Muurikkapannu ja Maiden

Kesän ehdoton hitti on ollut parisen viikkoa sitten hankittu Muurikkapannu. Grilliä ei ole tullut laitettua päälle pannun hankkimisen jälkeen. Pannulla on tullut kokeiltua koko liuta uusia juttuja, joiden reseptit löytyvät Raaseporilaisesta keittiöstä. Ajatuksissa on kirjoitella tuonne toiseen blogiin myös artikkelin tapaista näistä uusista avauksista.

Untitled

Lomaviikolla Varsinais-Suomessa tuli käytyä myös suunnistamassa Rymättylän Kuralassa. Hieno avokalliomaasto siellä. Panin merkille, että Satarasteilla ei näytä olevan tapana kirjata metsään menijöitä. Asiastahan on käyty keskustelua aika ajoin mm. Pesupaikalla. Eihän siinä mitään muuta kuin jos jotain sattuu.

Untitled

Kulttuuripuolen tapahtumana voidaan mainita eilinen Iron Maidenin konsertti Helsingissä. Setti oli takuuvarmaa jyräystä, biisilistaa dominoivat vanhemmat klassikkobiisit. Hattua pitää nostaa sille kun jaksavat vetää tuollaisia keikkoja tuon ikäisinä.

Ensi viikolla jatkuu sitten taas kilpailukausi Varsinais-Suomen rastipäivien merkeissä. Ja heti seuraavalla viikolla on ohjelmassa keskimatka Kankaanpää-rasteilla.

Sinun Rastiviikkosi

Nykyään on tapana nimetä erilaiset palvelut “Sinun palveluksesi”. Tai “Omaksi joksikin”. Viimeisimpänä tällaisena esimerkkinä luin maitopurkin kyljestä “Omasta Pirkasta”, jossa on mahdollisuus muun muassa jakaa reseptejä “ihmisten kanssa, jotka näkevät ruoka-asiat samalla tavalla kuin Sinä”.

Untitled

Sinun lettusi valmistumassa upouudessa Muurikkapannussa.

No joo, olen sitten järkännyt omaa rastiviikkoa samaan aikaan kun Kainuussa on MM-kisojen ohella KRV. Tiistaina olin HiKi-rasteilla Gunnarlan maastossa. Siellä rata oli hieno, mutta maasto sen verran ryteikköinen, että piti juosta varovaisesti.

Keskiviikkona järkkäsin hyötysuunnistuksen, kun kuskasin poikaa synttäreille ja kävin odotellessa vanhalla kartalla suunnistamassa. Satoi vettä ja metsä oli märkä, mutta siitähän ei suunnistuksessa ole haittaa.

Eilen oli kolmas “osakilpailu” kun kävin Billnäsin suunnalla juoksemassa vanhalla kartalla A-radan. Antiikkimessujen kävijät katsoivat pitkään kun vaihdoin läpimärkää paitaa parkkipaikalla.

Jalkavaivojen takia juoksut ovat olleet vähissä. Vähän olen kuitenkin juoksennellut ja juoksut olen yrittänyt pitää pehmeällä alustalla. Mäkivetoja olen vetänyt jonkin verran ja ne tuntuvat hyviltä.

Vuokatin MM-kisoja on tietty seurattu. Kympillä lunastettu “nettiTV”-lähetys on ollut hintansa väärti. Urheilullisesta näkökulmasta tietty Måren ja Jammun mitalit ovat olleet hienoja samoin kuin seuraavan sukupolven edustajan eli Venla Niemen “ronssi”.

Kisoissa on kuitenkin mietityttänyt eniten se, kuinka toiset urheilijat ovat kisoissa selväasti ylittäneet itsensä ja toisaalta toisilta ei kauden tärkeimmällä hetkellä ole irronnut. Koskee sekä suomalaisia että muiden maiden edustajia.

Kisat ovat vielä kesken ja niihin varmaan pitää vielä palata.

Ruokarintamalla on kokeiltu runsaasti uutta – saavutukset löytyvät Raaseporilaisen keittiön puolelta. Uusimpana villityksenä Muurikkapannu, joka ensimmäisten lettujen perusteella tuntuu erinomaiselta hankinnalta.

Jukolan jälkeen

Jukolan jälkeen heitin vähän keikkaa, eli kävin puhekeikalla Lapualla. Aiheena ikääntymisen taloudelliset yms. vaikutukset. Oli hieno paikka ja muutenkin mukava keikka. Aika pitkä ajomatka sitten kotiin.

Juhannusaattona oltiin perinteisesti Degersjö-juoksussa, itse en osallistunut vaan varmistelin kolmannen pojan perässä.

Untitled
Palkinnot odottavat voittajia.

Tänään kävin vähän suunnistelemassa, eli vanhalla HiKi-rastien kartalla Inkoossa. Oli jopa krepit vielä rastinpaikoilla yhtä lukuunottamatta. Hyvä harkka.

Uudistin myös vähän tuota toista blogia eli Raaseporilaista keittiötä. Kyllästyin Drupalin tahmeuteen ja siirstin WP:iin.

Keskeinen elementti on tietty ollut Jukolan TV-lähetyksen katseleminen.

