Kaksipäiväinen Paimion Rastin järjestämä “kesälomakisa” on kisattu ja sen huomaa muun muassa paikkojen jomottamisesta.
1 pv (keskimatka)
Joukkueen 1 jäsen oli vielä toipilaana ja oltiin matkassa kahden kilpailijan ja yhden muksulaan menijän kokoonpanolla. Autossa virittäydyttiin kisatunnelmaan Palefacen uusinta levyä kuunnellen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli pakko hakeutua kaupallisten kylttien taakse varjoon.
Verryttelyä kovassa kuumuudessa. Sitten matkaan. Ykköselle tuli heti muutaman minuutin virhe. Juoksin viivasuoraan, mutta valitettavasti väärälle mäelle, jossa onneksi tajusin nopeasti missä olin. Hain ykkösen ja jatkoin kisaa. Pari rastia löytyi hyvin tämän jälkeen.
Sitten tuli toinen iso virhe. Juoksin vähän huolimattomalla, huonon rastinoton sisältävällä suunnitelmalla mäelle, jossa oli todella paljon kalliokumpareita ja joitakin soita. Sekosin siellä ja hain vauhtia kauempaa. Muutama minuutti virhettä tässäkin.
Tämän jälkeen oli pitkä väli, jonka selvitin kohtuullisesti, joskin rastia lähestyttäessä vauhti simahti todella hidaskulkuiselle hakkuulle. Rasti oli mäen päällä tai rinteessä vähän alempana, jossa oli todella paljon pikkujyrkänteitä. Pyörittelin siellä päätäni ja huomasin rastin, jolta MS Parman suunnistaja juuri lähti eteenpäin.
Samassa joku huusi “Pauli!”. Kutsutaan huutajaa vaikka Mikoksi. Seuraava kysymys oli “Mikä koodi?” ja sitten mentiin kahden miehen letkassa kohti seuraavaa rastia. Rasti löytyi pienen pienen koukun jälkeen hyvin. Seuraavalle rastille Mikko lähti kiertämään tiheikköä, itse vedin tiheikön läpi ja sain 15 metrin kaulan. Juostiin tietä pitkin, turoilin rastinottoa sen verran, että Mikko leimasi ensin. Seuraava rasti oli tienylitysrasti. Huomasin rastilla kuvaajan ja huusin Mikolle ennakkovaroituksen, jotta hän ottaisi kuvausrastille sopivan ilmeen. Kuvia meistä ei kuitenkaan syystä tai toisesta tullut sivuille. Loppu meillä oli erilainen ja yhteispeli loppui tässä.
Kokonaisuudessaan kisa oli aika heikko. Tuntuma suunnistukseen oli olematon ja fyysisesti kunto alavireinen helteestä johtuen kai. Pari muutaman minuutin virhettä pilasi kisan tuloksellisesti.
Kisan jälkeen poikettiin Paimion Nesteelle juomaa ja jäätelöä tankkaamaan. Huomasin, että se paikka jossa Suomessa voi ostaa Starbucksin tuotteita, on nimenomaan Paimion Neste.
Illalla valmistauduin seuraavaan päivään uimalla, savustamalla nieriää ja syömällä riisiä ja perunaa. Nestettä yritin tankkailla mahdollisimman paljon.
2 pv (pitkä matka)
Toiseen päivään saatiin jalkeille jo koko joukkue. Säätiedotukset lupailivat jopa ukkoskuuroja, mutta niitä ei tullut. Päivä oli pilvisempi, mutta oli kuumaa ja hiostavaa.
Maasto oli tässä kisassa erilainen. Suurempia muotoja löytyi maastosta enemmän, joskin tarkkoja rastipisteitä myös. Korkeuseroja oli enemmän, eli raskasta oli.
Ensimmäiselle välillä ratamestarin ylläri oli todella lyhyt väli. Rasti oli jyrkänteen alla, jossa oli erilaisia kuoppia ja pienempiä jyrkänteitä. Jäin pyörimään ennen rastia jo, suoraan jatkamalla olisin päässyt suoraan rastille. Muutama minuutti siinä meni ja siitä sitten kisa käyntiin.
Kisa oli fyysisesti todella rankka, mutta rastit löytyivät hyvin. Juomaa tankkasin kolme kertaa, kerran tulin janoisena “miehittämättömälle juomarastille”, mutta siellä oli menovesi lopussa. Moni siellä kävi toiveikkaana kolistelemassa tyhjää kanisteria. Yhdelle rastivälille sain jopa kolmanneksi nopeimman rastiväliajan, joka on tietty harvinaista herkkua. Kisan olosuhteiden ankaruutta kuvasi se, että H40-sarjassa keskeyttäneitä oli kahdeksan, kun maaliin juoksi kymmenen.
Olin suht koht tyytyväinen pitkän matkan kisaan, joskin täytyy sanoa, että kunto ei riittänyt juoksemaan kunnolla tätä matkaa tässä paahteessa. Tältä viikonlopulta ei tullut sellaista huippusuoritusta joka olisi yltänyt kauden parhaiden joukkoon.
Tuli mieleen, että maratonin juokseminen ei välttämättä ole helteistä pitkänmatkan suunnistusta vaativampi urheiluteko. Maratonilla on paremmin nestetta tarjolla (vieläpä urheilujuomaa) ja voit rullata asvaltilla ja yleensä koko ajan on peesiä tarjolla. Suunnistuksessa joudut hyppimään yli esteiden, kiipeilemään ja pudottautumaan jyrkänteiltä. Ja hyppimään ojien yli, juoksemaan suolla, rämpimään tiheikössä ja muljauttelemaan nilkkoja kivikossa, joitakin esimerkkejä mainitakseni. Ja ajatustyötäkin pitäisi suunnistuksessa vielä pystyä tekemään.
Sunnuntaina pojista vanhempi teki hyvän juoksun ja sijoittui kymppisakkiin.
Kaiken kaikkiaan kisat olivat oikein mallikkaat. Maastot olivat hienot ja radat monipuoliset. Järjestelyt olivat sikäli mukavat, että auton sai parkkiin lähes loppusuoran viereen.
Molempien päivien reitit löytyvät kartta-arkistosta. Keskimatka ja pitkä matka.
PS. Jokin aika sitten kirjoittelin tässä blogissa Suomen maajoukkueen valmentajakuvioista. Rastipäivillä monia pääsarjalaisia kyykyttänyt Janne Salmi esiintyi Ranskan maajoukkueen liivi päällä. Merkitseekö tämä havainto jotakin?
PS2. Huomasin juuri, että pitkän matkan punnerrus palkittiin yli 40 rankipisteellä. Eli tästä taistelusta tulikin kauden hyviin suorituksiin lukeutuva kisa.
[AFG_gallery id=’21’]