Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut elämäni aikana aika monta sykemittaria, sillä olen aina ollut hiukan perso erilaisille härpäkkeille.
Muutamia kotoa löytyviä vanhoja ja uusia sykemittareita.
Muistelen, että nuoruudessani 1970-1980-luvulla sykemittarit olivat niin harvinaisia, että pienessä Pohjois-Satakuntalaisessa urheiluseurassa oli hankittu yksi Polarin sykemittari, jota seuran jäsenet saivat vuorollaan lainata. Tähän mittariin tarvittiin pienoisparistoja, joita ei pieneltä paikkakunnalta saanut. Kun patterit loppuivat, mittari lojui pitkään nurkissa käyttämättömänä. Sykettä mittaava vyö oli epämukava ja tuntui päälle puettuna rangaistukselta.
Nykyään lähes kaikilla liikuntaa harrastavilla on oma sykemittari. Itsensä mittaaminen on nykypäivää ja tulevaisuutta. Tähän on kehitetty ja kehitteillä sykemittareiden lisäksi monia muitakin välineitä. Sykemittarit kuitenkin edelleen lienevät keskeisin laite, joilla liikuntasuorituksia mitataan. Teema liippaa läheltä myös työhyvinvointi-, työkyky- ja työterveysasioita. Niihin liittyy omia innovaatioita ja liikeideoita.
Viimeisimmät omistamana sykemittarit ovat olleet Garmin Forerunner 610 ja hiljattain hankkimani Suunto Ambit2 R HR. Molemmat ovat käsittääkseni melko suosittuja juoksijoiden ja muiden liikkujien keskuudessa tällä hetkellä. Ja moni tekee valintaa juuri näiden laitteiden välillä.
Vertailtavat laitteet Suunto Ambit2 HR ja Garmin Forerunner 610. Huomaa Garminissa pieni lohkeama näytössä “Garmin”-sanan kohdalla.
Laitteiden hinnat ovat käytännössä melko lähellä toisiaan. Hintavertailu.fi:ssä halvin Suunnon hinta on 350 euroa ja Garminin 249 euroa. Suuntoa löytää kuitenkin pienellä googlauksella halvemmallakin, itse maksoin omastani Garminin alimman hinnan verran, eli 249 euroa. Nyrkkisääntö laitteen hankinnassa on: älä missään nimessä osta laitetta kivijalkakaupasta, vaan tilaa se verkosta. Verkkokaupan ja kivijalkakaupan hintaero on ainakin 10-20 prosenttia.
Kerron tässä kirjoituksessa käyttökokemuksia molemmista laitteista. Olen käyttänyt laitteita normaaleilla juoksulenkeillä ja erilaisissa intervalli-harjoituksissa sekä pyöräilyssä. Keskeinen käyttöalue on ollut suunnistus, jossa olen tarvinnut toimintoa, jossa kilpailussa tai harjoituksessa kuljetti reitti on siirretty skannatulle karttapohjalle. Tässä olen käyttänyt Mats Stroengin kehittämää QuickRoutea ja valmiit kartat olen tallentanut digitaaliseen kartta-arkistoon Domaan. Talvella lajina on luonnollisesti ollut hiihto.
Perusominaisuudet
Molemmissa laitteissa on integroitu gps, eli erilliksiä palikoita ei tarvita. Garminissa on kosketusnäyttö, kun Suunto luottaa perinteisiin nappuloihin. Garminissa on langaton tiedonsiirto tietokoneelle, kun taas Suunnossa tiedonsiirto vaatii johdon sekä erillisen siirtoohjelman (Moveslink2). Tosin juuri tätä kirjoitettaessa Suunto ilmoitti tuovansa syksyllä 2014 markkinoille Ambit3:sen, jossa on langaton Bluetoothiin perustuva tiedonsiirto.
Molemmissa on oma ”harjoituspäiväkirjansa” verkossa, Suunnossa Movescount ja Garminissa Garmin Connect. Näissä voi päiväkirjan lisäksi jakaa lenkkejä yhteisöille, sekä analysoida suorituksia.
Keskeinen ero on siinä, että Garminissa erilaiset harjoitustoiminnot ovat valmiina, Suuntoon on mahdollista ladata erilaisia applikaatioita ja tehdä niitä myös itse.
Molemmat laitteet ladataan verkkovirralla tai tietokoneen USB-portin kautta.
Molemmissa laitteissa syke mitataan rinnan ympärille kiinnitettävällä vyöllä. Mainittakoon, että ainakin Adidaksella on laite, joka ei tarvitse sykkeen mittaamiseen erillisiä antureita. Suunnon vyö on ehkä hivenen miellyttävämpi kuin Garmin, sillä Suunnon vyössä on enemmän tekstiiliä ja Garminissa muovia.
Käyttökokemuksia
Garmin palveli minua hyvin muutaman vuoden ajan. Kosketusnäyttö toimi melko hyvin, myös hiihtolenkeillä sormikas sormessa. Nykyaikaisten älypuhelinten kosketusnäyttöihin verrattuna se on kuitenkin hieman kömpelö.
Garminissa on hyvät harjoitustoiminnot. Esimerkiksi intervalleja voi säätää todella monipuolisesti omaan tarpeeseen sopivaksi. Haamujuoksijatoiminto löytyy myös valmiina.
Garminin heikko kohta kellon ja kiinnikkeen välissä on korjattu eristysnauhalla. Olen nähnyt tämän korjauksen monella käyttäjällä.
Garminin takakansi on hapettunut. Myönnän, että en ole pyyhkinyt laitetta kostealla jokaisen hikisen lenkin jälkeen.
