Ylimenokauden jälkeen suunnistuskausi alkoi tänä viikonloppuna Ankkurirastien ja Silja-Rastien merkeissä. Ennen kisaraportteja muutama sana siitä, mitä on tapahtunut kausien välissä.
Kauden loputtua on tyypillistä, että mieleen tulee “ens kauella”-tyyppisiä ajatuksia. Suunnitelmana on olla paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin ja tietysti suunnistaa paremmin. Sitten kun kausi alkaa huomaa, että on ihan siinä samassa kunnossa kuin aikaisemminkin. Suunnistustaitokin on siinä jamassa, mikä oli tilanne edellisellä kaudella.
Treenasin melko maltillisesti kausien välissä. Syksyllä tuli juostua aika paljon (juoksua 2015 yhteensä 1330 km). Kuntohuippu ajoittui varmaan joulu-marraskuulle. Sitten talven pienen hiihtelyn (noin 600 km) ja kuntosalilla käymisen ja maltillisen juoksentelun (noin 160 km) jälkeen kunto on ihan ok, mutta huonompi kuin loppuvuonna kuntohuipun aikaan. Kun pitäisi juosta pitkiä ylämäkiä metsässä, toivoisi hivenen enemmän vääntöä. Sinänsä positiivista on se, että kauden alkaessa ei ole mitään vammoja.
Ankkurirastit
Kisasää oli erinomainen, lämpöä yli 1o astetta ja oli mahdollista suunnistaa lyhyessä paidassa. Lähtöön oli 2000 m ja juoksu tuntui hieman kankealta. Lähtöaikani oli aivan viimeisten joukossa.
Ykkösväli oli melko lyhyt ja helppo. Nousu kallion laelle ja mäen syrjää pitkin laskettelya kohtia rastia, joka näkyi jo kaukaa. Kauden ensimmäinen ykkönen tuli otettua puhtaasti. Sanottakoon, että minuutin takaani lähtenyt Kim Fagerudd ohitti minut juostuani noin puolet välistä.
Kakkonen oli pulmallisempi. Rinnerasti, jota aloin etsimään hieman liian aikaisin. Virheen suuruus oli 2-3 minuuttia, eli ei mikään totaalinen katastrofi. Väliajat paljastivat, että moni oli pummannut tätä rastia aika paljonkin.
Kolmonen lyhyt ja helppo.
Neloselle kiivettiin ensin kallion laelle, ajauduin hieman liikaa oikealle ja korjasin suuntaa. Tulin täydellisesti rastille louhikon keskelle.
Viitonen oli tiheikön takana hakkuu-aukean reunassa. Kiersin tiheikön suosiolla ja tulin rastille hakkuuaukean laitaa.
Kuutonen oli sitten pitkä väli. Vaihtoehtoja oli a) suoraan, b) tietä pitkin ja sitten suoraan c) iso tiekierto. Tiekierto houkutti, koska juoksunopeuteni tiellä on kaksinkertainen metsään verrattuna, voimia säästyy eikä tarvitse myöskään suunnistaa. Jolkotin tietä pitkin ja löysin myös hyvän baanan rastinottoon kalliomuodostelmien kautta.
Seiska oli myös pitkä väli. Olisi ollut mahdollista mennä tietä pitkin, mutta valitsin tällä kertaa suoraa menemisen. Oli melko tiheää ja myös mäkeä. Ehkä tässä olisi voinut hyödyntää sitä tietä. Rastipiste ei ollut helppo, mutta tulin hyvin suoraan rastille.
Kasi oli helppo, mäen yli ja rasti takarinteessä.
Ysille noustiin todella jyrkkää mäkeä, joka oli “avohakattu”. Rastille suoraan.
Kympille rinnettä pitkin, suoraan rastille.
Rasti 11 helppo mäen päällä, suoraan rastille.
Rasti 12 tien ylitys ja helposti suoraan rastille.
