Eilen oli harvinaista herkkua tarjolla urheilurintamalla, sillä osallistuin Satakunnan Winter Sprint Cupiin Harjavallassa.
Olin paikalla hyvissä ajoin ja verryttelin S-kauppaa kiertäen ja sen edustalla pyrähdellen. Paikalle alkoi tulla pikku hiljaa suunnistajan näköistä porukkaa.
Olin ensimmäisten joukossa lähdössä. Tässä tapahtumassa ei katseltu karttaa etukäteen kuten monilla maanantai yms. rasteilla on tapana. Monastihan haetaan kartta ja tihrustetaan sitä autolla vartinverta reitinvalintoja suunnitellen.
Mutta nyt ei. Läksin matkaan ja kiihdytin kohti K-pistettä. Jalassa Inovit nastoilla, joilla pito olikin vallan mainio. Ensimmäinen rastiväli oli ehkä 50 metriä eikä ongelmaa. Toinen rasti oli kujalla lumilohkareiden keskellä, siisti paikka rastille.
Sitten oli kolmen rastin rypäs kaupungintalon ympäristössä. Kaikille rasteille vedin suoraan ja vauhti oli varmaan noin 5 min/km. Sitten oli vähän pidempi väli ja katselin aika tarkasti mistä tuikkaan. Edessä juoksi Rastikarhujen nuorempi, poika jonka ohitin penkan kautta. Rastit löytyivät hyvin edelleen.
Sitten kaksi seuraavaa rastia oli metsänomaisessa maastonkohdassa, joskin näkyvyyttä oli kyllä reippaasti. Ensimmäisestä rastista vedin ohi ja kurvasin takaisin päin. Tämä oli virhe 1. Sitten ryntäsin seuraavalle rastille ja lähdin huolimattomasti eteenpäin. Oltiin siis ”metsässä” ja lähdin hiukkasen väärällä lähtösuunnalla. Seurauksena se, että yhtäkkiä en saanut mistään kiinni. No, hissukseen juoksentelin muutaman minuutin ja löysin itseni kartalta.
Loppupätkä sitten taas vauhdikkaammin ja sitten se olikin siinä. Rastikarhujen poikakin oli mennyt menojaan ajat sitten.
Tykkijuoksu oli tulollaan, mutta iso virhe pilasi koko homman. No, harjoitustahan tämä vaan oli.
Rata oli kyllä hieno. Rastit oli laitettu maastoon niin, että niitä ei todellakaan huomannut kuin vasta kohdalla. Ja lukuisat aidat tekivät suunnitelmien tekemisestä haastavaa.
Ei tämä sprintti hullumpi homma ole. Virhettä ei vaan saa tehdä pätkääkään, katselin väliajoista että tuossa ensimmäisessä pienemmässä virheessä putosin jo todella reippaasti muiden kyydistä.
Samalla reissulla olin Raumalla hiihtämässä todella hienolla baanalla. Samaisella baanalla hiihtelin piirikunnallisissa, hetkinen… noin 30 vuotta sitten. Muistin vieläpä elävästi yhden mäen, jota kipusin melko huonokuntoisena maakuntaviestissä aikoinaan. Samana päivänä kävin vielä juoksemassa ja uimassa joten ihan hyvin tuli harjoitusta.
Käytiin myös jääkiekko-ottelussa Lukko vs. Blues. Peli oli hieno, mutta paljonpuhutulta jääkiekkoväkivallalta ei vältytty. Laitataklaus 11 sekuntia pelin alusta aiheutti Lukon pelaajalla vammoin mm. kylkiluun murtumisen, aivotärähdyksen, hampaan menetyksen sekä ruhjeen. Uhrilta oli tolkku täysin pois kun miestä talutettiin pukukoppiin. Tällaista ei kyllä kukaan (terve) jääkiekon seuraaja halua nähdä.