Metallica ja Prisma-rastit

Viime viikon keskiviikkona osallistuin merkittävään kulttuuritapahtumaan, eli Sonisphere Festivaliin Hietaniemen uimarannalla. Keli oli mitä huonoin, satoi vettä ja oli kylmää. Se ei kuitenkaan haitannut menoa lainkaan, kun varustus vain oli kunnossa. Päällä oli varsin paljon erilaista urheilutapahtumissa yleensä käytettävää kostealta ja kylmältä suojaavaa vaatetta. Illan pääesiintyjä Metallica oli todella hyvä, soitti pitkään, seurusteli yleisön kanssa ja soitti kolme ylimääräistä biisiä. Keikan jälkeen Helsingin kaduille purkautui tyytyväisiä ihmisiä.

image
Metallica soittaa ja kansa kuvaa mobiililaitteillaan.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika nousta ylös ja suunnata kohti Hiidenkiertäjien järjestämiä Prisma-rasteja Inkoossa. Kun keskiviikkona metallikansa kerääntyi hiekkarannalle Helsinkiin, helatorstaina suunnistuskansa kokoontui Inkoon voimalan läheiselle pellolle. Vaikka kahden tapahtuman osallistujajoukko varmastikin monelta osin erosi toisistaan, yksi tekijä lienee yhteinen: huonojen keliolosuhteiden sietäminen. No, Prisma-rasteilla tänä vuonna keli oli ihan hyvä.

Järjestävän seuran jäsenenä en osallistunut itse, vaan toimin kahden pojan huoltajana ja kisakuvaajana. Edellisen illan kulttuuririennon rasitukset tuntuivat vielä hieman ohimoissa, kun juoksin lasten lähdöstä kilpailukeskukseen kuvaamaan poikien maaliintuloa.

prisma085
Jussi Suna hyppää oikealle baanalle ennen viimeistä rastia.

prisma101

Yury Tambasau kurkistaa metsän siimeksestä Timo Sildin takaa matkalla kohti viimeistä rastia.

Koska Prisma-rastit kuuluvat osaksi Huippuliigaa, paikalla oli muutamia poikkeuksia lukuunottamatta Suomen parhaimmisto, ulkomaalaisia huippuja sekä huomattava määrä “tavallisia” kilpasuunnistajia ja kuntosuunnistajia. Kun paikalla oli vielä paljon Suunnistusliiton väkeä ja suunnistusmediaa, voi sanoa, että lähes kaikki suunnistuksen kanssa tekemisissä olivat paikalla. Kilpailu myös televisioitiin. Kisakuvat laajemmin ovat nähtävissä täällä.

Kilpailukalenteri on nyt siinä vaiheessa, että Jukolan viestiin on reilu viikko aikaa. Ennakkotiedot lupaavat haastavaa maastoa fyysisesti ja taidollisesti. Pieni juoksukuuri on parantanut hivenen omaa juoksuvirettä, joskaan selkävaivat eivät ole helpottaneet. Ennen Jukolaa käyn vielä Suunto Gamesissa ensi viikonloppuna hiomassa suunnistustekniikkaa. Raportti näistä kisoista sekä Jukolan ennakkotunnelmat julkaisen ensi viikonloppuna.

Muurikkapannu ja Maiden

Kesän ehdoton hitti on ollut parisen viikkoa sitten hankittu Muurikkapannu. Grilliä ei ole tullut laitettua päälle pannun hankkimisen jälkeen. Pannulla on tullut kokeiltua koko liuta uusia juttuja, joiden reseptit löytyvät Raaseporilaisesta keittiöstä. Ajatuksissa on kirjoitella tuonne toiseen blogiin myös artikkelin tapaista näistä uusista avauksista.

Untitled

Lomaviikolla Varsinais-Suomessa tuli käytyä myös suunnistamassa Rymättylän Kuralassa. Hieno avokalliomaasto siellä. Panin merkille, että Satarasteilla ei näytä olevan tapana kirjata metsään menijöitä. Asiastahan on käyty keskustelua aika ajoin mm. Pesupaikalla. Eihän siinä mitään muuta kuin jos jotain sattuu.

