Tiistaina oli mahdollisuus yösuunnistusharjoitukseen, kun HiKi-rastien kolmen yösuunnistusharjoituksen sarja pyörähti käyntiin. Paikkana urbaani ympäristö, eli Harju laajoine polkuverkostoineen.
Olin paikalla noin kahdeksalta, mutta pimeää sai vielä odotella hetken. Yösuunnistus oli tietty erittäin mukavaa ja sujuikin kohtuullisesti. Parilla rastilla oli erittäin suuria ongelmia, mutta “oli siellä muitakin”. Lopussa olin vielä sen verran huolimaton, että jätin viimeisen rastin kokonaan käymättä. Väliäkös sillä näin harjoituksessa, vaikka hylsyä pukkasi. Mukava oli juosta välillä tällaista polkumaastoakin. Gepsi löytyy tästä.
Perjantaina lähdettiin SK Kangasalan järjestämisvastuulla olleen SM-keskimatkan kisareissulle Tampereen-Kangasalan suuntaan. Majoitus oli Tampereella ja käytiin siellä myös ilta-uinnilla. Tankkasin hotellin ravintolassa helposti sulavalla ruoalla, eli pippuripihvillä. Pihvi oli hyvin valmistettu, joka ei suinkaan ole itsestäänselvyys ravintoloissa.
Kisapäivä “valkeni” synkkänä ja sateisena. Oltiin aamiaisella jo ennen seitsemää. Söin puuroa ja jätin tällä kertaa mustatmakkarat ja pekonit väliin. Noname-asut paljastivat, että paikalla oli muutama muukin suunnistaja.
Vein pojat kyläilemään ja suuntasin auton nokan kohti kisapaikkaa. Pysäköinti oli mainiosti kilpailukeskuksen vieressä, mutta parkkipelto tuntui uhkaavan pehmeältä. Autot liukastelivat parkkiin. Ajattelin, että rankkasade aiheuttaisi pellon pehmenemisen ja muutama sata autoa odottaisi traktorihinausta poislähtiessä. Kilpailukeskus oli kurainen, mutta ei niin kurainen kuin viime vuoden kisassa.
Ensin sitten karsintaan. Aika pitkä ykkösväli ja menin aika hitaasti. Ykköselle hivenen kaartaen, mutta periaatteessa suoraan. Kakkoselle vielä pitkä väli. Oli olevinaan hyvä turvallinen suunnitelma, mutta ratkaisevalla hetkellä eli kun piti suunnata rastille, juoksinkin ihan väärään pisteeseen. Muutaman minuutin pyörähtelyt siellä ja tiesin, että kisaa ei pelasta enää mikään. Seuraava rasti löytyi helposti, sitä seuraavasta menin ohi. Ei oikein ollut enää keskittymistä suorituksessa. Seuraavalla välillä ajauduin sivuun ja huomasin, että kompassissa oli ilmakupla. Mietin, onko siitä enää mihinkään. Jotenkin sitten vain maleksin pois metsästä. Ankean taaperruksen käppyrä tässä.
Väliajalla ostin Neonsportista uuden kompassin ja se tuntuikin heti jämäkämmältä. Moskovalaisia kompasseja oli tarjolla, mutta missään ei ollut kiinteää neulaa, joten ostin vaan uuden Silvan. Sanottakoon, että Silvan peukut on ihan hyviä, mutta varmaan kolmeen kompassiin on minulla ilmestynyt ilmakupla.
Kävin myös syömässä kisaravintolassa hiukan pastaa. Siellä puheltiin astmakohtauksista ja rytmihäiriöistä, mutta “silti on pakko kilpailla”.
[AFG_gallery id=’28’]
B-finaalin lähtö oli kauempana. Isoissa ryppäissä lähdettiin liikkeelle, uusi kompassi peukalossa. Ykkösväli oli taas aika pitkä, menin todella tarkasti suunnalla ja karttaa lukien ja suoraan rastille. Siellä oli äijiä seisoskelemassa kumpareilla kartta auki. “Mä etsin vieläkin ykköstä”-kuulin. Kysyttiin, “pystytkö yhtään sanomaan missä ollaan”.
Suunnistus sujui tässä kisassa ihan eri malliin kuin karsinnassa. Tiesin koko ajan tarkasti missä menin. Suo, soiden välinen kaistale, nyt olen tuossa mäellä ja rasti on siinä. Maasto oli hienoa ja hyvin juostavaa, välillä oli vähän ryteikköä. Lopussa tein yhden kenties minuutin virheen, kun säntäsin väärälle rastille. Siinä meni yksi sija.
Mutta tämä kisa oli yksi parhaimmista tällä kaudella. Olisi aika arvokasta tietää, miksi tässä kisassa tuon karsinnan jälkeen sain suunnistuksen eli ennakointi-havainnointi-myllyn sellaiseen malliin, jossa todella voi puhua suunnistuksesta eikä juoksentelusta metsässä. Suunnistus oli todella hyvin “edessä” ja jarruttelin epävarmoissa kohdissa ja kiihdyttelin varmoissa paikoissa. Käppyrä tästä kisasta täällä.
Sitten vain pesupaikan (lämmin vesi) kautta kotimatkalle. Hyvät fiilikset. Hieno oli maasto ja radat, hyvät järjestelyt.
Ensi viikolla sama meno jatkuu. Yösuunnistusta ja viikonloppuna yksi kauden parhaimmista tapahtumista, eli “nuorisolle suunnattu” Oravatonni. Siellä pääsarjat ovat nuorten sarjoja ja ratasuunnittelukin on tehty nuorten ratoja silmälläpitäen.