Huomenna ajattelin mennä pyörällä töihin. 82 km vaan olis matkaa. En tiiä miten käy.

Seitsemän Koiraveljestä

Harjoittelusysteemiksi on tänä talvena muodostunut seuraava kaava:

Maanantai: Lepo

Tiistai: Kansalaisopiston jumppa koululla, sisältäen juosten tehdyt matkat ja pallopeliä. Kestää yhteensä 2.5 h

Keskiviikko: Lepo

Torstai: Vauhtikestävyysharjoitus eri tavoilla toteutettuna.

Perjantai: Lepo, mahdollisesti lihashuoltona hieronta.

Lauantai: Kahden tunnin treeni, juoksua ja/tai hiihtoa joko yhtenä tai kahtena treeninä.

Sunnuntai: Kahden tunnin treeni, juoksua ja/tai hiihtoa sekä uinti, jos on poikien kanssa uimahallipäivä.

Yhteensä noin 7 h harjoitusta viikossa.

Lepopäiviä on aika monta, mutta viikonloppujen pidemmillä harjoituksilla tai kahdella harjoituksella per viikko määrää saa kuitenkin hieman enemmän ylös.

Aika vaikea on löytää tätäkin aikaa kun ottaa huomioon muut kiireet. Yhdessä vaiheessa huomasin, että television katsominen on jäänyt lähes kokonaan pois. Lähinnä vilkuilen syrjäsilmällä viikonloppuisin Voice of Finlandia ja Putousta.

Kirjoja on ollut ohjelmassa hiukkasen (menossa ja tulossa on Anna-Leena Härköstä ja Riku Korhosta. Lisäksi olen lueskellut pojalle Seitsemää Veljestä (Mauri Kunnas Seitsemän Koiraveljestä). Tajusin, tai olin unohtanut, mistä suunnistusseura Rajamäen Rykmentin nimi tulee.

Mauri Kunnaksen kirjoissa muuten on sellainen piirre näin suunnistajan silmin, että metsää koskeva kuvitus on kirjoissa todella hieno. Yöllinen metsä kirjan sivuilla tuo mieleen yösuunnistuksen tunnelman ja muutenkin metsäkuvitus on todella autenttisen tuntuista.

Suunnistuksesta puheenollen, uudessa Suunnistaja-lehdessä oli hienoja kuvia liittyen Vuoden suunnistuskuva-kilpailuun. Omasta mielestäni ehkä paras kuva, joskaan kuva ei voittanut kilpailua, oli Harri Hytösen kuva, jossa MS Parman Antti Vainio oli kuvattu kiihdyttämässä sprinttikisassa pikkutytön katsellessa suoritusta. Ainakaan vielä näitä kuvia ei ole netissä, mutta ehkä tulevat myöhemmin.

Merkillepantavaa lehdessä oli myös suunnistusblogiguru SP Fincken aloittaminen Suunnistaja-lehden kolumnistina.

Kuukausi olisi Pirkan hiihtoon. Kilsoja ei ole kuin hiukan yli 300 mutta ehtiihän tässä vielä kuukaudessa jonkin verran ja kunto on muuten aika hyvä. Pitkät 3 h kestävät hiihtolenkit on aikapulan takia jäänyt tekemättä.

Eilen tein pitkästä aikaa uutta ruokaa, eli Kai Tom Kah-keittoa. Laitoin katkarapuja kanan sijaan. Oli todella hyvää (eturuokana perunamuusille ja jauhelihalle).

Outo tauti

Jokin outo tauti edelleen päällä, kurkku kipeä ja silleen. Siksi on pitänyt urheilla vain varovaisesti. Niinpä viikonloppuna jalkapallotreenien aikaan Inkoossa hiihdin vain 22 km vajaassa puolessatoista tunnissa ja seuraavana aamuna taas jalkapallotreenien aikaan Inkoossa juoksin vain ensin 10 km vetoja ja sitten hiihtelin vain 10 km päälle. Tosissaan, ei uskalla oikein vauhdikkaampia treenejä tehdä vaan tuollaista pientä hissuttelua vain.

Melko kalseat oli kelit Inkoossa viikonloppuna ja tiet jäiset. Toista se on esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa on avattu suunnistuksen maailmancupia.

Viime viikon huippuhetki oli kuitenkin pojan käsipalloturnaus Kauniaisissa. En ole koskaan sen syvemmin perehtynyt lajiin, mutta nyt jopa innostuin. Tuntui oikein hienolta ja vauhdikkaalta lajilta, siististi sisätiloissa. Tuntui sopivan myös hienosti junioreille ja kulttuuri oli lapsiystävällinen.

Kauniaisista tullessa pysähdyttiin Ikean kulmille McDonaldsiin. Siellä pari espoolaista tuli suksien kanssa sisälle. Ilmeisesti kehäkolmosen sisäpuolella ei voi jättää suksia ulos vartioimatta.

Eilen urheiluruljanssien jälkeen tein vielä vähän intialaista, en mitään uutta silti vaan vanhaa reseptiä.

Jos nyt pääsisi kuntoon niin pääsis taas kunnolla harjoittelemaan, esimerkiksi huomenna miesten jumppaan.