Untitled

Kulttuuripuolen tapahtumana voidaan mainita eilinen Iron Maidenin konsertti Helsingissä. Setti oli takuuvarmaa jyräystä, biisilistaa dominoivat vanhemmat klassikkobiisit. Hattua pitää nostaa sille kun jaksavat vetää tuollaisia keikkoja tuon ikäisinä.

Ensi viikolla jatkuu sitten taas kilpailukausi Varsinais-Suomen rastipäivien merkeissä. Ja heti seuraavalla viikolla on ohjelmassa keskimatka Kankaanpää-rasteilla.

Raportti Varsinais-Suomen Rastipäiviltä Paimiosta

Kaksipäiväinen Paimion Rastin järjestämä “kesälomakisa” on kisattu ja sen huomaa muun  muassa paikkojen jomottamisesta.

1 pv (keskimatka)

Joukkueen 1 jäsen oli vielä toipilaana ja oltiin matkassa kahden kilpailijan ja yhden muksulaan menijän kokoonpanolla. Autossa virittäydyttiin kisatunnelmaan Palefacen uusinta levyä kuunnellen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli pakko hakeutua kaupallisten kylttien taakse varjoon.

Verryttelyä kovassa kuumuudessa. Sitten matkaan. Ykköselle tuli heti muutaman minuutin virhe. Juoksin viivasuoraan, mutta valitettavasti väärälle mäelle, jossa onneksi tajusin nopeasti  missä olin. Hain ykkösen ja jatkoin kisaa. Pari rastia löytyi hyvin tämän jälkeen.

Sitten tuli toinen iso virhe. Juoksin vähän huolimattomalla, huonon rastinoton sisältävällä suunnitelmalla mäelle, jossa oli todella paljon kalliokumpareita ja joitakin soita. Sekosin siellä ja hain vauhtia kauempaa. Muutama minuutti virhettä tässäkin.

Tämän jälkeen oli pitkä väli, jonka selvitin kohtuullisesti, joskin rastia lähestyttäessä vauhti simahti todella hidaskulkuiselle hakkuulle. Rasti oli mäen päällä tai rinteessä vähän alempana, jossa oli todella paljon pikkujyrkänteitä. Pyörittelin siellä päätäni ja huomasin rastin, jolta MS Parman suunnistaja juuri lähti eteenpäin.

Samassa joku huusi “Pauli!”. Kutsutaan huutajaa vaikka Mikoksi. Seuraava kysymys oli “Mikä koodi?” ja sitten mentiin kahden miehen letkassa kohti seuraavaa rastia. Rasti löytyi pienen pienen koukun jälkeen hyvin. Seuraavalle rastille Mikko lähti kiertämään tiheikköä, itse vedin tiheikön läpi ja sain 15 metrin kaulan. Juostiin tietä pitkin, turoilin rastinottoa sen verran, että Mikko leimasi ensin. Seuraava rasti oli tienylitysrasti. Huomasin rastilla kuvaajan ja huusin Mikolle ennakkovaroituksen, jotta hän ottaisi kuvausrastille sopivan ilmeen. Kuvia meistä ei kuitenkaan syystä tai toisesta tullut sivuille. Loppu meillä oli erilainen ja yhteispeli loppui tässä.

Kokonaisuudessaan kisa oli aika heikko. Tuntuma suunnistukseen oli olematon ja fyysisesti kunto alavireinen helteestä johtuen kai. Pari muutaman minuutin virhettä pilasi kisan tuloksellisesti.

Kisan jälkeen poikettiin Paimion Nesteelle juomaa ja jäätelöä tankkaamaan. Huomasin, että se paikka jossa Suomessa voi ostaa Starbucksin tuotteita, on nimenomaan Paimion Neste.

Illalla valmistauduin seuraavaan päivään uimalla, savustamalla nieriää ja syömällä riisiä ja perunaa. Nestettä yritin tankkailla mahdollisimman paljon.

2 pv (pitkä matka)

Toiseen päivään saatiin jalkeille jo koko joukkue. Säätiedotukset lupailivat jopa ukkoskuuroja, mutta niitä ei tullut. Päivä oli pilvisempi, mutta oli kuumaa ja hiostavaa.

Maasto oli tässä kisassa erilainen. Suurempia  muotoja löytyi maastosta enemmän, joskin tarkkoja rastipisteitä myös. Korkeuseroja oli enemmän, eli raskasta oli.