Sitten vain loppusuoralle jossa ohitin kaksi samaan aikaan maaliin juoksevaa.
Kaiken kaikkiaan kauden avauskisa meno todella hyvin. Ainoastaan pieni parin minuutin virhe. Pientä viilausta olisi voinut tehdä reitinvalintaan, mutta tehdyillä valinnoillakin oli puolensa.
Silja-Rastit
Jos oli Ankkurirasteilla lämmintä, niin Silja-rasteilla oli kylmää ja märkää. Lähtöaikani oli aivan alussa ja sain autoni kilpailukeskukseen.
Lähtöön oli vain 0,5 km. Juoksin lähtöön, matkalla tein fist bumbin Otto Loukkalahden kanssa.
Ykkösväli oli pitkä. Alku oli helppoa ja selkeää. Hakkuuaukean reunaa, kalliolle ja tielle. Sitten löysin hyvän polun, jota pitkin juoksin yli vetisen suon ja varsin lähelle rastia. Nousu jyrkän mäen laelle ja leimaus.
Kakkonen oli helppo väli, rasti oli mäen päällä hakkuuaukean takana. Suoraan rastille.
Kolmonen oli tiheikön takana. Olin vähällä katsoa kalliomuodot väärin, mutta vältin virheen ja tulin suoraan rastille.
Nelonen oli taas pitkä väli. Ensin pienipiirteistä avokalliota pitkin, sitten tulin samalle suolle, jota pitkin juoksin ykköselle. Seurasin kalliomuotoja hakkuuaukealle ja suoraan rastille.
Viitonen tiheikön takana, putosin johonkin erikoiseen kuoppaan, mutta en loukannut. Rastille suoraan.
Kuutoselle ensin tietä pitkin, sitten metsään ja rastille suoraan.
Seiska oli vaikea. Välillä oli vihreää ja harhauduin hieman suunnasta oikealle. Kävin hakemassa vauhtia ja sitten suoraan rastille. Virheessä meni ehkä 3 minuuttia ja ainakin yksi sija.
Kasi oli helppo. Ajatukset taisivat olla virheestä hieman sekaisin, sillä tein turhan kierron tien kautta. Valinta oli hölmö, mutta jäin yllättävän vähän tällä välillä kuitenkin.
Ysille juostiin mäkeen. Kohtasin Jyrki Kiviniityn, tervehdimme ja jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme. Suoraan rastille.
Kympille ajattelin ensin mennä tien kautta, mutta meninkin sitten suoraan. Taas noustiin mäen päälle, etenin melko hitaasti, mutta rastille suoraan.
Rasti 11 helppo, suoraan rastille.
Rastille 12 etenin ensin hakkuuaukean yli ja sitten tietä pitkin rastin lähelle. Tielle olisi voinut leikata edullisemmassa kulmassa, mutta tämäkin toteutus oli ihan ok. Rastille suoraan.
Rastille 13 oli jo paljon porukkaa menossa samaan suuntaan. Kaaduin, mutta onneksi en loukannut mitään, vaikka maasto oli kivikkoista. Leimaus viimeisellä rastilla ja lönkyttely maaliin. Huippuliigan oli juuri starttaamassa ja pääsin televisiokuviin.
Tämäkin kisa meni mukavasti, pientä virhettä tuli. Puhtaammalla suorituksella suorituksesta olisi voinut nipistää muutaman minuutin. Kilometrivauhti oli muuten viikonlopun molemissa kisoissa ihan samaa luokkaa, eli noin 11 min/km, joka edustaa minulla sellaista hyvää perustasoa.
Näin on kausi saatu ihan hyvillä suorituksilla käyntiin. Molemmat viikonlopun kisat olivat taattua Varsinais-Suomalaista laatua hienoissa maastoissa, kiitokset Angelniemen Ankkurille ja Paimon Rastille.
Ensi viikolla ohjelmassa FinnSpring Karjaalla.