Tosiaan on ollut vähän takkuista junaliikenne viime aikoina. Uutena tämän talven piirteenä on ollut se,
että Helsingin päässä ”juna on edelleen huoltoraiteellaan ja sen saapumisesta ilmoitetaan”. Siinä sitten vierähtää puolikin tuntia seisoskellessa asemalla.
Matkustajia kiusataan vielä usein eteenpäin matelevalla lähtöajalla. Juna, jonka piti lähteä 16.03, onkin lähdössä ensin 16.08, sittem 16.13 ja sitten vielä 16.23. Ja se lähtee lopulta joskus puoli viiden jälkeen tai vielä myöhemmin.
Kun junan viimein ilmoitetaan tulevan asemalle, matkustajat ryntäävät ulos. No, tässä vaiheessa odotellaan vielä 5-10 minuuttia (pakkasta voi olla vaikka 20 astetta). Sitten laiturilla yritetään arvioida mihin kohtaan oma vaunu pysähtyy. Ensin kävellään kulkusuuntaan, sitten junan peruuttaessa asemalle kävellään peruuttavan junan kanssa yhtämatkaa takaisinpäin kun arvio ei osunut kohdalleen.
Ja kun raiteita on Turun suuntaan suuren osan matkaa vain yksi, viivästys kertautuu matkalla kun ”odotetaan vastaantulevaa junaa”. Näiden kuulutusten yhteydessä junavaunuista kuuluu alistuneita huokauksia. Kärrymyynnin erikoistarjouskaan, kahvi + patonki hintaan 6,70 e, ei riitä piristämään tunnelmaa.
Aamulla jos myöhästyy, se on työajasta pois. Illalla syödään lyhyttä vapaa-aikaa.
Jos olisi menossa lentokentälle tai johonkin erityisen tärkeään tilaisuuteen, en kyllä luottaisi junaan pätkääkään.
”Seuraavana Karjaa” (myöhästyminen 46 minuuttia).