Posts

Posted on

Raatojuoksu

Eilen oli kauden päätöstapahtuma, eli Raatojuoksu Sipoossa. Sarjana 10 km “vaikea”. Aikaa paloi 1.51, keskinopeus 10.51 min/km, joka oli kauden nopeinta kilpailuvauhtia. Rastit löytyivät hyvin.

Keli oli syksyisen kirpakka, pari-muutama aste plussaa, ei sadetta. Aika paljon tuli pohdittua mitä päälle ja alle. Päädyin pitkään urheilualusasuun ylhäällä ja cut-off tyyppisiin polvipituisiin urheilualushousuihin kisavaatteiden alle. Eli saksin Craftin alusasuista sopivan mittaiset. Ratkaisu oli varsin onnistunut. Hanskatkin olivat harkinnassa, mutta onneksi en ottanut. Sormet eivät palelleet, enkä onneksi ottanut pipoa.

Yhteislähdössä oli hieman alle 900 suunnistajaa, eli kyse oli varsin isosta startista. Pelkäsin hiukan, että joku talloo kantapäille (achilleksille) lähdässä kun noustiin ojanpenkkaa, mutta lähtö sujui ongelmitta ja lönkyttelin K-pisteelle. Siitä sitten homma käyntiin.

Haastavin väli koko kisassa oli ykkösväli, joka oli tällä kertaa varsin pitkä. Vaihtoehtoja toteutukseen oli pääasiassa kaksi, hakea tiekiertoa oikealta ja mennä suorempaan. Reittihärvelin perusteella suurin osa meni sieltä oikealta. Minä lähdin menemään suoraan. Se ei itse asiassa ollut lainkaan huono vaihtoehto, ellen olisi välin lopussa tehnyt turhaa kaarrosta vasemmalle. Syynä oli toinen suunnistaja, joka ei ollut tilanteen tasalla. Olisi pitänyt (usein käytetty sanapari näissä analyyseissä) ottaa tarkka suunta siitä voimalinjalla olleelta tornilta rastille jyrkänteiden kautta. Näin olisin ollut paremmin kisassa mukana. Väliaikojen mukaan juuri tuolla muutaman minuutin parannuksella olisin pärjännyt avauksessa varsin hyvin. Toinen vaihtoehto olisi ollut juosta massan mukana niitä teitä pitkin.

Ykkösen jälkeen sitten sijoitus alkoi kohentua pykälä pykälältä. Rastivälit keskusrastilta olivat melkoisen helppoja, pientä sählinkiä tuli silti pari kertaa. Muun muassa kerran lähdin täysin väärään suuntaan kun kartta oli väärinpäin, mutta huomasin sen onneksi varsin pian.

Vähän yksinkertainen oli tämä rata. Ensin suunnistettiin parin mutkan kautta keskusrastille, siten pyörittiin siellä aikansa ja sitten pois. Lopussa oli pitkät pätkät tietä, jossa ei suurta suunnistusta tarvinnut harrastaa.

Ei tämä Raatojuoksu nyt niin erikoinen extreme-kokemus ollut. Keli ei ollut mikään mahdoton, räntää jos olisi satanut, niin olisi ollut raastavampaa. Onhan sitä tullut juostua muutaman kerran Sastamalassa Rautaveden maratonia samoihin aikoihin ja niihin suorituksiin kului neljä tuntia räntäsateessa.

Mutta kun tuloskin oli ihan ok, varsin myönteinen mieli jäi tästä tapahtumasta. Ensi vuonna uudestaan ja matkana 15 km.

Nyt on sitten suunnistuskausi ohi. Parisen kuukautta pitäisi ottaa nyt juoksemisen suhteen rauhallisesti ja kuntouttaa jalkoja. Oikea jalka, jossa on ollut niitä muljahduksia on ihan ok, mutta kai sitä voisi vahvistaa jumpalla. Vasemmassa on vaivaa akillesjänteessä. Sitä pitää nyt hoitaa levolla, jäällä ja venyttelyllä. Ajattelin pyöräillä niin kauan kunnes hiihtokausi alkaa. Ja aloittaa kuntopiirin. Pirkan hiihtoon pitää ilmoittautua. Jos juoksemisen voisi aloittaa tammikuussa hiihdon rinnalla, olisin hyvässä iskussa huhtikuussa kun uusi kausi alkaa. Katsaus koko suunnstuskauteen pitää kirjoittaa tässä kun ehdin ja alustava kilpailukalenteri vuodelle 2011 tulee suunnitella.

