Kokeilin eilen Garminin 305-laitetta. Ohessa lenkki. Palataan asiaan laajemmin kun käyttökokemuksia on enemmän.
Kuinka suunnistuskilpailu pilataan
Tänään sitten Kankaanpää-rastien toinen päivä ja keskimatka. Pipariksi meni.
Valmistautuminen meni hyvin. Jalat eivät olleet kipeät pitkän matkan kilpailusta, olo tuntui energiseltä.
Lähtö oli kuusikossa, suurin osa edellisistä kilpailijoista näytti lähtevän ylös vasemmalle rinteeseen.
Siellä oli myös oma ykkönen. Ykkönen löytyi aika hyvin, kenties 10 sekunnin katselu. Sitten katastrofaalinen virheiden sarja (ks. kuva).
Virhe 1: Väärä lähtösuunta. Lähdin sinne suuntaan missä oli hyvä juosta, eli kallion päällä. Ajatuksissa oli, että “Tielle!”. Sinne meninkin kovalla vauhdilla alamäkeen.
Virhe 2: Tiellä en paikantanut itseäni, enkä tarkistanut reittiä kakkoselle. Menin tien yli, siellä oli niitä ojiakin enkä silloinkaan katsonut että pitkikö olla. Hain nousua ja kalliota ja kun sellainen löytyi, jatkoin eteenpäin.
Virhe 3: Jatkoin matkaa vaikka tarkkaa sijaintia ei ollut tiedossa. Klassinen “tyhjällä päällä eteneminen”.
Sitten en pystynut paikantamaan itseäni. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että tuollahan olin, mutta itse tilanteessa luulo ja tieto sekoittuivat niin, että varmuutta ei ollut mistään.
Harhailin aikani ja palasin tiellepäin. Ajattelin, että keskeytän nyt. Sitten sain kartasta kiinni ja hain sen kakkosen. Olipa helppo väli… Kun kello ei vielä ollut paljon, päätin vielä hakea ainakin muutaman rastin (ks. kuva)
Rastit 3,4,5,6,7,8 löytyivät hyvin ja juoksin täysillä kun peli oli jo joka tapauksessa menetetty. Hyvin löytyivät ja uskoakseni kohtuullisilla väliajoilla (täytyy purkaa oma emit huomenna Uran rasteilla).
Sitten rastin nro 9 kanssa pientä ongelmaa ja päätin, että se on sitten siinä. Syitä oli kaksi: 1) Perheen kanssa piti ajaa vielä illaksi Raaseporiin eikä ollut aikaa pyöriä metsässä. 2) Ajattelin järjestäjiä, että siellä varmaan haluavat purkaa maalia kun olin ollut viimeisiä lähtijöitä.
Eli suunta kohtia maalia. Ohitin pari mustikanpoimijaa. Sitten pellolla hevonen tuijotti kun rämmin pusikosta. Mieleen tuli sanonta “Hevosetkin nauraa”.
No, maalissa sitten keskeytin virallisesti. Ei tuntunut missään.
Tarinan opetus: Ei askeltakaan tyhjällä päällä. Virhe olisi ollut mahdollista korjata siellä tiellä helpostikin. Uusi suunta tieltä ja olisi voinut tulla varsin kelpo tulos.
Tällaista on urheilu. No, Baggio töpeksi rankkarin MM-kisoissa ja Schumacher sammutti formuloissa moottorin ratkaisevan osakilpailun lähdössä (vissiin parikin kertaa). Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Ensi viikolla sitten Pihkarasteilla sama matka ja vissiin saman tyyppisessä maastossakin, eli avokalliota on luvassa.
Kaiken kaikkiaan Kankaapää-rastit olivat hyvä tapahtuma. Oppia tuli, vaikkakin kantapään kautta. Kaikkein myönteisin asia kuitenkin se, että vanhimman pojan kilpailu-ura tuli avattua myönteisissä merkeissä.
Kankaanpää-rastit 2010
Valmistauduin kaksipäiväiseen kansalliseen kilpailuun osallistumalla vaimon kanssa Honka-Hölkkään (7 km). Arvontapalkintona tapahtumassa oli sauna (jäi saamatta). Aika oli 38 min.
Lauantaina oli sitten Lavian Nisukoskella ensin pitkän matkan kilpailu.
1-2 välit menivät ihan ok. Tällä kertaa myös se ykkönen löytyi heti.
