Posts

Posted on

Pihkarastit putkeen

Pihkarastit menivät oikein hyvin, siis juuri kuten eilen kisaennakossa tuli kirjoitettua. Suunnistus pysyi hyvin hallinnassa, eikä päättömiä juoksuja tullut. Aika 4,4 km radalla oli 56.52. Kilometrivauhti siten 12.55 joka ihan ok. Päihitin jopa kaksi kanssakilpailijaa….

Kuvassa kovalla keskittymisellä kohti ykköstä.

Alla lahjomaton gps-käppyrä päivän kisasta.

Rastivälit:

0-1: Tarkasti, polkua, kallioiden huipuista, polusta ja kivistä kiinni. Oikealla jyrkänne ja siitä rastille.

1-2: Alas tiheikköön, odotin, että siellä oja ja jyrkänne. Siitä ylös. Mäen huippu. Pieni polun pätkä, suo jää oikealle. Rasti edessä.

2-3: Suunta, kallion laki, sitten soiden välistä. Jyrkänne, eteenpäin ja rastille.

3-4: Alas ja odotin ojia (3 kpl) sitten menin jyrkänteiden kautta. Rinnettä ylös, pieni polku, kivet ja suoraan rastille.

4-5: Suunta, odotin kalliota. Ajauduin hiukan oikealle. Olisi pitänyt pysyä tiukasti kallion päällä ja odottaa rastia sen jatkeelle. Tässä virhe.

5-6: Tielle voimalinjan alle (gps vähän sivussa). Siitä sitten peltojen ylitykseen, jossa juomarasti.

6-7: Tietä ja polkua (jyrkkä ylämäki). Mutkasta vasemmalle. Helppo rasti.

7-8: Takaisin polulle. Suota pitkin ja rastille. Olisi voinut ottaa pyöreämminkin, mutta ihan ok.

8-9: Suoraan, kiinni kalliosta, polusta, kivistä ja jyrkänteistä. Suoraan rastille.

9-10: Kurinalaisesti suoraan suunnalla ja kiinni polusta ja kivistä.

10-11: Suunnitelma edetä rinnettä jyrkänteille saakka. Sinne siis. Ekan jyrkänteen kohdalla taitoin oikealle. Vähän tuli koukkua kun ei ollut selkeää rastinottoa. Olisi voinut ottaa alakautta, kaikkien jyrkänteiden ja kivikon kautta. Toinen vaihtoehto ylhäältä, tuttua polkua ja seiskarastin ohi jatkaen. Ei kuitenkaan katastrofaalista pummia.

11-12: Tarkasti suunnalla, koska ei paljon luettavaa. Katselin kuitenkin kiviä ja hain pientä avokalliota jossa rasti. Suoraan rastille. Pysähdys (punainen) tuli siitä kun neuvoin papalle missä ollaan.

12-13: Kahden ison kiven kautta voimalinjan alle. Katsoin kivet ja sihtasin rastille.

13-14: Suunnalla tiheikköön, ajauduin oikealle ja korjasin lopussa. Juoksin täysillä maaliin (ohitin yhden OK 77:n suunnistajan) ja nyrjäytin nilkkaa vähän loppusuoralla. Ensiavussa kylmä, koho ja kompressio. Ei siinä sen pahempaa.

Summa summarum: Saa olla tyytyväinen siksi, että ajatusmylly pyöri hyvin. Sain kiinni maastosta hyvin ja näin tuloksena vuoden paras kisasuoritus (Jukolan kanssa). Samalla otteella olisi mennyt hyvin viime viikolla Kankaanpäässäkin, mutta tapahtui mitä tapahtui.

Oli muuten kuuma juosta kisassa. Autonmittari näytti +32 astetta lämmintä.

Tästä on hyvä jatkaa, elokuun lopulla kaksipäiväinen koitos E-Games Inkoossa.

Posted on

Kankaanpää-rastien jälkipeliä ja Pihkarastien ennakko

Kankaanpää-rasteista on nyt viikko ja on aika käydä pientä jälkipeliä. Painotus siinä, mitä tuli opittua ja mitä parannettavaa.

Pitkällä matkalla suoritus oli kohtalainen, olin väliaikojen perusteella kisassa mukana vielä neljännellä rastilla, mutta sitten putosin porukan hännille. Erityisesti pitkät välit olivat vaikeita. Lopussa vielä tuli herpaantumista, olisi pitänyt jaksaa painaa.

Keskimatka päättyi huonosti kakkosvälillä tapahtuneeseen katastrofaaliseen pummaukseen. Sitä on tullut pohdittua tällä viikolla paljonkin. Peruskysymys on: Miksi lähdin juoksemaan päättömästi ykköseltä? Hain vastausta legendaarisesta Suunnistustaito-kirjasta (Nikulainen et al. 1995). Ainakin kaksi vastausta löytyi:

1) Tunnetilan ankkurointi ei ollut kohdallaan. Löysin ykköselle ihan ok, mutta pieni haku siinä oli. Kenties tämä aiheutti turhautumisen, joka aiheutti ryntäämisen kohti kakkosta (tai siis luulin meneväni sinne). Taustalla tässä tunnereaktiossa vielä edellisen päivän kisa, josta jäi sellainen maku, että rastit löytyivät mutta kovempaa olisi voinut mennä.