Posted on

Yösuunnistusta ja ongelmia jalan kanssa

Eilen elämäni ensimmäinen yösuunnistus. Otsalla uutuudenkarhea Mila Zenith (1000 lumenea). Tapahtumapaikkana OK Raseborgin harjoitukset. Porukkaa oli harjoituksissa lampuista ja autoista päätellen aika paljon.

Aika vaikeaa oli lähteä pimeällä suunnistamaan. Harjoitus olikin totuttelua pimeään ja peesailua. Mitä enemmän aikaa kului, sen enemmän totuin pimeään ja aloin nähdä ympärilläni kartasta tuttuja asioita. Mitään suurempia kompurointeja ei tullut, mitä nyt nirhaisin säären verille kun en laittanut suojia.

Sanomattakin lienee selvää, että harjoitus oli mieluinen. Harmillista, että yöharjoitusten mahdollisuuksia on niin vähän tarjolla. Tänään vasta katselin karttaa laajemmin ja totesin, että tällä samalla alueella tuli pummailtua keväällä OK Raseborgin kansallisissa.

Hiukan on alkanut kasautua synkkiä pilviä urheilu-uran päälle. Vasemman jalan akillesjänne vaivaa. Ei tässä mitään suurempaa muutosta ole tapahtunut, tuntemuksia siinä on ollut jo pidemmän aikaa. Joskin lieviä. Vaiva lienee sama kuin oli muutama vuosi sitten kun olin vielä Turussa “töissä” ja kävin näyttämässä akillesjänteitä myös maailmankuululle spesialistille. Samalla miehellä saman vaivan takia on tänä syksynä vieraillut ainakin kaksi maajoukkuetason suunnistajaa.

No, valmentaja jo suositteli Raatojuoksusta luopumista. Se on kyllä mielestäni liioittelua. Mutta täytyy nyt ottaa tämä asia vakavasti ja pitää hiukan taukoa juoksusta (Raatojuoksun jälkeen). Ja venytellä pitää, pohkeet on kireänä ja se on kova riski tässä. Ja hierontaa voisi ottaa myös jaloille. En ole koskaan elämässäni ollut hieronnassa, mutta nyt se pitää viimeistään aloittaa. Nyt on hyvä aika hoitaa vammoja. Aika ikävä skenaario olisi se, että vammat iskevät päälle kilpailukauden alussa.

Raatojuoksun jälkeen täytyy analysoida koko kausi huolella. Tämän kirjoituksen julkaisu tapahtuu varmaan ensi viikon puolella, koska kyseessä on varsin laaja selvitys. Sunnuntaina kuitenkin luvassa analyysi Raatojuoksusta.

Posted on

31 km juoksua Honkajoella

Tänä viikonloppuna oltiin Suomen Kuvalehdenkin mainostamassa paikassa, eli Honkajoella. Aika paljon tuli autoilua viikonlopun aikana, kun kävin vielä perjantaina ennen Pohjois-Satakuntaan ajelua puhekeikalla Hämeenlinnassa (Vanajanlinnassa).

Honkajoella oli ohjelmassa makkaranpaistoa laavulla ja lenkkeilyä. Launtaina juoksin vaimon kanssa 11 km lenkin latupohjia pitkin. Reitti oli varsin hyvässä kunnossa, ei ollut liian märkää ja alusta oli jalkavaivaiselle sopiva eli kimmoisa.

