Jokin outo tauti edelleen päällä, kurkku kipeä ja silleen. Siksi on pitänyt urheilla vain varovaisesti. Niinpä viikonloppuna jalkapallotreenien aikaan Inkoossa hiihdin vain 22 km vajaassa puolessatoista tunnissa ja seuraavana aamuna taas jalkapallotreenien aikaan Inkoossa juoksin vain ensin 10 km vetoja ja sitten hiihtelin vain 10 km päälle. Tosissaan, ei uskalla oikein vauhdikkaampia treenejä tehdä vaan tuollaista pientä hissuttelua vain.
Melko kalseat oli kelit Inkoossa viikonloppuna ja tiet jäiset. Toista se on esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa on avattu suunnistuksen maailmancupia.
Viime viikon huippuhetki oli kuitenkin pojan käsipalloturnaus Kauniaisissa. En ole koskaan sen syvemmin perehtynyt lajiin, mutta nyt jopa innostuin. Tuntui oikein hienolta ja vauhdikkaalta lajilta, siististi sisätiloissa. Tuntui sopivan myös hienosti junioreille ja kulttuuri oli lapsiystävällinen.
Kauniaisista tullessa pysähdyttiin Ikean kulmille McDonaldsiin. Siellä pari espoolaista tuli suksien kanssa sisälle. Ilmeisesti kehäkolmosen sisäpuolella ei voi jättää suksia ulos vartioimatta.
Eilen urheiluruljanssien jälkeen tein vielä vähän intialaista, en mitään uutta silti vaan vanhaa reseptiä.
Jos nyt pääsisi kuntoon niin pääsis taas kunnolla harjoittelemaan, esimerkiksi huomenna miesten jumppaan.