2) Toiminnan ohjauksessa tuli paha repsahdus ja ns. reservialue kaventui nollaan. Reservialuehan kuvaa oman suorituksen ja fyysisen maksimisuorituksen erotusta (mts. 25). Maksimaalinen fyysinen suoritus on suunnistajalle mahdollinen, jos rastivälin optimireitti viitoitettaisiin. Huiput pystyvät juoksemaan täysillä, koska suunnistukseen liittyvä suoritus on automatisoitunut. Eli suomeksi sanoen, lähdin juoksemaan sieltä ykköseltä täysillä, jolloin en ehtinyt lukea karttaa lainkaan.

Kakkoskohta sisältää suuren opetuksen. Oppi on yksinkertainen, mutta hämmästyttävän vaikea toteuttaa. Suunnistuksessa voi juosta vain niin kovaa, että samalla pystyy suunnistamaan. Eli pystyy pyörittämään ajatusmyllyä maaston ja kartan välillä. Toisin sanoen, suunnistaja tietää missä etenee. Jos näin ei tapahdu, yksi tai kaksi väliä voi mennä ok, mutta iso pummia tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Yksi tärkeä asia mitä pitää myös tehdä, on sisäisen mallin kehittäminen pummitilanteeseen. Eli se, että pystyy paikantamaan nopeasti itsensä pummin jälkeen. Missä olin kiinni viimeksi? Jos on juossut puoli kilometriä hukkaan, kartasta kiinni saaminen on huomattavan vaikeaa…

Ja vielä häiriötekijät. Ainakin yksi virhe pitkällä matkalla tuli siinä kun katselin mitä toinen suunnistaja tekee. Maalin lähestyminen on myös häiriötekijä. Ja siinäkin tuli herpaannus viime kisassa.

Huomasin myös, että kun liikutaan fyysisellä maksimitasolla metsässä, loukkaantumisriski kasvaa merkittävästi. Nilkka vääntyi viime sunnuntaina pari kertaa pahastikin ja lisäksi tuli kaatumisia.

Luulin jo, että nilkkaan tuli pahempaakin vammaa ja lenkkeilin tällä viikolla vain pyörällä. Eilen kokeilin juoksua ja 7 km lenkki meni hyvin. Jalat ovat siis huomiseen kilpailuun kunnossa.

Huomenna Pihkarastit Pornaisissa. Kisamatka on keskimatka, 4,4 km, ei pitäisi olla fyysisesti raskasta ja nopea maasto. Huomenna tavoitteena on tehdä hallittu suoritus, vaikka aikaa sitten kuluisikin vähän enemmän. Apuna analyyseissä on gps-laite jolla todennäköisesti pystyn piirtelemään juostun reitin tarkasti kisakarttaan (tekniikkavaraus).

Posted on

Kokeilua

Kokeilin eilen Garminin 305-laitetta. Ohessa lenkki. Palataan asiaan laajemmin kun käyttökokemuksia on enemmän.

Posted on

Kuinka suunnistuskilpailu pilataan

Tänään sitten Kankaanpää-rastien toinen päivä ja keskimatka. Pipariksi meni.

Valmistautuminen meni hyvin. Jalat eivät olleet kipeät pitkän matkan kilpailusta, olo tuntui energiseltä.

Lähtö oli kuusikossa, suurin osa edellisistä kilpailijoista näytti lähtevän ylös vasemmalle rinteeseen.

Siellä oli myös oma ykkönen. Ykkönen löytyi aika hyvin, kenties 10 sekunnin katselu. Sitten katastrofaalinen virheiden sarja (ks. kuva).

Virhe 1: Väärä lähtösuunta. Lähdin sinne suuntaan missä oli hyvä juosta, eli kallion päällä. Ajatuksissa oli, että “Tielle!”. Sinne meninkin kovalla vauhdilla alamäkeen.

Virhe 2: Tiellä en paikantanut itseäni, enkä tarkistanut reittiä kakkoselle. Menin tien yli, siellä oli niitä ojiakin enkä silloinkaan katsonut että pitkikö olla. Hain nousua ja kalliota ja kun sellainen löytyi, jatkoin eteenpäin.

Virhe 3: Jatkoin matkaa vaikka tarkkaa sijaintia ei ollut tiedossa. Klassinen “tyhjällä päällä eteneminen”.

Sitten en pystynut paikantamaan itseäni. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että tuollahan olin, mutta itse tilanteessa luulo ja tieto sekoittuivat niin, että varmuutta ei ollut mistään.

