Tässä kausianalyysissä tarkastellaan kauden kilpailuihin liittyviä asioita. Vuoden harjoittelusta tehdään perinteisesti yhteenvetoa uudenvuoden tienoilla.
Takana on siis kolmas kilpailukausi H40-sarjassa. Kehitys rankisijalla mitattuna on ollut hidasta, mutta sentään nousujohteista (ks. kuvio).
[AFG_gallery id=’34’]
Rankisija oli ensimmäisenä kilpailuvuonna 437, vuonna 2011 se oli 310 ja tänä vuonna 255. Edellä on siis ikäluokassa noin 250 suunnistajaa.
Osallistuin vuoden aikana 16:sta kansalliseen kilpailuun tai arvokilpailuun, Jukolan viestiin sekä kahteen isoon pitkän matkan kuntosuunnistustapahtumaan eli Jämi Suunnistusmaratoniin ja Raatojuoksuun. SM-kisojen osalta ohjelmassa oli keskimatka Kangasalalla sekä ensimmäistä kertaa SM-yö Kuusankoskella. Pitkän matkan kilpailu jäi väliin, koska se järjestettiin turhan kaukana.
Rankipisteisiin lasketaan kauden viisi parasta kilpailua. Näitä kisoja olivat tänä vuonna seuraavat:
- Fin5. 4. päivä, keskimatka, Teuva, vauhti 9,58 min/km, rankipisteet: 42,46
- Varsinais-Suomen Rastipäivät, Paimio, vauhti 13,19 min/km, rankipisteet 39,92
- Uudenmaan rastipäivät, Loppi, vauhti 9,52 min/km, rankipisteet 39,73
- Silja-rastit, Paimio, vauhti 9,59 min/km, rankipisteet 39,58
- SM-yö, Kuusankoski, vauhti 13,50 min/km, rankipisteet 36,67
Rankipisteet yhteensä 2012: 38,86.
Hyvin menneissä kisoissa on mukana sekä pitkän matkan kisoja että keskimatkaa. Myös suoritus SM-yössä ylsi parhaimpien kisojen joukkoon. Kolmessa kisassa kilometrivauhti painui alle 10 min/km. Viime vuonna näin ei tapahtunut kertaakaan. Rankipisteet ilmentävät eroa kärkeen, mutta sama asia toisin ilmaistuna on ajan suhteellinen ero voittajaan. Laskelmia ei esitetä tässä, mutta voidaan sanoa, että parhaimmissa kisoissa oman ajan ero kärkeen oli plus 33 %. Tätä eroa tulisi kuroa umpeen ”ens kauella”.
Ero pienenee kahta asiaa parantamalla. Juoksemalla kovempaa eli olemalla paremmassa kunnossa ja toisaalta suunnistamalla paremmin.
Fyysisen kunnon osalta voi sanoa sen, että monessa kisassa parannusta olisi tullut yksinkertaisesti niin, että olisi jaksanut juosta kovempaa. Pahaa hyytymistä kohti loppua tapahtui monessa kisassa. Huomionarvoista on myös se, että tuntui siltä, että kunto oli parempi keväällä (Finn-Spring ja Silja-rastit, Saaristorastit jne.) mutta suoritustaso laski kesällä parantuakseen taas syksyllä. Tähän pitää kiinnittää huomiota ensi kaudella.
Suunnistustaidon osalta tuntuu siltä, että kokonaisuutena taitopuoli on mennyt eteenpäin. Totaalisia eksymisiä ei tule kuten ennen. Lisäksi pystyn lukemaan paremmin sellaisia asioita maastosta ja kartasta, joista aiemmin ei ollut hajua. Kokonaiskuva pysyy paremmin hanskassa. Silti virheitä tulee vielä liian paljon. Yleensä virheitä tulee ainakin se yksi per kisa ja oikeastaan sen suuruus ratkaisee meneekö kisa kokonaan pipariksi vai vain osin.
Eli tavoite ensi kaudelle on päästä hivenen parempaan kuntoon ja vähentää edelleen virheitä. Tavoite ensi kaudelle on saada rankipisteet muutaman napsun yli 40:n ja parantaa sijoitusta 30-50 sijaa. Tämä tarkoittaa pääsemistä vauhdeissa 10 min/km paremmalle puolelle selvästi. Parantaminen tästä eteenpäin on vaikeampaa kuin mitä se on ollut parina aikaisempana vuonna.
Suunnistus tarjoaa paitsi kilpailullisia haasteita, myös elämyksiä. Tästä puolesta tältä kaudelta jäi mieleen ainakin seuraavia asioita.
- Kauden alkuvaiheet lumisissa oloissa (OK Raseborgin kisa ja Finn-Spring)
- Ensi askelet suunnistusjournalismin saralla Billnäsin keskimatkan yhteydessä kun kirjoitin jutut paikallislehteen ja Hevoskuuriin
- Kisareissut poikien kanssa yleisesti, kisojen jälkeen Heselle syömään pääsääntöisesti
- ”Hyvä isä”-huuto lettujonosta Uudenmaan rastipäivien maaliintulossa
- Poikien tulo yhdessä maaliin Fin-5:ssa, tuuletukset ja kuuluttajan hehkutukset. Itse voin tosin vain kuvitella tämän kun olin metsässä.
- Uskomaton helle Uudenmaan rastipäivillä, joka pakotti etsimään varjoa kilpailukeskuksessa
- Rastien kerääminen pois metsästä pimenevässä illassa omien maanantairastien jälkeen
- SM-yön maaginen tunnelma Kuusankoskella kun juoksin lähtöön pimeässä ja vesisateessa, myös itse kisa.
- Jämin Suunnistusmaraton vanhassa puolitutussa erityispiirteisessä maastossa
- Pojan tulo maaliin Oravatonnin kurakisassa
- Lukuisat hienot maastonkohdat, joita suunnistaessa on vuoden aikana tullut eteen
Suunta on siis kohti ensi kautta. Harjoittelusta olen keskustellut valmentajan kanssa. Haasteena on se, että erilaisia fyysisiä vaivoja on sen verran, että harjoittelussa joutuu tasapainoilemaan melkoisesti, jotta vammat eivät pahenisi ja estäisi treeniä ja kilpailua. Tämän kauden osalta voi olla tyytyväinen siihen, että suurempia vammoja ei tullut ja sai urheilla suhteellisen täysipainoisesti.
Kuvagalleriassa on suunnistuspaikkojen esittelyn lisäksi muutamia virheenpoikasia kuluneelta kauelta ja yksi mallisuoritus.
[AFG_gallery id=’35’]