Espoon Suunnan järjestämä kaksipäiväinen eGames kuuluu suunnistajan alkusyksyyn. Tapahtumapaikkana tällä kertaa Kopparnäs Inkoossa, joka on tunnettu laakeista avokallioistaan ja toisaalta erittäin pienipiirteisistä alueista. Edellisen kerran näissä maastoissa kisattiin vuonna 2010, jolloin olin myös mukana.
Kisasää oli erinomainen ja matkaa kisapaikalle vain vähän. Puitteet hyvälle kisaviikonlopulle olivat siis hyvät.
Parkkeeraukseen kiinnitetään suunnistustapahtumissa huomiota, vrt. esim. jalkapalloturnaukset .
Suunnistajat ovat tiellä.
Keskimatka
K-pisteeltä kohti ykköstä, väli oli melko “valkoinen”. Rasti oli suolla, jonne pystyi sihtamaan hyvin suota ja ohitettavaa kalliota pitkin. Suoraan rastille.
Kakkonen avokallion laella, suuntaa sai pidettyä hyvin tarkkailemalla vasemmalla olevaa kalliota ja viimeisenä varmana iso kivi. Suoraan rastille.
Kolmoselle nastarit rapisten yli avokallion. Rasti oli alhaalla rinteessä kampajyrkänteiden välissä. Suoraan rastille.
Neloselle lyhyt väli kallion reunaa pitkin varovaisesti, suoraan rastille.
Tämähän sujuu hyvin!
Viitoselle lyhyt väli suota seuraten. Ohi rastin ja paluu takaisinpäin. Ensimmäinen virhe.
Kuutoselle pitkä väli. Suunnitelmana ylittää kallio ja jatkaa polkua pitkin. Polku löytyy hyvin. Huomaan kalliomäen loppuvan polun oikealla reunalla. Loikkaan polulta kohti rastia. Aktiivista pään pyörittelyä ja rasti näkyy. Tuomo Mäkelä leimaa hieman minua aikaisemmin.
Seiskalle yli kumpareiden, suo näkyy oikealla. Näen jyrkänteet ja suuntaan kohti rastia, joka löytyy hyvin.
Kasille helppoa, korkeuskäyrää seuraten ja suoraan rastille.
Ysille tarkasti kumpareelta kumpareelle edeten. Suoraan rastille.
Kympille pidempi väli. Soita ja kalliota ja sitten isomman avokallion laelle. Kallion laki on yllättävän peitteistä, ajaudun hivenen oikealle. Tulen väärälle rastille, korjausliike vasemmalle.
Huomaan, että oikean jalan reisi alkaa krampata. Jatkan eteenpäin, edessä ratamestarin laatimat viimeiset kiusaukset, eli rastit erittäin pienipiirteisen louhikkomaisen kallion laella. Suunnitelmana rysäyttää kapealle suokaistaleelle, jota pitkin mahdollista juosta rastille. Suunnitelma toimii! Suo löytyy ja rasti nro 11 heti kohta.
Rastille 12 tarkasti karttaa lukien.
Sitten pudottautuminen alas kalliolta polulle, viimeinen rasti ja maalisuora. Reisilihas aivan jumissa, onnun repulle.
Vain yksi merkittävä virhe, eli meni ihan hyvin. Hyvänä puolena se, että pysyin lähes koko ajan hyvin kiinni maastossa ja pystyin lukeman karttaa.
1:7500 kartta tuntui hyvältä; karttaa oli hieman ikänäköisenkin hyvä lukea.
Pitkä matka
Viitoitus lähtöihin alkoi tästä.
“Kauppakatu”
Sunnuntaina pitkä matka. Jalka ei ollut ihan oireeton, mutta pystyin starttaamaan.
K-pisteeltä kohti ykköstä, väli ei ollut vaikea, mutta ajauduin hivenen oikealle. Juoksin suolle ja korjasin suuntaa kohti rastia. Tarkistin sijainnin kallion laella olevasta kivikasasta ja tulin hyvin rastille. Pieni harminpoikanen takaraivossa tehdystä virheestä johtuen.
Kakkosta kohti pitkin avokalliota. Hiukan on homma hakusessa edelleen ja ajaudun oikealle. Virhe ei kuitenkaan ole suuren suuri ja leimaan rastilla.
Sitten alkaa sujua. Luen kallionmuodot, suot ja jyrkänteet ja etenen varmasti kohti rastia. Viimeinen varma isosta kivestä ja suoraan rastille.
Neloselle suunnistan kivien kautta ja jyrkänteitä seuraten. Suoraan rastille. Seuratoveri juoksee ohitseni niin nopeasti, että en edes ehdi rekisteröidä kuka oli kyseessä.
Viitoselle tarkasti suunnistaen, iso jyrkänne, pieni jyrkänne ja suoraan rastille. Tunnen kivun reidessä. Yritän juosta mahdollisimman rennosti.
Kuutoselle lyhyt väli. Tarkistan etenemisen kahdesta jyrkänteestä ja tulen suoraan rastille.
Seiskalle mahdollista mennä suoraan kallioita pitkin tai pudottautua polulle. Juoksen pitkin polkua, kalliomäen laelle ja suoraan rastille.
Sitten noin 2 kilometriä pitkä väli. Teen suunnitelman, juoksen yli kallion ja lopuksi polulle, joka vie suoraan rastille. Toimii hyvin, kalliota ja polkua on hyvä lasketella. Tulen juomarastille, jolla juon kaksi mukia vettä. Vielä pieni puristus tiheikön läpi ja leimaus rastilla.
Ysille polun kautta varmasti. Olisi voinut mennä myös suoraan, mutta polun kautta oli hyvä mennä.
Kympille suon reunaa pitkin, nousin kalliolle ja suoraan rastille.
Rastille 11 kallion lakea pitkin, rasti on tiheikössä, suoraan rastille.
Rastille 12 aluksi vähän vaikeakulkuista, sitten helppoa. Leimaus.
Huomaan, että seuraava väli on vaikea. Päätän mennä varmasti sähkölinjaa pitkin, mutta reitti osoittautuu vaikeakulkuiseksi eli hitaaksi! Irtoan linjalta ja menen vähän tuurilla kohti rastia. Rasti tulee näkyviin ja on oma!
Sitten jäljellä enää toiseksi viimeinen rasti. Se on jälleen legendaarisella pienipiirteisellä kalliomäellä. Päätän lähestyä rastia takakautta, jotta vältän nousun ja epämääräisen kallion laen. Suunnitelma toimii hyvin. Pääsen ottamaan rastin kahden ison kiven kautta. Leimaus ja kohti viimeistä rastia.
Reisi on niin jumissa, että pystyn hädin tuskin juoksemaan. Leimaus viimeisellä rastilla ja loppusuora. Valokuvaaja ottaa kuvan ylittäessäni maalilinjan, mutta kuva ei syystä tai toisesta ilmesty kisasivuille.
Suunnistus sujui varsin mallikkaasti, kipeytynyt reisi ehkä vaivasi hivenen, mutta olin tyytyväinen suoritukseen.
Maasto oli todella hieno ja radat vaihtelevat. Kilpailukeskuksen järjestelyt olivat todella hyvät, matka parkista lyhyt.
Edessä on pieni tauko suunnistuksesta ja syyskuussa sitten AM- ja SM-yö ennen Oravatonnia ja Raatojuoksua. SM-kisat joudun jättämään väliin juniorijalkapalloturnauksen järjestelyjen vuoksi.