Vetoja

Eilen tosiaan vedin Osmundsbölentiellä vetoja tarkasti valmentajan neuvoja noudattaen. Ensin 1 km verryttelyä. Tämä olisi voinut olla pidempikin, mutta sattui nyt olemaan aika vähän aikaa tätä harjoitusta varten. Sitten 4 x 5 min vetoa ja välissä 2 min hölkkää palautuksena. Intervallit ohjelmoin Suuntoon. Syke vedon aikana oli 150-160. Viimeisessä vedossa ylämäkeen mentiin 175 tasolla.

Ensimmäinen veto on aina kevyt ja askel lentää. Toinenkin vielä menee. Kolmannessa alkaa olla jo rasituksen tuntemuksia. Neljäs on jo osin tuskaa.

Pistin merkille, että verrattuna viimeiseen kertaan, kulki kovempaa. Viimeksi viimeinen veto samalla rytmityksellä loppui lähtöpaikkana toimineeseen tienhaaraan. Nyt oli siinä vaiheessa vielä minuutti aikaa juosta. Pitäisi vielä ehtiä koittamaan tässä syksyllä, paljonko nyt menisi Cooperissa.

Gallerian viimeisessä ruudussa uudet juoksukengät, eli Adidaksen Supernova Glidet jotka hain kaupasta tänään. Ensitesti niillä huomenna kun ohjelmassa on pitkä lenkki illalla, ehkä jopa lampun kanssa. Sunnuntaina sitten suunnistusharjoitus suunnitellusti. Kohti Halikkoviestiä ja Raatojuoksua mennään.

Väkinäistä pyöräilyä

Koska akilles vähän oireilee, päätin eilen käydä pyöräilemässä pitkästä aikaa. Lenkkinä peruslenkki Gölen ympäri, vaivaiset 17 km siis. Ei tuollaisista lenkeistä ole muuta hyötyä kuin raittiissa ilmassa oleminen, mutta on se jonkinlaista liikuntaa.

Kannattaa muuten huomioida kuvassa pumpun kiinnitysmekanismi. Oli pakko ottaa hätäisesti pumppu mukaan kun takarengas näytti melko tyhjältä.

Ei ollut kovinkaan hyvä ulkoilukokemus. Lihakset olivat unohtaneet kokonaan tämän urheilulajin, väkinäisesti kelasin pakollisen lenkin. Oli kylmäkin ja pyörä kitisi. Vielä uimarannan kohdalla iso koira oli vapaana ja juoksenteli pyörän ympärillä louskuttamassa. Taas sama kuvio, koiran omistaja sanoi “etteisemitääntee”.

Pyöräilyjalkineet:

Hydraulinen etujarru:

Vaivoista huolimatta huomenna edessä toinen nykyisistä suosikkiharjoituksista, eli vedot 4-5 x 5 min parin minuutin palautuksella. Se toinen suosikki on tietty viikonlopun pitkä lenkki. Viikonloppuna vielä aion mennä suunnistamaan (tosin ilman rasteja) SM-kisamaastoon eli Långsjön kartalle. Olin siellä jo nuorimman pojan kanssa maanantaina E-radalla hakemassa tuntumaa.

Ajatelin vähän muuttaa loppukauden kilpailukalenteria. Rastijahti olisi ihan kiinnostava kilpailuformaatti mutta turha on ajaa 200 km jotta pääsee metsään pummailemaan. Saman voi tehdä lähempänäkin, eli Espoorasteilla samana päivänä. Sitten onkin Halikkoviesti. Vihoviimeisenä tapahtumana suunnistuskauden osalta on alkanut kiinnostaa Raatojuoksu. Raatojuoksun jälkeen on sitten aika laittaa nastarit naulaan tältä kaudelta. Poislukien ne OK Raseborgin yöharkat jos sellaisia on.

Tosiaan olen tilannut sen otsalampun (Ruotsista). Kauan kestää lampun tulo. Kolmatta viikkoa jo mennään. No, se on käsin valmistettu ruotsalainen tuote, ehkä valmistuslinjalla on ruuhkaa näin pimeän kauden aluksi.

Pitkä lenkki ja niin edelleen

Eilen katselin myöhään iltaan “Veteen piirrettyä viivaa” – ihan ok, mutta vähän liian filosofinen sotaelokuva. Samaan aikaan seurasin onlinea SM-yöstä Mynämäeltä.

Tänään aamun pitkä lenkki (aika pitkä, ei erikoisen pitkä) Gölen-Degersjön maastoissa, käppyrä alla (kannattaa klikata “satelliitti” – on jännittävämmän näköinen niin). Hiukan aristaa molemmat akillekset. Taitaa olla parasta ottaa parit pyörälenkit ensi viikolla.

Oli hieno syksyinen aamu juosta. Usvaista, ei liian kylmää. Suunnistajien yksi keskeinen sidosryhmä, metsästäjät, olivat paikalla myös. Kyselin, onko täällä turvallista juosta. Sanoivat, että olet jänistä isompi, ei me Sua ammuta. Hyvä niin.

Sitten pientä retkeilyä perheen kanssa syksyisessä maastossa. Sikermä kuvia alla.

Illansuussa vielä Uran suunnistusjaoston kokous. Siellä yritin houkutella edustusjoukkueen Kallea mukaan rastijahtiin. Ei vielä luvannut. Itse taidan olla menossa.

Illalla vielä “intialaista kastiketta” kera basmatiriisin. Hyvää oli.

Laitoin muuten listan tämän vuoden suunnistuksista kuntoon tänne. On sitä muutaman kerran tullut oltua metsässä sentään.

Kuivaharjoittelua ja uusia härveleitä

Tänään olin Åminneforsin kartalla kävelemässä vanhan B-radan. Käyrä ohessa. Ihan ok löytyivät “rastit”, vaikka maastossa oli vähän hakkuita joita ei ollut kartalla.

