Category: Suunnistus

Posted on

Marjastusta AM-kisoissa ja muutenkin

Eilen oli AM-kisat, jonne osallistuin tavoitteena tehdä kelpo suoritus. Olihan kysessä arvokisat ja jaossa korotetut rankipisteet. Ennen kisaa olo tuntui hyvältä. Juoksutauon vuoksi jalat olivat hyvässä vireessä. Poikia vein ensin lähtöön ja harvinaista kyllä näin molempien maaliintulon.

Omassa suorituksessa oli hyvää ja huonoa. Aloitetaan hyvistä. Suunnistus oli hyvin hanskassa monella välillä. Luin karttaa ja tein reitinvalintoja enkä vain puskenut suoraan kohti lippua. Hyvää oli myös se, että rastit löytyivät ihan kivasti. Huonoa oli se, että tein kaksi isoa virhettä. Molemmissa juoksin väärään suuntaan. Ensin kolmoselle mennessä löysin itseni espoolaisen kesämökin pihalta. Aikani fundeerasin ja huomasin missä olen ja tein korjausliikkeen.

Toisessa virheessä samaistin ison suoalueen väärin. Juoksin väärällä suolla ja hain suon reunaa ja ihmettelin miksei se tule. Samalla ajauduin todella paljon sivuun. Suon keskellä oli iso hökkeli ja aloin ihmetellä mikä tämä on. En ollut uskoa, että sellainen löytyi todella paljon sivusta. Nöyrästi sitten vain kohti rastia ja tietty suoraan lipulle. Siellä oli Rajamäen Rykmentin mies samaan aikaan ja annoin kohteliaasti leimata ensin koska suurin kiire oli minulta jo ohi. Kiitteli kovasti herrasmiehen elettä.

Näiden virheiden jälkeen alkoi jo hieman harmittamaan enkä enää jaksanut keskittyä. Väsymyskin alkoi painaa. Jotenkin sitten vain kömmin kohti maalia ja sitten kotiin. Katselin, että kisamaastoissa olisi ollut mustikoita paikka paikoin aika hyvinkin.

Kisamaasto oli todella hieno ja radoista iso kiitos siitä näkökulmasta, että rastipisteet olivat monipuolisia ja rastivälit samoin. Pienenpieni risuntynkä siitä, että juomarasti oli aivan liian myöhään. Hieno paikka järjestää kisoja, sillä kilpailukeskukseen (Rinnekoti) pääsi suoraan myös bussilla.

Uskomattomat kaarrokset näkyvät täällä.

Alkaa olemaan kausi lopussa. eGames saattaa jäädä kiireiden vuoksi väliin. Ohjelmassa olisi SM-keskimatka, SM-yö sekä Oravatonni, mahdollisesti Halikkoviesti. SM-yö saattaa olla aika seikkailu, mutta pakko sitä on kokeilla. Pitää yritttää saada vähän harjoitusta pimeään aikaan alle.

Tänään sitten ohjelmassa oikeaa marjastusta. Samalla katselin tulevien maanantairastien pisteitä. Aika vaikea oli yhdistää ratamestarin hommia ja marjastusta. Ratamestarin pitäisi keskittyä, varsinkin kun maasto oli todella pienipiirteistä paikka paikoin.

Mustikoita oli aika niukasti, väkisin silti nyhdin metsästä 5 litraa kotiinviemisiksi. Kotiin kulkeutui myös hirvikärpäsiä.

[AFG_gallery id=’23’]

Meinasin loukatakin itseni. Hyppäsin jyrkänteeltä ja nilkka muljahti. Mutta ei kai pahasti.

Tässä tärkeimmät. Tämän blogin kehittämistä olen miettinyt. Saattaa olla, että jatkossa tässä blogissa keskitytään enemmän urheiluasioihin. Ajattelin perustaa toisen blogin ja siinä voisi käsitellä ruoanvalmistusta (etniset ruoat, savustus, grillaus). Tämä blogihan on toteutettu WordPressilla ja ajattelin, että tuossa uudessa voisi käyttää Drupalia. Näin tulisi otettua haltuun kolmas verkkosivusysteemi.

