Tänään sitten Kankaanpää-rastien toinen päivä ja keskimatka. Pipariksi meni.
Valmistautuminen meni hyvin. Jalat eivät olleet kipeät pitkän matkan kilpailusta, olo tuntui energiseltä.
Lähtö oli kuusikossa, suurin osa edellisistä kilpailijoista näytti lähtevän ylös vasemmalle rinteeseen.
Siellä oli myös oma ykkönen. Ykkönen löytyi aika hyvin, kenties 10 sekunnin katselu. Sitten katastrofaalinen virheiden sarja (ks. kuva).
Virhe 1: Väärä lähtösuunta. Lähdin sinne suuntaan missä oli hyvä juosta, eli kallion päällä. Ajatuksissa oli, että “Tielle!”. Sinne meninkin kovalla vauhdilla alamäkeen.
Virhe 2: Tiellä en paikantanut itseäni, enkä tarkistanut reittiä kakkoselle. Menin tien yli, siellä oli niitä ojiakin enkä silloinkaan katsonut että pitkikö olla. Hain nousua ja kalliota ja kun sellainen löytyi, jatkoin eteenpäin.
Virhe 3: Jatkoin matkaa vaikka tarkkaa sijaintia ei ollut tiedossa. Klassinen “tyhjällä päällä eteneminen”.
Sitten en pystynut paikantamaan itseäni. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että tuollahan olin, mutta itse tilanteessa luulo ja tieto sekoittuivat niin, että varmuutta ei ollut mistään.
Harhailin aikani ja palasin tiellepäin. Ajattelin, että keskeytän nyt. Sitten sain kartasta kiinni ja hain sen kakkosen. Olipa helppo väli… Kun kello ei vielä ollut paljon, päätin vielä hakea ainakin muutaman rastin (ks. kuva)
Rastit 3,4,5,6,7,8 löytyivät hyvin ja juoksin täysillä kun peli oli jo joka tapauksessa menetetty. Hyvin löytyivät ja uskoakseni kohtuullisilla väliajoilla (täytyy purkaa oma emit huomenna Uran rasteilla).
Sitten rastin nro 9 kanssa pientä ongelmaa ja päätin, että se on sitten siinä. Syitä oli kaksi: 1) Perheen kanssa piti ajaa vielä illaksi Raaseporiin eikä ollut aikaa pyöriä metsässä. 2) Ajattelin järjestäjiä, että siellä varmaan haluavat purkaa maalia kun olin ollut viimeisiä lähtijöitä.
Eli suunta kohtia maalia. Ohitin pari mustikanpoimijaa. Sitten pellolla hevonen tuijotti kun rämmin pusikosta. Mieleen tuli sanonta “Hevosetkin nauraa”.
No, maalissa sitten keskeytin virallisesti. Ei tuntunut missään.
Tarinan opetus: Ei askeltakaan tyhjällä päällä. Virhe olisi ollut mahdollista korjata siellä tiellä helpostikin. Uusi suunta tieltä ja olisi voinut tulla varsin kelpo tulos.
Tällaista on urheilu. No, Baggio töpeksi rankkarin MM-kisoissa ja Schumacher sammutti formuloissa moottorin ratkaisevan osakilpailun lähdössä (vissiin parikin kertaa). Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Ensi viikolla sitten Pihkarasteilla sama matka ja vissiin saman tyyppisessä maastossakin, eli avokalliota on luvassa.
Kaiken kaikkiaan Kankaapää-rastit olivat hyvä tapahtuma. Oppia tuli, vaikkakin kantapään kautta. Kaikkein myönteisin asia kuitenkin se, että vanhimman pojan kilpailu-ura tuli avattua myönteisissä merkeissä.