2-3 väli oli pitkä. Lähdin vähän turhaan hakemaan tiekiertoa. Suoraan vaan olisi pitänyt mennä. Sitten tuli vielä vähän koukkua rastia hakiessa.
3-4, 4-5, 5-6 välit olivat helppoja ja menivät hyvin. Sujui niin hyvin, että tuli mieleen Pekka Nikulaisen hehkutus A-M Fincken Venlojen ankkuriosuutta kommentoidessa. Eli se tunne kun tietää, että tuolla notkossa se rasti on…
6-7 väli: Erittäin pitkä rastiväli. Siinäkin lähdin vähän turhaan hakemaan tiekiertoa. Toisaalta mistä sitä tietää. Tiellä juoksen ehkä 6 min/km, maastossa 12-15 min/km vahdilla. Pieni koukku vielä rastia hakiessa.
7-8 väli: En tiedä olisiko järven voinut kiertää toiseltakin puolelta. Kenties. Sitten vielä vähän töpeksin helpon kalliomuodostelman kanssa ja menin vähän sivuun. Hyvin rastille kuitenkin.
8-9 väli: Ihan ok väli, vähän ajauduin oikealle, mutta pystyin paikkaamaan hyvin.
9-10 väli: Tässä tuli herpaannus. Oli vähän huono näkyvyys, juoksin huolimattomasti kuulutuksen suuntaan ja ajauduin oikealle. Olin jo tuudittautunut maaliintuloon ja isohko virhe helpohkossa paikassa. Siinä meni maailmanmestaruus.
10-11 väli. Helppo. Siitä sitten maaliin ja leimaus.
Summa summarum: Hieno monipuolinen rata. Omaan suoritukseen olin kohtuullisen tyytyväinen. En pysy vauhdissa H40-sarjassa selvästikään, mutta tärkeintä nyt tässä vaiheessa, että rastit löytyvät ja varmuus lisääntyy. Kilpailuvauhti oli 13 min/km se lienee parasta kisavauhtia tänä vuonna.
Vanhin poika otti myös tuntumaa kilpailuun H10RR-sarjassa. Fiilikset olivat kisan jälkeen hyvät ja varmaan jatkoa seuraa. Pojasta polvi paranee?
Huomenna sitten toinen osakilpailu ja keskimatka. Yritetään mennä suoraviivaisesti ja lujaempaa kuin tänään.
Cooperin testi
Tänään juoksin Cooperin testin. Edellisestä testistä on kulunut varmaankin noin 20 vuotta aikaa. Muistelen, että parhaimmillani olen joskus juossut noin 3100 tässä testissä. Huonoimman tuloksen ikinä juoksin “Suomen suurimmassa kuntokoulussa” (2600).
Verryttelyksi maalasin taloa 4 tuntia. Tapahtumapaikkana oli Karjaan urheilukenttä, joka oli sopivan autio näin sunnuntai-iltapäivänä. Lämpömittari näytti + 27 C. Etusuoralla oli vastatuulta ja takasuoralla vastaavasti myötätuulta.
Alkuverryttelyksi juoksin 3 ratakierrosta ja venyttelyt päälle. Sitten lähdin juoksemaan. Sykekäyrä on alla. Keskisyke oli 166. Punaiset pallot osoittavat kierroksen täyttymistä.
Kierrosväliajat:
1 kierros: 1.33
2 kierros: 1.39
3 kierros: 1.42
4 kierros: 1.43
5 kierros: 1.45
6 kierros: 1.46
7 kierros (450 m): 1.56
Kierrosajoista näkyy, että ensimmäinen kierros ennusti noin 3000m:n tulosta, mutta sitten loppu oli pehmeämpi.
Tulos on erinomainen suomalaiselle 40-vuotiaalle miehelle, mutta kun tietää kuinka onnettomassa kunnossa ko. väestöryhmä keskimäärin on, tulos ei todellakaan mairittele. Juuri ja juuri asiaa kehtaa käsitellä julkisessa blogissa.
Harjoittelu on ollut selvästi liian löysää viime kuukausina. Olen juossut liian alhaisella sykkeellä “saunalenkkejä” ja kovavauhtisemmat harjoitukset ovat jääneet väliin.
Keväällä suunnistusharjoituksetkin olivat kovavauhtisempia, sittemmin olen mennyt hiljempaa ja panostanut rastien löytämiseen. Tämäkin on vähentänyt tehoharjoitusten määrää. Eikä suunnistuskisojakaan ole ollut viime aikoina.