 

Posted on

Lomien loppu

Loma huipentui viime viikolla yhtäältä kahden pojan kanssa tehtyyn pikaiseen Viron reissuun ja toisaalta koko viikonlopun kestäneeseen jalkapalloturnaukseen Salossa.

Virossa käytiin eläintarhassa ja uitiin varsin paljon paikallisessa kylpylässä. Ammuttiin myös jousipyssyllä (euro per nuoli).

Tarkoitus oli valita huolella pelipaitoja sataman marketista, mutta aika niukkaa oli tarjonta. Angry Birds oli ajanut Messin ja kumppaneiden ohi. Saatiin kuitenkin kovalla vaivalla hankittua yksi Balotelli-paita ja yksi Ronaldo-paita. Yksi paita myös vihaiset linnut-painatuksella.

Salossa pelien välissä kerkesin hätäisesti lenkille ja juoksentelin pitkin poikin Salon lähiöitä jonkin aikaa. Akilles oli kipeänä. Sunnuntaina vielä annoin akillekselle kyytiä tunnin lenkillä.

Olympialaisia on tullut seurattua puolella silmällä. Aika pientä siivua on Suomi veistämässä menestyksen suhteen.

Kisoja katsellessa olen vähän pehmentänyt kantaani suunistuksen ja olympialaisten suhteen. Sen verran on moninaista tämä lajitarjonta kisoissa että mikä jottei suunnistuskin sinne sopisi. Jos vaan laji suurinpiirtein nykymuodossaan sinne saataisiin. Sprintti varmaan on mukana, mutta toiseksi olisi hyvä saada kunnon maastosuunnistusta. Paimiolaisen avokallion veroista maastoa harvassa kisapaikassa kuitenkaan on tarjolla.

Ekana työpäivänä tänään bloggasin työpaikan sisäiseen blogiin.

Lauantaina olisi sitten AM-pitkä ohjelmassa. Tavoitteena saada kisa onnistumaan niin, että kuuluisi kauden parhaiden kisojen joukkoon.

[AFG_gallery id=’22’]

Posted on

Raportti Varsinais-Suomen Rastipäiviltä Paimiosta

Kaksipäiväinen Paimion Rastin järjestämä “kesälomakisa” on kisattu ja sen huomaa muun  muassa paikkojen jomottamisesta.

1 pv (keskimatka)

Joukkueen 1 jäsen oli vielä toipilaana ja oltiin matkassa kahden kilpailijan ja yhden muksulaan menijän kokoonpanolla. Autossa virittäydyttiin kisatunnelmaan Palefacen uusinta levyä kuunnellen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli pakko hakeutua kaupallisten kylttien taakse varjoon.

Verryttelyä kovassa kuumuudessa. Sitten matkaan. Ykköselle tuli heti muutaman minuutin virhe. Juoksin viivasuoraan, mutta valitettavasti väärälle mäelle, jossa onneksi tajusin nopeasti  missä olin. Hain ykkösen ja jatkoin kisaa. Pari rastia löytyi hyvin tämän jälkeen.

Sitten tuli toinen iso virhe. Juoksin vähän huolimattomalla, huonon rastinoton sisältävällä suunnitelmalla mäelle, jossa oli todella paljon kalliokumpareita ja joitakin soita. Sekosin siellä ja hain vauhtia kauempaa. Muutama minuutti virhettä tässäkin.

Tämän jälkeen oli pitkä väli, jonka selvitin kohtuullisesti, joskin rastia lähestyttäessä vauhti simahti todella hidaskulkuiselle hakkuulle. Rasti oli mäen päällä tai rinteessä vähän alempana, jossa oli todella paljon pikkujyrkänteitä. Pyörittelin siellä päätäni ja huomasin rastin, jolta MS Parman suunnistaja juuri lähti eteenpäin.