Garminin latausjohto kiinnitetään magneetilla. Ajan myötä kosketus heikkeni ja jouduin asettamaan päälle painon ladatessa.
Tiedonsiirto Garminissa toimii kelvollisesti, kun tarvittavat ajurit on asennettu. Garmin Connect-palvelu ei ollut minua varten, enkä juuri käyttänyt sitä. Tiedonsiirto Garminista käyttämääni harjoituspäiväkirjaan (Attackpoint) toimi hyvin.
Hankin Suunnon, koska Garminissa tiedonsiirto lakkasi toimimasta. Saattaa olla, että olisin saanut sen kuntoonkin, mutta käytin toimimattomuutta (teko)syynä uuden laitteen hankkimiseen. Halusin tutustua joka tapauksessa Suunnon tuotteeseen.
Suunnon lataus- ja tiedonsiirtojohto kytketään “hauenleuan” avulla.
Suunnon Movescount tarjoaa monipuolista tietoa harjoituksesta.
Suunto on siis tuoreempi tuttavuus. Sen toimintalogiikka on samanlainen kuin Suunnon aikaisemmissakin sykemittareissa. Käyttöjärjestelmä on varsin pelkistetty, toimintoja ei ole kovin paljoa ja niitä siis lisätään applikaatioiden avulla Movescountissa.
Akun kesto on pidemmissä suorituksissa kriittinen tekijä. Garminilla hiihdin pari Pirkan hiihtoa ja akku kesti gps päällä noin seitsemän tunnin suorituksen. Suunnossa akun kestoon voi vaikuttaa säätämällä gps:n mittaamistarkkuutta.
Suunnon Movescount on sen toimintalogiikan oppimisen jälkeen varsin toimiva ja monipuolinen harjoituspäiväkirja ja otin sen käyttöön Attackpointin rinnalle. Suorituksista saa todella paljon erilaisia dataa ja tässä Suunto on monipuolisempi kuin Garmin.
Suunnon applikaatiotoita on paljon. Itse otin ensimmäisenä käyttöön 1000 metrin vetojen vetämiseen tarkoitetun applikaation, joka toimii ihan hyvin, joskaan en ole saanut siinä näkyviin olennaista seikkaa, eli yhteen vetoon kulunutta aikaa. Voi olla, että tämä vain omaa osaamattomuutta.
Suuntoon saa myös huumorisovelluksia, esimerkiksi applikaation, joka mittaa montako olutta meneillään oleva lenkki on kuluttanut.
Totuus on, että Suunnon applikaatiot ja niiden ottaminen käytöön vaatii käyttäjältä ainakin aluksi vähän ”teknistä herkkyyttä”. Voin kuvitella, että monella käyttäjällä osaamisen vuoksi kellon räätälöinti applikaatioiden avulla jää vähälle käytölle.
Tiedonsiirto Suunnosta toimii piuhalla varmasti ja nopeasti.
Lopuksi
Olen ollut varsin tyytyväinen molempiin laitteisiin. Garminissa on enemmän toimintoja valmiina ja säätäminen omiin tarpeisiin on helppoa. Suunto toimii nopeasti ja varmasti perustoiminnoillaan.
Jos tarvitsee vain sykemittarin gps-toiminnolla, voi luottavaisesti valita Suunnon. Jos haluaa hieman monipuolisempia harjoitustoimintoja valmiina, kannattaa kenties valita Garmin. Jos ei satu löytämään hyvää tarjousta Suunnon suhteen, Garminissa saa enemmän paljon toimintoja hyvään hintaan. Ilman tarjouksia Suuntoa voi pitää hivenen kalliina.
Suunto on omalla subjektiivisella mutu-arvioinnilla mitattuna onnistunut tuotteidensa brändäämisessä varsin hyvin. Suunnon kellot yhdistyvät monipuolisesti erilaiseen seikkailemiseen ja aktiiviseen elämäntyyliin. Garminin brändi on sekavampi, koska saman tuotemerkin alla tarjotaan myös esimerkiksi navigaattoreita autoiluun ja veneilyyn.
Polarin laitteita minulla ei vähään aikaan ole ollut, mutta käsittääkseni Polar tarjoaa myös kilpailukykyisen vaihtoehdon tässä käsitellyille laitteille. Garminin Forerunner 910 on triahtlonistien suosiossa uintitoimintojen vuoksi.
Garminia saa kahta eri väriversiota, mustaa ja valko-sinistä. Suunnosta on olemassa muutamaa eri versiota. Garminia ei ulkonäkönsä vuoksi hirveä yhdistää muuhun kuin urheilupukeutumiseen, Suunnon voi ehkä juuri ja juuri laittaa stubbmaisesti smart casual-päivänä käteen töihin mennessään.
Miksi sitten otsikko ”viimeinen sykemittari”?
Uskon, että erillisten sykemittareiden aika alkaa olla ohi. Samaan tarpeeseen tulevat kännyköissä toimivat sovellukset (esim. Sports Tracker), uudet laitteet kuten hyvinvointirannekkeet (esim. Polarin Loop).
Mutta lopullinen kuolinisku sykemittareille tulee teknologiajättiläisten kuten Googlen, Applen ja Samsungin suunnalta. Älykellot ja myöhemmin erilaisten muiden päällepuettavien urheilusuorituksia ja muita elintoimintoja mittaavien teknologisten ratkaisujen myötä nykypäivän sykemittarit tulevat näyttämään kömpelöiltä ja ominaisuuksiltaan köyhiltä. Tulevaisuudessa ihmisillä on tarvittavat mittausvälineet joka tapauksessa mukanaan kellossaan tai jossakin toisessa laitteessa, eikä erillisitä sykemittaria tarvita.