kerrontaa. Linkit tuloksiin tulevat blogiin ainakin silloin kun ollaan tulosliuskassa piikkipaikalla.
Tsaarin blogi tuo terveisiä Tampereelta. Päivitystahti on edellisiä selvästi kiivaampi ja harjoittelun nyansseja ja joskus muitakin elämänalueita käydään läpi gps:n avulla ja ilman. Allekirjoittaneen kanssa samaa kokemusmaailmaa ovat ainakin koirien kohtaamiset lenkkipoluilla.
Tuomo Mäkelän blogi päivittyy usein – ja Kalle Päätalomaisella tarkkuudella. “Aamulla lämpömittari näytti +1 astetta”. Raportointi harjoittelusta ja kilpailuista on tarkkaa, harvoin ollaan liikkeellä ilman gps-seurantaa.
Ikaalisten koulukunta, Topi Anjalan ja Vesa Taanilan blogeilla on erottautunut kuluneen vuoden aikana joillakin varsin kriittisillä kirjoituksillaan. Analyysit kisoista ovat hyviä ja ratamestarikin saa päävalmentajan ohella kyytiä jos aihetta ilmenee.
Vielä voisi mainita lyhyesti Tero Föhrin ja Pasi Ikosen sivut. Molemmat päivittyvät melko harvakseltaan, mutta varsinkin Ikosella on yleensä enemmän asiaa kerralla. Föhr tuntuu päivittävän blogiaan lähinnä eräänlaisissa isommissa kauden ja uran kulminaatiopisteissä.
Sitten on tietty paljon muita blogeja joita tulee seurattua, kotimaisia tai ulkomaisia. Mutta ei niistä sen enempää tällä kertaa. On myös joitakin nimettömiä blogeja, joista en paljon perusta.
Yksi asia muuten on yhteinen näille mainituille blogisteille tai tälle genrelle yleisemminkin. Nimittäin se, että aika vaivaista porukkaa ovat nämä bloginpitäjät. Lähes kaikilla on erílaista vaivaa ja vammaa, joiden paranemista ja pahenemista blogeissa seurataan. No, sama vika on tällä blogilla, vaikka suunnistuksellisesti liikutaan monta pykälää alemmalla tasolla.