Samassa joku huusi “Pauli!”. Kutsutaan huutajaa vaikka Mikoksi. Seuraava kysymys oli “Mikä koodi?” ja sitten mentiin kahden miehen letkassa kohti seuraavaa rastia. Rasti löytyi pienen pienen koukun jälkeen hyvin. Seuraavalle rastille Mikko lähti kiertämään tiheikköä, itse vedin tiheikön läpi ja sain 15 metrin kaulan. Juostiin tietä pitkin, turoilin rastinottoa sen verran, että Mikko leimasi ensin. Seuraava rasti oli tienylitysrasti. Huomasin rastilla kuvaajan ja huusin Mikolle ennakkovaroituksen, jotta hän ottaisi kuvausrastille sopivan ilmeen. Kuvia meistä ei kuitenkaan syystä tai toisesta tullut sivuille. Loppu meillä oli erilainen ja yhteispeli loppui tässä.

Kokonaisuudessaan kisa oli aika heikko. Tuntuma suunnistukseen oli olematon ja fyysisesti kunto alavireinen helteestä johtuen kai. Pari muutaman minuutin virhettä pilasi kisan tuloksellisesti.

Kisan jälkeen poikettiin Paimion Nesteelle juomaa ja jäätelöä tankkaamaan. Huomasin, että se paikka jossa Suomessa voi ostaa Starbucksin tuotteita, on nimenomaan Paimion Neste.

Illalla valmistauduin seuraavaan päivään uimalla, savustamalla nieriää ja syömällä riisiä ja perunaa. Nestettä yritin tankkailla mahdollisimman paljon.

2 pv (pitkä matka)

Toiseen päivään saatiin jalkeille jo koko joukkue. Säätiedotukset lupailivat jopa ukkoskuuroja, mutta niitä ei tullut. Päivä oli pilvisempi, mutta oli kuumaa ja hiostavaa.

Maasto oli tässä kisassa erilainen. Suurempia  muotoja löytyi maastosta enemmän, joskin tarkkoja rastipisteitä myös. Korkeuseroja oli enemmän, eli raskasta oli.

Ensimmäiselle välillä ratamestarin ylläri oli todella lyhyt väli. Rasti oli jyrkänteen alla, jossa oli erilaisia kuoppia ja pienempiä jyrkänteitä. Jäin pyörimään ennen rastia jo, suoraan jatkamalla olisin päässyt suoraan rastille. Muutama minuutti siinä meni ja siitä sitten kisa käyntiin.

Kisa oli fyysisesti todella rankka, mutta rastit löytyivät hyvin. Juomaa tankkasin kolme kertaa, kerran tulin janoisena “miehittämättömälle juomarastille”,  mutta siellä oli menovesi lopussa. Moni siellä kävi toiveikkaana kolistelemassa tyhjää kanisteria. Yhdelle rastivälille sain jopa kolmanneksi nopeimman rastiväliajan, joka on tietty harvinaista herkkua. Kisan olosuhteiden ankaruutta kuvasi se, että H40-sarjassa keskeyttäneitä oli kahdeksan, kun maaliin juoksi kymmenen.

Olin suht koht tyytyväinen pitkän matkan kisaan, joskin täytyy sanoa, että kunto ei riittänyt juoksemaan kunnolla tätä matkaa tässä paahteessa. Tältä viikonlopulta ei tullut sellaista huippusuoritusta joka olisi yltänyt kauden parhaiden joukkoon.

Tuli mieleen, että maratonin juokseminen ei välttämättä ole helteistä pitkänmatkan suunnistusta vaativampi urheiluteko. Maratonilla on paremmin nestetta tarjolla (vieläpä urheilujuomaa) ja voit rullata asvaltilla ja yleensä koko ajan on peesiä tarjolla. Suunnistuksessa joudut hyppimään yli esteiden, kiipeilemään ja pudottautumaan jyrkänteiltä. Ja hyppimään ojien yli, juoksemaan suolla, rämpimään tiheikössä ja muljauttelemaan nilkkoja kivikossa, joitakin esimerkkejä mainitakseni. Ja ajatustyötäkin pitäisi suunnistuksessa vielä pystyä tekemään.

Sunnuntaina pojista vanhempi teki hyvän juoksun ja sijoittui kymppisakkiin.

Kaiken kaikkiaan kisat olivat oikein mallikkaat. Maastot olivat hienot ja radat monipuoliset. Järjestelyt olivat sikäli mukavat, että auton sai parkkiin lähes loppusuoran viereen.

Molempien päivien reitit löytyvät kartta-arkistosta. Keskimatka ja pitkä matka.