Harhailin aikani ja palasin tiellepäin. Ajattelin, että keskeytän nyt. Sitten sain kartasta kiinni ja hain sen kakkosen. Olipa helppo väli… Kun kello ei vielä ollut paljon, päätin vielä hakea ainakin muutaman rastin (ks. kuva)

Rastit 3,4,5,6,7,8 löytyivät hyvin ja juoksin täysillä kun peli oli jo joka tapauksessa menetetty. Hyvin löytyivät ja uskoakseni kohtuullisilla väliajoilla (täytyy purkaa oma emit huomenna Uran rasteilla).

Sitten rastin nro 9 kanssa pientä ongelmaa ja päätin, että se on sitten siinä. Syitä oli kaksi: 1) Perheen kanssa piti ajaa vielä illaksi Raaseporiin eikä ollut aikaa pyöriä metsässä. 2) Ajattelin järjestäjiä, että siellä varmaan haluavat purkaa maalia kun olin ollut viimeisiä lähtijöitä.

Eli suunta kohtia maalia. Ohitin pari mustikanpoimijaa. Sitten pellolla hevonen tuijotti kun rämmin pusikosta. Mieleen tuli sanonta “Hevosetkin nauraa”.

No, maalissa sitten keskeytin virallisesti. Ei tuntunut missään.

Tarinan opetus: Ei askeltakaan tyhjällä päällä. Virhe olisi ollut mahdollista korjata siellä tiellä helpostikin. Uusi suunta tieltä ja olisi voinut tulla varsin kelpo tulos.

Tällaista on urheilu. No, Baggio töpeksi rankkarin MM-kisoissa ja Schumacher sammutti formuloissa moottorin ratkaisevan osakilpailun lähdössä (vissiin parikin kertaa). Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Ensi viikolla sitten Pihkarasteilla sama matka ja vissiin saman tyyppisessä maastossakin, eli avokalliota on luvassa.

Kaiken kaikkiaan Kankaapää-rastit olivat hyvä tapahtuma. Oppia tuli, vaikkakin kantapään kautta. Kaikkein myönteisin asia kuitenkin se, että vanhimman pojan kilpailu-ura tuli avattua myönteisissä merkeissä.

Posted on

Kankaanpää-rastit 2010

Valmistauduin kaksipäiväiseen kansalliseen kilpailuun osallistumalla vaimon kanssa Honka-Hölkkään (7 km). Arvontapalkintona tapahtumassa oli sauna (jäi saamatta). Aika oli 38 min.

Lauantaina oli sitten Lavian Nisukoskella ensin pitkän matkan kilpailu.

1-2 välit menivät ihan ok. Tällä kertaa myös se ykkönen löytyi heti. 

2-3 väli oli pitkä. Lähdin vähän turhaan hakemaan tiekiertoa. Suoraan vaan olisi pitänyt mennä. Sitten tuli vielä vähän koukkua rastia hakiessa.

3-4, 4-5, 5-6 välit olivat helppoja ja menivät hyvin. Sujui niin hyvin, että tuli mieleen Pekka Nikulaisen hehkutus A-M Fincken Venlojen ankkuriosuutta kommentoidessa. Eli se tunne kun tietää, että tuolla notkossa se rasti on…

6-7 väli: Erittäin pitkä rastiväli. Siinäkin lähdin vähän turhaan hakemaan tiekiertoa. Toisaalta mistä sitä tietää. Tiellä juoksen ehkä 6 min/km, maastossa 12-15 min/km vahdilla. Pieni koukku vielä rastia hakiessa.

7-8 väli: En tiedä olisiko järven voinut kiertää toiseltakin puolelta. Kenties. Sitten vielä vähän töpeksin helpon kalliomuodostelman kanssa ja menin vähän sivuun. Hyvin rastille kuitenkin.

8-9 väli: Ihan ok väli, vähän ajauduin oikealle, mutta pystyin paikkaamaan hyvin.

9-10 väli: Tässä tuli herpaannus. Oli vähän huono näkyvyys, juoksin huolimattomasti kuulutuksen suuntaan ja ajauduin oikealle. Olin jo tuudittautunut maaliintuloon ja isohko virhe helpohkossa paikassa. Siinä meni maailmanmestaruus.

10-11 väli. Helppo. Siitä sitten maaliin ja leimaus.

Summa summarum: Hieno monipuolinen rata. Omaan suoritukseen olin kohtuullisen tyytyväinen. En pysy vauhdissa H40-sarjassa selvästikään, mutta tärkeintä nyt tässä vaiheessa, että rastit löytyvät ja varmuus lisääntyy. Kilpailuvauhti oli 13 min/km se lienee parasta kisavauhtia tänä vuonna.

Vanhin poika otti myös tuntumaa kilpailuun H10RR-sarjassa. Fiilikset olivat kisan jälkeen hyvät ja varmaan jatkoa seuraa. Pojasta polvi paranee?

Huomenna sitten toinen osakilpailu ja keskimatka. Yritetään mennä suoraviivaisesti ja lujaempaa kuin tänään.