Sitten sunnuntaina aamulla alkaen kello 8 pidempi lenkki eli 4 kertaa vitosen latupohja ja 20 km näin mittariin kokonaisuudessaan. Vaimo oli mukana ensimmäiset 15 km. Varsin hyvin kulki, melko hiljaa mentiin. Hartsportia oli pusikossa jemmassa ja energiapatukkaakin. Noin 18 km kohdalla alkoi hiukan jalkoja kolottamaan. Gps-käyrässä alla kannattaa huomioida, että sama lenkki juostiin siis 4 kertaa.

Viikonlopun lukukokemukset jäivät lehtilinjalle, kun kaksi erittäin tärkeää uunituoretta lehteä oli mukana. Nimittäin Suunnistaja ja Juoksija. Suunnistajassa “politiikkapuolen” antia oli keskustelu siitä, mihin laji on menossa televisioinnin ja yleisen yleisönkosiskelun myötä. Ja Janne Salmi antoi vielä kerran kyytiä maajoukkuesuunnistajille lusmuilusta. Juoksijassa oli hyvää juttua harjoittelusta. Molemmissa lehdissä talvijuoksemisen varusteet (nastoitetut juoksukenkät yms.) olivat keskeisesti esillä. Nastat pitäisi kyllä saada alle kun kelit käyvät liukkaiksi. Ja nilkkoihon on tulossa villaiset säärystimet, jotta akillesjänteet eivät saa kylmää.

Se on sitten ensi lauantaina Raatojuoksu Sipoossa. Matkana “vaikea 10 km”. Sarjaan näytti ilmoittautuneen jo vajaat 200 suunnistajaa. Tavoitteena on tehdä ehjä suoritus (kaunista gps-käppyrää) tavoiteajalla noin 2 h. Varmaan tulee olemaan aika rankka reissu, mutta mikäs sen mukavampaa. Olisi vaan kuivahko keli.

Posted on

Paluu menneisyyteen

Noin kerran vuodessa tulee sosiaalipolitiikka mieleen. Nimittäin silloin kun on sosiaalipolitiiikan päivät. Olen siellä ollut mukana pitämässä eläketutkimuksen ryhmää varmaan seitsemänä vuotena.

Sosiaalipolitiikan päivien teemana oli 2010-luvun sosiaaliset ongelmat köyhyys, syrjäytyminen ja perusturvan puutteet. No, sosiaalipolitiikan näkökulmasta nämä samat ongelmat ovat vaivanneet jokaisella vuosikymmenellä. Teema oli tuttu ja niin olivat myös pääohjelman esiintyjät tuttuja. Suurinpiirtein samat henkilöt olisivat voineet olla paneelissa keskustelemassa samasta asiasta 10 tai 20 vuotta sitten. Ehkä olivatkin.

Kallion virastotalo valmistui vuonna 1965. Kuva on otettu lokakuussa 2010 kun allekirjoittanut käveli työpaikalleen luentokeikalta.

Teemaan liittyen tapasin jokin aika sitten junassa yhden sosiaalipolitiikka-tutun. Kutsutaan häntä vaikka Alpoksi. Sanoi katselleensa kotisivujeni julkaisuluetteloa ja kysyi, oletko lopettanut työnteon kokonaan. BUAH. Ikään kuin työtä olisi vain se, mikä johtaa johonkin uuteen riviin julkaisuluettelossa.

Viime vuosina on tullut tehtyä aika paljon muunlaisia töitä, kuin sellaisia, jotka johtavat sen mainitun luettelon pitenemiseen. Ei se luettelo maailmaa paranna. Enkä ole sitä julkaisuluetteloa edes kovin innolla viitsinyt ylläpitää. Olen panostanut ennemmin esimerkiksi suunnistussuoritusten kirjaamiseen.

Päivillä puhelin yhden varttuneemman tutkijan kanssa. Sanoi olleensa erään keskeisen tutkimusrahoittajan apurahalla jo parisen vuotta. Kuulemma tilanne oli kuin pitkää lomaa olisi viettänyt. Ei ole rahoittaja kysellyt, mitä on tullut tehdyksi ja onko esimerkiksi sitä, mitä anomuksessa lupasi. Teoriassa tämä tutkija voisi vaikka tutkia sitä sosiaalipoliittista kysymystä, tulisiko toimeentulotuen olla vastikkeellista!

