Sain sitten vihdoin tällä viikolla loppuun Joel Haahtelan Perhoskerääjän. En ole kyseisen kirjailijan teoksia aikaisemmin lukenut. Tämäkin kirja oli tietty vaimon suosittelema.
Päähenkilö saa perinnöksi talon mieheltä, jota hän ei tunne. Sanottakoon muuten, että tämä perintötalo sijaitsi Raaseporissa, lähellä keskeisiä suunnistusmaastoja. Siitä sitten aletaan selvittelemään, mikä perinnönjättäjä oikein oli miehiään ja miksi perintö oli annettu.
Talosta löytyy paitsi perhoskokoelma, johtolankoja, jotka vievät päähenkilön Saksaan ja sitten Italiaan Garda-järvelle ja lopuksi Kreetalle mysteeriä selvittämään. Vasta yllättävä ja dramaattinen loppuratkaisu paljastaa, mikä yhteys kirjan päähenkilöllä ja perhoskerääjällä oli. Mutta en tietty kerro sitä tässä…
Kirja oli aluksi pitkäveteinen ja sen tyylilajiin oli vaikea suhtautua. Mutta loppua kohti kirja muuttui kiinnostavammaksi. Kieli oli terveellistä luettavaa virka- ja tutkimustekstiä päivästä toiseen lukevalle ja kirjoittavalle. Tutut paikat (Raasepori ja Garda) tarjosivat helppoja eläytymisen mahdollisuuksia. Suosittelen tutustumista ja siirryn seuraavaksi lukemaan Riikka Pulkkisen Rajaa.
Arvio Perhoskerääjästä Kiiltomadossa.