Tänään oli Rastivarsojen keskimatka Orimattilassa. Ensimmäinen kisa upouudella kisapaidalla (ks. kuva). Maasto oli itsensä KR:n ranskalaisvahvistuksen Tero Kettusen kehuma.
Kiristääkö vanne päätäsi? (Nokia E7)
Kisa lähti käyntiin hyvin. Ykkönen löytyi suoraan. Kakkoselle sitten pientä haparointia, mutta ei valtavaa pummia. Kolmonen ok, nelonen suoraan. Sitten vitoselle iso virhe, eli väärä lähtösuunta. Yllättäen tuli outo tie vastaan ja jouduin kiepauttamaan uudestaan tälle välille. Sitten ihan hyvin rastille.
” Ykkönen tarkasti”. Tässä vaiheessa näytti hyvältä.
Pitkä väli melko hyvin, juoksin lujaa tielle ja aika oikeaan kohtaan. Rasti löytyi pienellä pään pyörittelyllä. Sitten haastava väli tiheikön läpi. Seurasin jyrkänteiden jonoja ja suoraan rastille. Sitten toinen virhe. Lähdin peesaamaan miestä joka suunnisti hukkaan. Pyörittiin sitten yhdessä tiheikössä ja onneksi pääsin sieltä pois (ennen veturia). Sitten loppu ihan hyvin. Ison ojan yli puuta pitkin, loppuradan rastit hyvin. Toka vika vähän hain kun kuulutus oli jo laskenut kisalatauksen. Koukerot hyvän ykkösvälin jälkeen nähtävissä reittihärvelistä.
Summa summarum. Ei mennyt hyvin. Em. kaksi virhettä maksoi varmaan 2-3 sijaa. En sentään ollut ihan viimeinen, mutta melkein. Monta väliä meni hyvin, mutta ei se oikein riitä jos tule pari isoa virhettä. Hyvä maku jäi kisasta kuitenkin, näin niistä yleensä jää. Hyvin järjestetut kisat kaikin puolin.
Polvea vähän kalautin kiveen ja käteen tuli ruhjeita. Ei sen suurempaa. Uudet Trimtexin tekstiilit toimivat hyvin.
Maastoa etukäteen kovasti kehuttiin. Ei siinä mitään vikaa ollukaan. Mutta ei se maasto nyt niin hirveän erikoinen toisaalta ollut. Pitäisikö Thierry Gueorgiou kutsua Karjaalle suunnistamaan? Ikaalislaiset ovat nämä maastot jo löytäneet ja kehuneet, ks. Patana 2011 ja veteliläiset aiemmin kehuneet.
Pummeista viis, neljä yötä ja taas on kisat. Eli Prismarastit lähes omalla takapihalla. Siellä siten taas haetaan sitä juoksua, “jossa ei tule yhtään pummia, ei”. Myös nuorempia polvi on taas RR-radoilla.