Oli todella hieno ilma ja maastossa hienoja paikkoja. Ihan hyvä harjoitus tällainenkin. Pitää tehdä tässä syksyn mittaan vielä muutamia ainakin.

Viikolla vedin vähän vetoja, 4 x 5 min 2 min palautuksella. Tuntuivat hyviltä. Kunto on aika ok. Valitettavasti “terveen jalan” akillesjänne vähän vihoittelee. Järki sanoo, että pitäisi huilata. No, menen silti huomenna pitkälle lenkille… Lenkkitossut pitäisi vaihtaa, alkavat olla kuluneet.

Viime viikonlopun ohjelmaan kuului Toy Story 3 Karjaa elokuvateatterissa. Esitys oli ns. 3D – ihan vaikuttavalta näytti.

Olen tässä pohtinut, vieläkö sitä jaksaisi osallistua Rastijahtiin Pöytyällä parin viikon päästä. Kyseessähän on rogaining/yhden miehen partio/hajontarasti-tyyppinen kisa. Sinällään voisi olla mielenkiintoinen. Pitää vielä miettiä. Halikkoviesti joka tapauksessa lienee ohjelmassa. Maanantaina varmaan Uran viimeisille maanantairasteille ihan itse suunnistamaan.

Tilasin muuten Ruotsista otsalampun. Siellä oli kaupassa päällä “omstrukturering” ja aika hitaasti lähti tilaus liikkeelle. Nyt kuitenkin pitäisi olla tulossa Milan Zenith-mallinen lamppu, jota on kehuttu ja hyväksi havaittu ainakin Pohjanmaalla. Paperilla siinä on vissiin 1000 lumenea. Jos olen oikein ymmärtänyt, OK Raseborg järkkää vielä “Höst mörker”-harkkoja loka-marraskuussa ja siellä sitten lampulla tositoimiin.

Tosiaan täytin 40 v viime viikolla. Ihan yllättäen sain töistä lahjaksi oheisen näköisiä tuotteita. Joo, ei minulla ole mitään oikeuksia noihin kuviin, mutta ota nopeasti pois jos joku uhkaa raastuvalla.

Eli kyseessä on ratkaisu, jolla pystyy ottamaan reilusti nestettä lenkille/kisaan mukaan ja nauttimaan nestettä letkusta “ilman käsiä”. Varmasti hyödylllinen ensi vuoden helteillä ja kuulemma letkuun saa vielä lisävarusteena eristyksen, joka estää jäätymistä. Eli voi käyttää talvellakin.

Ei tullut jättipottia

Tänään oltiin Oravatonnissa Nousiaisissa koko perheen voimalla. Vanhin poika sarjassa H9RR ja allekirjoittanut omassa sarjassaan H40. Kaksi poikaa muksulassa ja vaimo huoltojoukoissa.

Kisakoukerot ovat oheisessa kuvassa ja selitykset alla.

Ykkönen meni taas kerran huonosti. Juoksin kallion päälle ja rastin piti olla siellä kulmassa. Juoksentelin sinnepäin huolimattomasti. No, suunta oli väärä ja juoksin liian pitkälle. Siellä sitten pyörin aikani ja löysin. Kisa oli jo pilalla. Jälkikäteen on helppo sanoa, että siitä vaan hakkuuaukean reunaa ja suoraan rastille.

Sitten heti perään toinen virhe. Kakkoselle pitkä väli ja katselin tiekiertoa oikealta. Juoksin sinne suuntaan. Ja sitten muutin suunitelmaa kun näytti siltä, että joudun juoksemaan pihojen poikki. Joo tiedän, että suunnitelmaa ei saisi muuttaa. Todella heikkoa oli touhu tässä kisan alkuvaiheessa. Olisi pitänyt ykköseltä juosta suunnalla lähes viivaa pitkin, siellä olisi ollut kaikenlaista jännittävää luettavaa. Ajauduin sitten vielä liikaa vasemmalle ja sieltä sitten kakkoselle pienen koukun kautta.

Ja vielä kolmas iso virhe kolmoselta lähtiessä. Huono lähtäsuunta ja löysi itseni väärältä tieltä. Siitä sitten pusikon kautta oikealle tielle ja siitä alkoi parempi vaihe kilpailua. Loput rastit löytyivät suoraan tai pienellä koukkimisella. Ihan hyvin meni loppu.

Olin vähällä lyödä hanskat tiskiin tuossa kolmannen ison virheen jälkeen mutta luonto ei antanut periksi. Hyvä kun en keskeyttänyt, koska loppu tuli ihan hyvin.

Alku meni kyllä luokattomasti. En vain saanut riittävää keskittymistä päälle ja homma meni juoksenteluksi, eikä siitä näissä hommissa koskaan tule mitään. Loppukisasta olin ihan hyvin kiinni kartassa, alussa en lainkaan.

Vanhin poika juoksi huomattavasti paremmin omassa sarjassaan. Kuulemma nelosen kanssa oli pientä ongelmaa mutta muuten meni hyvin. Taakse jäi monia suurseurojen junioreja. Juuri ja juuri saatiin pojasta kuva maaliviivalta kun loppusuorakin sujahti niin rivakasti. Taitaa kohta allekirjoittaneella olla aika siirtyä kokonaan valmennus- ja huoltopuolelle.

Kisajärjestelyt olivat kyllä kivat ja rata hyvä vaikka kisa meni huonosti omalta kohdalta. Muutenkin kisoihin osallistuminen meni oikein erinomaisesti isommalla kokoonpanolla. Oravatonnissa oli hyvä muksula (galleriassa kahden nuoremman pojan aikaansaannokset muksulan nikkarointihommista).