Ensimmäiselle välillä ratamestarin ylläri oli todella lyhyt väli. Rasti oli jyrkänteen alla, jossa oli erilaisia kuoppia ja pienempiä jyrkänteitä. Jäin pyörimään ennen rastia jo, suoraan jatkamalla olisin päässyt suoraan rastille. Muutama minuutti siinä meni ja siitä sitten kisa käyntiin.

Kisa oli fyysisesti todella rankka, mutta rastit löytyivät hyvin. Juomaa tankkasin kolme kertaa, kerran tulin janoisena “miehittämättömälle juomarastille”,  mutta siellä oli menovesi lopussa. Moni siellä kävi toiveikkaana kolistelemassa tyhjää kanisteria. Yhdelle rastivälille sain jopa kolmanneksi nopeimman rastiväliajan, joka on tietty harvinaista herkkua. Kisan olosuhteiden ankaruutta kuvasi se, että H40-sarjassa keskeyttäneitä oli kahdeksan, kun maaliin juoksi kymmenen.

Olin suht koht tyytyväinen pitkän matkan kisaan, joskin täytyy sanoa, että kunto ei riittänyt juoksemaan kunnolla tätä matkaa tässä paahteessa. Tältä viikonlopulta ei tullut sellaista huippusuoritusta joka olisi yltänyt kauden parhaiden joukkoon.

Tuli mieleen, että maratonin juokseminen ei välttämättä ole helteistä pitkänmatkan suunnistusta vaativampi urheiluteko. Maratonilla on paremmin nestetta tarjolla (vieläpä urheilujuomaa) ja voit rullata asvaltilla ja yleensä koko ajan on peesiä tarjolla. Suunnistuksessa joudut hyppimään yli esteiden, kiipeilemään ja pudottautumaan jyrkänteiltä. Ja hyppimään ojien yli, juoksemaan suolla, rämpimään tiheikössä ja muljauttelemaan nilkkoja kivikossa, joitakin esimerkkejä mainitakseni. Ja ajatustyötäkin pitäisi suunnistuksessa vielä pystyä tekemään.

Sunnuntaina pojista vanhempi teki hyvän juoksun ja sijoittui kymppisakkiin.

Kaiken kaikkiaan kisat olivat oikein mallikkaat. Maastot olivat hienot ja radat monipuoliset. Järjestelyt olivat sikäli mukavat, että auton sai parkkiin lähes loppusuoran viereen.

Molempien päivien reitit löytyvät kartta-arkistosta. Keskimatka ja pitkä matka.

PS. Jokin aika sitten kirjoittelin tässä blogissa Suomen maajoukkueen valmentajakuvioista. Rastipäivillä monia pääsarjalaisia kyykyttänyt Janne Salmi esiintyi Ranskan maajoukkueen liivi päällä. Merkitseekö tämä havainto jotakin?

PS2. Huomasin juuri, että pitkän matkan punnerrus palkittiin yli 40 rankipisteellä. Eli tästä  taistelusta tulikin kauden hyviin suorituksiin lukeutuva kisa.

[AFG_gallery id=’21’]

Älä tyri nyt

Otsikko viittaa viikon levy-ostokseen, eli entisen raaseporilaisen Jukka Pojan levyyn Yhdestä Puusta.

Kevään tulo tuntuu hiukan vauhdittuvan. Lenkkireitit ovat sulia ja lumi katoaa metsistä. Suunnistuskauden alku on kohta tosiasia.

Alkuviikosta olin Porvoossa koulutuksessa, sen vuoksi tiistaina kohokohta eli kuntopiiri jäi välistä. Korvaava suoritus oli aamukuudelta alkanut 11 km juoksulenkki Porvoon keskustaan. Mukava juoksu. Vastaan tuli yksi OK Orientin huippu pyörällä. Reitti tässä.

Paluumatkalla Porvoosta tein tehoiskun Vantaan Ikeaan.

Keskiviikkona pieni puhekeikka Finlandiatalolla.

Torstaina Billnäsin lenkkiä niin, että vedin sellaisia kohtuullisen pituisia vetoja muutaman. Vedin kovaa, niin, että hengitys vinkui. Data tässä.