Samaan aikaan tiemmä kilpailu apurahoista ja tutkijanvakansseista on kovaa. Ja monet tutkijat painavat niska limassa töitä.

Sosiaalipolitiikan päivien työryhmissä näytti kyllä olevan erittäin paljon mielenkiintoisia esityksiä. Tämän tapahtuman isoin arvo lieneekin se, että ainakin kerran vuodessa tulee näkyväksi, minkälaisten teemojen kanssa sosiaalipolitiikkaan eri tavoin kiinnittyneet organisaatiot ja ihmiset puuhastelevat. Tämä on tärkeää, sillä vaikkapa yksittäisen yliopiston laitoksen näkökulma sosiaalipolitiikkaan saattaa olla varsin rajoittunut.

Palataan sosiaalipolitiikkaan taas ensi vuonna.

Posted on

Halikkoviesti 2010

Karjaan Uran suoritus Halikkoviestissä 2010 hylättiin parinkin leimaukseen liittyneen virheen vuoksi. Kaikki joukkueen jäsenet pääsivät kuitenkin metsään ja bloginpitäjäkin ankkuriosuudelle yhteislähdöstä.

Alla käppyrä omasta suorituksesta ja selitykset alla.

Selitykset:

Lähtö-1: Pohdiskelin kovasti mistä kohdasta uskaltaisin tuikata ykköselle ja päätin ottaa varmimman vaihtoehdon eli ison jyrkänteen jälkeen. Siitä sitten suoraan ykköselle ja suoraan rastille.

1-2: Taas otin erittäin varman päälle. En uskaltanut lähteä tieltä suoraan kakkoselle, vaan juoksin kääntöpaikalle ja sieltä suunnalla (vähän väärällä suunnalla ks. gps) kohti kakkosta. Tämä oli paha rasti, koska mitään erityisen suurta luettavaa ei ollut. Siellä sitten pummasinkin jonkun aikaa ennenkuin lippu löytyi.

2-3: Taas vähän väärä suunta, ajattelin että kalliot ja isot jyrkänteet pysäyttävät ja sieltä sitten rastille. Hyvin löytyi kuitenkin.

3-4: Pientä epävarmuutta ja pieni koukero mutta ei isoa.

4-5: Sitten rastit 5-13 kaikki kuin telkkä pönttöön.

13-14: Ajauduin vähän oikealle, mutta sieltä sitten helposti rastille.

14-15: Suoraan rastille, helppo.

15-16: Tässä teki mieli käydä varmistamassa pellolla ja sieltä sitten varmasti rastille. Tietty tämä oli turha koukero.

16-17: Pellolle oli kylvetty jotain enkä tykittänyt siitä yli vaan kiersin kiltisti. Olin lukenut kilpailuohjeet huonosti, eli pellon olisi saanut ylittää. Tämä rasti oli aika haastava, olin tyytyväinen kun rasti löytyi ihan suoraan. Välillä oli paljon hakkuujätettä.

17-18: Tieltä polkua pitkin suolle, sitten ruokintapaikan kautta rastille.

18-19: Tarkasti suunnalla vihreässä suoraan rastille.

19-20-21-maali: Tielle vaan ja rasti sieltä, sitten viimeinen rasti ja liejussa maaliin.

Summasummarum: Olin erittäin tyytyväinen omaan suoritukseen. Kilometrivauhti oli 11.24 joka on nopein vauhti tämän vuoden kisoissa! Ilman kakkosen pummia olisi ollut noin 10 min/km. Radalla oli pari haastavaa rastia, loput helpompia. Rastit löytyivät ihan hyvin kakkosen haparointia lukuunottamatta. Niin se vaan tuntuu olevan joka kisassa, että alun 1-3 ensimmäistä rastia ovat pahoja ja sitten alkaa löytymään tuntumaa.

Tapahtuma oli hieno. Angelniemen Ankkureilla on kisajärjestelyt hyvin hanskassa, nettisivutkin suunnistusgenren parhaimmistoa.

Ja tässä muutamia kuvia: