Eilen illalla olin vanhimman pojan kanssa illalla luistelemassa. Ei ole luistimia ollutkaan jalassa vähään aikaan. Ostin mailankin. Mukava oli lämiä kiekkoa kaukalon laitaan vaikka olosuhteet olivatkin lajin harrastamiselle tyypilliset, eli varpaita paleli niinkuin luistellessa aina palelee.
Tänään sitten herätys aamulla klo. 6.30, aamupuuro ja suunta kohti Lohjaa. Oli vielä pimeää, siksi iso otsalamppu päähän ja akkuliivi selkään. Hieno hiihtää lampun valossa, lumi kimmelsi. Hiihdin ensin Virkkalan lenkin 24 km, jätin lampun autolle, join vähän mehua, lisäsin pitoa ja hiihdin vielä 16 km pitkän Gunnarlan majan lenkin.
Yhteensä tänään siis 40 km, aikaa meni 3.29. Ihan ok vauhti tässä vaiheessa kautta Pirkan hiihtoa ajatallen. Tätä vauhtia olisin 7 h kohdalla hiihtänyt 80 km ja reilu kymppi olisi vielä jäljellä. Tämän päivän vauhti oli siis aika täsmälleen 8 h Pirkan hiihto-vauhtia. Tavoite on saada tulos 7-8 h välille. Varsin luottavaisesti voi Pirkkaan suhtautua tämän päivän harjoituksen perusteella. Hiihtokilsoja on tänä vuonna nyt 350.
Kannattaa muuten katsoa harjoittelusta mallia Olli-Markus (Oma) Taivaisen sivuilta. Ja toisaalta perehtyä Pasi Ikosen treeniviikkoon Ylläksellä. Ikosen 30 tunnin viikosta on kohistu suunnistuspiireissä pitkin viikkoa.
Eilen olin tapaamassa urheilijan parasta ystävää, eli urheilulääkäriä. Akillesjännettä valittelin. Diagnosoitiin, että vasemmassa akillesjänteessä oli tendiniittiä eli kansanaomaisemmin kiinnikkeitä. No, tämä ei nyt mikään uutinen ollut. Lähinnä hain näkemystä miten tästä eteenpäin ja miten kilpailukausi turvataan. Ohjeet olivat, että hiihto on ok, venytyksiä kannattaa tehdä, jalkaa kannattaa pitää jäissä, erityisesti harjoituksen jälkeen ja hierontakin on ok. Isoin juttu oli kuitenkin se, että ehdotonta juoksukieltoa ei tullut, järkeä vaan pitää käyttää (ks. uusimmassa Juoksija-lehdessä juttu järjenkäytöstä ja juoksemisesta). Eli ei juoksua kovalla alustalla ja maltilla.
Niinpä olen lauantaina menossa juoksulenkille. Ajattelin (valmentajan vinkistä) ottaa yhden juoksulenkin per viikko, jotta tuntuma juoksemiseen säilyy.
Lääkärin vastaanotolla luin Urheilulehdestä Teemu Selänteen haastattelun jossa perusteemana oli (huippu)urheileminen “vanhalla iällä” eli 40-vuotiaana. Teki ihan vaikutuksen. Vaivaa ja aikaa erilaisiin huoltaviin toimenpiteisiin sekä myös esim. ravinto-asioihin tulee haastattelun perusteella käyttää huomattavan paljon enemmän kuin nuorempana.