Lauantaina vähän rennompi lenkki, aika väsyneeltä tuntui meno. Normi uimahalli ja sen sellaiset. Laitoin myös pienen urheilukaupan verran talviurheiluvälineitä vintille. Putsasin jopa pitovoiteet pohjista niin ensi kauteen pääsee puhtaalta pöydältä.

Tänään sitten taas vähän enempi tehoja. Ensin 10 min verryttelyä, sitten tunti vähän päälle 5 min vauhtia ja taas 10 min verkkaa päälle. Oikein hyvä harjoitus, hyvin kulki taas. Reitti tässä.

On muuten tuossa sykemittarissa jotakin vikaa. Tänäänkin syke oli alussa yli 200…

Tänään oli ohjelmassa keskimmäisen pojan harjoitusmatseja Tammisaaressa. Voittivat vaatimattomasti maalierolla 16-1.

Mitään muuta urheilua ei tällä viikolla sitten olekaan tullut tehtyä kuin tätä juoksemista. Jalat tuntuvat kuitenkin kestävän aika hyvin. Iltaisin olen antanut nilkoille jäitä. Tässähän pääsee vielä loppuvuodeksi kuntoon jos näin pystyy jatkamaan.

Kahden viikon päästä alkaa kilpailukausi joko OK Raseborgin kisoissa jos lumitilanne sallii. 

Virittelin vähän uutta kuvasysteemiä Flickriin. Alla muutama kuva viikolta ja viikonlopultakin.

[AFG_gallery id=’1′]

Nightwish

Tosiaan sain jo jokin aika sitten luettua Nightwish-kirjan (Ollila 2006). Kirja kertoo yhtyeen juurista, perustamisesta ja alkuvaiheista ja päättyy Tarja Turusen erottamiseen avoimella kirjeellä vuonna 2005.

Yhtyeen ”tarina” on lievästi sanoen mielenkiintoinen ja menestyskäyrän nousukulma hämmentävän jyrkkä. Kiteeltä ja suomalaisilta pieniltä keikkapaikoilta ponnistettiin muutaman vuoden aikana eri mantereille ulottuneille pitkille kiertueille ja myyntilistojen kärkipaikoille.

Menestyksen resepti on ollut (niin kuin se tuppaa olemaan monellakin alalla)  lahjakkuus, kova työnteko ja työmoraali, sopiva tyylillinen erottautuminen muista ja muutama keskeinen tukihenkilö uran alkutaipaleella.

Bändin lopulta hajottaneet ristiriidat olivat nähtävissä jo varhain. Laulaja Turunen oli monella tavalla erilainen bändin kokoonpanossa. Eri aikoina vaihtelevasti toimintaan vaikuttaneista ristiriidoista huolimatta bändi kasvatti menestystään jatkuvasti.

Mielenkiintoista kirjassa onkin nimenomaan se, miten varsin vaikeita jännitteitä suvaittiin varsin pitkään ennen erottamispäätöksen tekemistä. Jatkuvaa menestystä niittänyt yhtye ei saanut periaatteessa jopa koko bändin jatkoa ja olemassaoloa uhkaavia ristiriitoja sovittua. Keskeistä kirjassa on kuvaus bändin sisäisestä dynamiikasta sekä bändin ulkopuolisista henkilöistä, jotka olivat keskeisiä yhtyeen menestyksen luomisessa ja toisaalta myös kriisiin johtaneissa tekijöissä. Kirjassa syyllisen rooliin joutuu vahvasti Tarja Turusen manageri ja aviomies Marcelo Cabuli epämääräisellä toiminnallaan.

Mutta tarina jatkuu. Vuonna 2007 aloittaneen uuden laulajan Anette Olzonin kanssa tehty ensimmäinen levy Dark Passion Play on myynyt Suomessa yli 120 000 kappaletta. Mainittakoon vielä, että  yhtyeen levy edellinen levy Once oli vuoden 2005 loppuun mennessä myynyt maailmanlaajuisesti yli 1 000 000 kappaletta.

Nightwishin uusi levy julkaistaan syksyllä 2011, sitä odotellessa voi lukea yhtyeen päiväkirjaa.

PS. Kesän suunnistuslähetyksissä TV:ssä soi taustalla puheena olevan yhtyeen levy (Dark Passion Play). Vaikka bändi taitaakin olla enemmän pesäpalloon kallellaan.