PS. Jokin aika sitten kirjoittelin tässä blogissa Suomen maajoukkueen valmentajakuvioista. Rastipäivillä monia pääsarjalaisia kyykyttänyt Janne Salmi esiintyi Ranskan maajoukkueen liivi päällä. Merkitseekö tämä havainto jotakin?

PS2. Huomasin juuri, että pitkän matkan punnerrus palkittiin yli 40 rankipisteellä. Eli tästä  taistelusta tulikin kauden hyviin suorituksiin lukeutuva kisa.

[AFG_gallery id=’21’]

Posted on

Urheilukentällä

Eilen kokeilin vähän uudenlaista treeniä, eli erilaisia vetoja radalla. Verryttelyjen ja koordinaatioharjoitusten jälkeen juoksin 2 x 800, 2 x 400, 2 x 200 ja 2 x 100 m. Olosuhteet Karjaan keskuskentällä olivat loistavat, radatkin vasta maalatut. Yhtään toista urheilijaa ei kentällä näkynyt, jalkapalloilijat sen sijaan tahkosivat tekistä kokopäivän leirillään.

Oma mielenkiintonsa oli tietty selvittää, minkälaisen ajan esimerkiksi 100 metrillä pystyi kellottamaan. Otin aikoja Garminilla ja ne olivat seuraavanlaisia: 800m: 3.13, 400m: 1.25, 200m: 37 s., 100m: 16 s. Hienoahan se oli nopealla radalla viilettää “omaa kovaa”, vaikkakaan ajat eivät mitään hyviä ole.

Illalla katselin huvikseni Veteraaniurheilijoiden liiton sivuilta tilastoja. Havaitsin, että 40 vuotiaiden miesten suomen ennätys 100 metrillä on 10,99. Mainittakoon myös se, että 80-vuotiaiden miesten ennätys sadalla metrillä on Terho Välimäen tekemä 15,11. Veteraaniurheilijat ovat siis paitsi kestäviä, myös nopeita. Ja parannettavaa omiin suorituksiin jäi rutkasti!

Harjoitus toimi valmistavana harjoituksena viikonlopun koitokselle, eli Varsinais-Suomen rastipäiville Paimiossa. Mukana on huippuja Sveitsin ja Ranskan maajoukkueista sekä myös uutta tulemista kansalliselle tasolle tekeviä suunnistajia. Kisajärjestelyt tuntuvat mukavilta, kun lähtöihin on matkaa kohtuullisesti ja autotkin saanee parkkiin lähelle kilpailukeskusta. Nämä asiat ovat tärkeitä kun joukkueen kokoonpanossa on ikähaitaria.

Fin5-keskimatkalta oli saaliina kaikkien aikojen parhaat rankipisteet ja kokonaispisteet nousivat ensimmäistä kertaa yli 40:n pisteen. Sijoitus on parantunut viime vuodesta noin 100 sijaa. Näitä asemia lähdetään puolustamaan viikonloppuna pyrkimällä virheettömään ja sujuvaan suunnistukseen. Ja sitten katsotaan mihin se riittää. Yleensä se on riittänyt aika pitkälle. 

Kuvagalleriassa kuvia viime viikon retkeilystä retkeilystä Kustavin suunnalla (Kustavin Savipaja) ja toisaalta urheilukentältä.

[AFG_gallery id=’20’]

Posted on

Suunnistuksen MM-kisat ja Suomen huippusuunnistus

Lauantaina seurasin suunnistuksen MM-kisojen viestejä. Lähetykset olivat hyviä ja viestit tapahtumarikkaita. Valitettavasti nämä tapahtumat olivat suurelta osin kielteisiä Suomen kannalta, sillä Merja Rantasen virheen takia naiset jäivät mitalikyydistä ja miehet virheiden vuoksi yhä kauemmaksi kärjestä.

Kokonaisuudessaan ja hivenen karkeistaen oli jälleen niin, että Suomen menestys oli yhtäkuin Minna Kaupin menestys. Katselin tilastoista nopeasti henkilökohtaisia MM-mitaleita viimeisen viiden vuoden ajalta. Kaupin ohella MM-mitaleita viimeisen vuoden ajalta ovat saavuttaneet Pasi Ikonen, Tero Föhr, Jarkko Huovila sekä jo uransa lopettanut Heli Jukkola. Kaupilla on kuitenkin tältä ajalta mitaleita enemmän kuin muilla yhteensä.