Vauhtikestävyysharjoitusten määrää pitää nyt nostaa selvästi, kahteen kertaan per viikko. Joogaa en nyt vielä tässäkään tilanteessa ole valmis kokeilemaan, vaikka suunnistusvalmentaja tätä suositteleekin.
Juoksen vielä vaikkapa syyskuun alussa toisen Cooperin ja tavoittelen 3000 metrin ylitystä siellä.
Suunnistusharjoitus Eurassa
Tosiaan tänään olin Hiisirastin iltarasteilla Euran Savikossa. Rata oli 4.8 km pitkä ja aikaa meni 1.07. Km-vauhti siten 13.57. Huono “vauhti”, mutta tätä harkkojen perusvauhtia tänä vuonna.
Seuraavassa sanallinen analyysi rastiväli rastiväliltä.
Lähto-1: Tyrimistä heti alkuun. Ryntäsin pieneen alamäkeen ja ihmettelin, että täällähän ei näytä yhtään siltä mitä kartassa. Pientä pyöriskelyä ja sitten ykkönen löytyi. Poika kysyi illalla, “miten voit pummata tuossa?”. Jaa-a.
1-2: Huonoa polkua pitkin, hitaasti, sitten tielle ja täyteen vauhtiin. Juoksu kulki todella hyvin, juoksuvalmentaja saa olla tyytyväinen. Suoraan kakkoselle, joka oli helposti kallion takana.
2-3: Takaisin tielle, liian kulmikkaasti, näin jälkikäteen on helppo sanoa. Siitä sitten baanaa pitkin lammelle ja siitä tarkasti metsän ja suon reunassa olleelle rastipisteelle (kumpare).
3-4: Tarkka suunta, rastinotto kallion ja sen takana olleen louhikon kautta. Helppoa.
4-5: Ensin kalliolle, sitten jyrkänteeltä alas, avohakkuun yli. Ojalle, hetken sen viertä kytäten ylityspaikkaa ja sitten yli sopivasti polun kohdalta. Polkua pitkin, alas suolle ja sitten suon reunaa etsien niitä kiviä. Hyvin löytyi. Tämän rastivälin olisi voinut ottaa suoraviivaisemmin niin, että olisi rykäissyt täysillä päin suota ja sitten sen reunaa kiville. Varsinkin kun suo oli aivan kuiva.
5-6: Suunnalla yli suon. Pulmana se, että en tiennyt tarkasti mihin paikkaan tulin polulle. Lähdin sitten varmistamaan vähän väärään suuntaan. Sitten oikeaan suuntaan ja kumpareet löytyivät hyvin. Tämän välin olisi voinut ottaa suon yläreunassa olleen isomman ojan kautta joka olisi vienyt suoraan rastin kohdalle tielle.
6-7: Läpi todella tiheän “kuusiaidan”, suunnalla ylös rinteeseen ja suoraan rastille.
7-8: Tarkalla suunnalla keskittymällä, näillä lyhyillä väleillä voi vain hävitä (Liedes 2010). Suoraan rastille.
8-9: Suunnalla kohti rastia, seurasin kallioita, kiviä ja soita. Suoraan rastille.
9-10: Suunta tielle, tietä pitkin, varmistus vasemmalta kalliolta, sitten kaksoiskivien kohdalta oikealle. Suoraan rastille.
10-11: Suunta kohti rastia 11. Polku johti oikeaan suuntaan. Suoraan rastille.
11-12: Takaisin tielle ja täyteen vauhtiin. Edellä olevan suunnistajan selkä tuli vastaan. Varmistus jyrkänteestä vasemmalta, sitten metsään oikealle ja suoraan rastille.
12-13: Suunnalla kohti jyrkännettä ja siellä rastille.
13-maali: Kohti maalia.
Summa summarum: ihan ok meni. Jatkossa pitää kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:
1) Se ykkönen tarkasti.
2) Pyöreämmin esim. tielle ja takaisin.
3) Varo ettet juokse tielle tietämättä mihin kohtaan tulet.
4) Yritä nopeuttaa rastilta lähtöä.
Nämä tällaisia pieniä viilauksia. Ja sitten sitä juoksuvauhtia lisää. Nyt rastit tuntuvat löytyvän kohtalaisen hyvin.