Eilen sain luettua otsikossa mainitun kirjan. Olin aloittanut jo aikaisemmin, sitten kirja kävi kirjastossa, kun en ehtinyt lukea ja nyt luin loppuun.
Ihan kelpo kirja ja kekseliäs idea. Liikutaan kahdessa ajassa, kahden kaveruksen lapsuudessa ja nuoruudessa sekä nykyhetkessä. Siellä nuoruudessa esiintyy aika tutun oloisia asioita (yhtyeet Iron Maiden, Metallica ym.) sekä tietenkin Commodore 64. Toisaalta nykyhetkessä kyse on tehtaan saneeraamisesta ja lopulta sulkemisesta. Ja miten siinä sitten käy kahdelle kaverukselle.
Netti pursuaa kiittäviä arvosteluja tästä kirjasta. Jostain syystä en kuitenkaan päässyt samalle aaltopituudelle. Globaalista markkinataloudesta ei tule esiin mitään yllättävää. Ja siitä, mitä vaikutuksia sillä on paikallisesti, on riittänyt uutisia viime vuosina. Ja jos pienten paikkakuntien elämä 1970-1980-luvuilla on tuttua, niin ei tämäkään puoli kirjasta tuo hirveästi elämyksiä.
Ajankohta lukemiselle olikin sinällään sattuva sillä tänään kun lueskelin lehdistä salolaisten kommentteja eilen julkistetuista irtisanomisista, niin lähes samoja lauseita siellä esiintyi kuin Törmälän porukoilla kirjassa.
Eniten olen pitänyt Nousiaisen Maaninkavaarasta. Sitten tulee Vadelmavenepakolainen ja sitten tämä.