Naisten maajoukkueen osalta Suomen tilanne on erittäin hyvä. Kauppi, nyt toipilaana oleva Anni-Maija Fincke sekä Rantanen edustavat maajoukkueen vanhaa kaartia. Samaan aikaan joukkue on uusiutumassa ennenkaikkea viestinkin hyvin avanneen Venla Niemen, Saila Kinnin, Sofia Haajasen hyvällä nousulla kansainväliseen kärkeen.

Miesten puolella tilanne on haasteellisempi. Dinosaurus-ketjua edustavat Ikonen sekä Huovila, sekä nyt kisoista kotosalle jääneet Föhr ja Lakanen. Petteri Muukkonen kyykytti maajoukkuemiehiä vielä viime kaudella, mutta tällä kaudella on ollut hiljaisempaa. Nuoremmasta ketjusta Olli-Markus Taivaiselta nyt kahdet MM-kisat ovat sujuneet alavireisesti. Myönteisiä yllättäjiä ovat olleet Fredric Portinin sekä Hannu Airilan nousu maajoukkueeseen ja hyvät suoritukset arvokisoissa. Noh, Portinille ja Airilalle ei lauantaina tullut huippupäivää, sen sijaan Tuomas Tervo, kisojen työjuhta, suoriutui urakastaan hyvin. Samoin on tietty muistettava Tuomo Mäkelän erinomainen veto MM-kisojen sprintissä.

Vuokatin kotikisoihin on aikaa vuosi. Naisten maajoukkuen kohdalla ei ole huolta, kovista urheilijoista esiintyy jopa runsaudenpulaa. Miesten kohdalla tarttis tehdä jotain. Tälle kaudelle odotin Topi Anjalalta kovaa panosta, mutta jostain syystä ei ole kulkenut viime kauden lopun tahtiin. Suunnistaja-lehden mainiolla kolumnistilla, Jonne Lehdolla, olisi myös rahkeita maajoukkuetasolle. Samaa voisi kenties sanoa tai toivoa Simo-Pekka Finckestä. Miesten puolella kokeneempi kaarti (nimet mainittu edellä) on toisaalta niin kova, että voi hyvin olla mahdollista, että Vuokatin joukkue tulee suurelta osin koostumaan näistä varttuneemmista suunnistajista.

Joka tapauksessa suomalaisessa suunnistuksessa tulee pakosti tapahtumaan sukupolvenvaihdos joidenkin vuosien kuluessa. Tarkoitan tällä vaiheella sitä aikaa kun Kauppi, Ikonen, Rantanen, Lakanen ja Huovila eivät enää ole kuvioissa mukana. Kauppi voi tietty halutessaan jatkaa vielä pitkäänkin ja tätä sopii myös mitalien näkäkulmasta toivoa.

Odotan, että siinä vaiheessa kun suomalaista huippusuunnistusta aletaan rakentamaan uudelle pohjalle, valmentajaksi kutsutaan Ruotsissa jo pitkään vaikuttanut Pekka Nikulainen. Sveitsin huippusuunnistusta läheltä seuranneen Janne Salmen paluu päävalmentajaksi ei myöskään olisi hullumpi juttu. Vai voisivatko nämä kaksi herraa ottaa vastuun suomalaisen suunnistuksen kehittämisestä yhdessä?

Luin muuten viikonloppuna Turun Sanomista, että IOF:n kokouksessa kisojen aikaan oli äänestetty paitsi siitä, että tulevaisuudessa yksi laji MM-kisoissa on sekaviesti (pähkähullu idea) myös siitä, että yksi IOF:n laji olisi “seikkailu-urheilu”. Jutun mukaan tämä äänestys tuli suomalaisille yllätyksenä ja ehdotus sai yllättävän paljon kannatusta muilta mailta. Kun lajiin käsittääkseni kuuluu koskenlasku olennaisesti, niin voisiko suomalaisilla vanhana tukinuittajakansana olla tässä mahdollisuuksia?