Pohjanmaalla ja ilmaveivi

Alkuviikon merkittävin tapahtuma oli Karjaan Uran maanantairastit kolmen pojan kanssa. Aika haastavaa se on, kun kaikilla eri vauhti. Ilman traumoja kuitenkin selvittiin ja saatiin harjoitusta loppuviikon kovaan koitokseen.

Sitten kävin työmatkalla Seinäjoelle keskellä viikkoa. Yllättävän hyvin sinne pääsee Helsingistä junalla, alle kolme tuntia Pendoliinolla. Seinäjoella oli hienoja paikkoja, mm. Törnävän kartano, Lakeuden Risti sekä Aaltokeskus.

Ennen vanhaan Seinäjoki oli tunnettu pesäpallosta. Nyt taksikuski kertoi salibandyn olevan ykköslaji. Ja yksi keskeinen laji on amerikkalainen jalkapallo. Niin ne ajat muuttuu.

Lakeuden Ristin kellotorni (Nokia E75).

Näkymä kellotornista (Nokia E75).

Perjantaina kävin heittämässä kotipuolessa 2 h mukavan luentokeikan. Sitten suunta kohti Pohjois-Satakuntaa. Perjantai-illan keskeinen tapahtuma oli jääkiekon MM-kisojen välierä jossa Suomi pelasi Venäjää vastaan. No, Suomi voitti, mutta vielä isompi juttu oli Mikael Granlundin tekemä Suomen ensimmäinen maali. Eli ns. “ilmaveivi”. En ole koskaan ennen kuullut ilmaveivistä, mutta kuulemma se on ihan tunnettu juttu. Tänään lehdistä (siis nettilehdistä) sitten luin, että jääkiekon historian aikana näitä on tehty ennenkin, harvakseltaan, mutta ei näin “isoissa otteluissa”. Oli se siisti, tuli mieleen joskus nuorena kirjasta lukemani maali, joka tehtiin niin, että kiekko nostettiin maalin takaa maalivahdin selkään, josta se tippui maaliin. 

Etusivu uusiksi Satakunnan Kansassa.

No, tänään sitten tositoimissa Karhu-rastien keskimatkalla. Tapahtumapaikkana Pori ja pöpelikkö Ruosniemen seudulla. Sateista oli. Pojista kaksi suoriutuivat hienosti omasta RR-radastaan.

Itsellä suunnistus oli vähän epävarmaa ja hermostunutta. Heti ykköselle pieni koukku, ehkä kymmenen rastia meni sukkana, mutta parilla tuli sitten vähän isompaa ihmettelyä. Siksi virhettä tuli aika paljon. Erittäin hienoa oli kyllä siellä suunnistaa, tosin en muista koska se olisi ollut vastenmielistä. Maasto oli vähän ryteikköistä monin paikoin, mutta rata oli kyllä hieno. Rastipisteet vaihtelevia ja välit eri pituisia.

Suurin jännityksen aihe liittyi jalkaan ja sen kuntoon. Googlain aamulla erilaisia juttuja milä sitä voisi vaivata. Se voisi olla jotain tällaista, joka sitten säteilee polven seudulle. Linkkailin sillä jalalla vielä aamulla ja kisoihin mennessä ja mietin mitä mahtaa kisoista tulla. Kävin ostamassa Kankaanpäästä vähän tarvikkeita ja hieroin sitten ennen lähtöä jalkaan Voltareeniä ja otin vielä pari nappia Buranaa päälle. Jalkaan ei näillä toimenpiteillä sattunut yhtään! 

Huomenna homma sitten jatkuu, eli Karhu-Rastien pitkä matka. Yritetään mennä vähän tarkemmin kuin tänään, maastotyyppihän on nyt takaraivossa.

Tänään oli myös Huippuliigan Sprintti Särkänniemessä. Melkoinen osa miesten eliittisarjasta hylättiin. Olivat hypänneet kukkapenkin yli joka oli kiellettyä. Sellaista se on sprinttisuunnistus.