Category: Kirjat

Posted on

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Eilen sain luettua otsikossa mainitun kirjan. Olin aloittanut jo aikaisemmin, sitten kirja kävi kirjastossa, kun en ehtinyt lukea ja nyt luin loppuun.

Ihan kelpo kirja ja kekseliäs idea. Liikutaan kahdessa ajassa, kahden kaveruksen lapsuudessa ja nuoruudessa sekä nykyhetkessä. Siellä nuoruudessa esiintyy aika tutun oloisia asioita (yhtyeet Iron Maiden, Metallica ym.) sekä tietenkin Commodore 64. Toisaalta nykyhetkessä kyse on tehtaan saneeraamisesta ja lopulta sulkemisesta. Ja miten siinä sitten käy kahdelle kaverukselle.

Netti pursuaa kiittäviä arvosteluja tästä kirjasta. Jostain syystä en kuitenkaan päässyt samalle aaltopituudelle. Globaalista markkinataloudesta ei tule esiin mitään yllättävää. Ja siitä, mitä vaikutuksia sillä on paikallisesti, on riittänyt uutisia viime vuosina. Ja jos pienten paikkakuntien elämä 1970-1980-luvuilla on tuttua, niin ei tämäkään puoli kirjasta tuo hirveästi elämyksiä.

Ajankohta lukemiselle olikin sinällään sattuva sillä tänään kun lueskelin lehdistä salolaisten kommentteja eilen julkistetuista irtisanomisista, niin lähes samoja lauseita siellä esiintyi kuin Törmälän porukoilla kirjassa.

Eniten olen pitänyt Nousiaisen Maaninkavaarasta. Sitten tulee Vadelmavenepakolainen ja sitten tämä.

Posted on

Applesta Alepaan

Saatuani Applen Steve Jobista kertoneen kirjan loppuun, luin yhden johtamiskirjan, joka jostain syystä oli jäänyt mieleen Talouselämän tms. esittelystä. Eli kyseessä on S-ryhmässä (ml. Alepa) toimineen, pääjohtajaksi edenneen ja tästä tehtävästä sairauden vuoksi eroamaan joutuneen Arto Hiltusen kirja Johtamisen taito.

Kirjassa oli paljon koulutuksista ja aikaisemmasta kirjallisuudesta tuttua asiaa johtamisesta. Sinällään siis ei siis lanseerata merkittäviä uusia johtamismalleja tai paradigmoja. Kirja on huippujohtajan kerrontaa uransa varrelta ja erilaisista tilanteista, miten toimittiin, mitä opetuksia tuli ja pohdintaa siitä, olisiko kenties kannattanut tehdä jotenkin toisin.

Mielenkiintoiseksi lukukokemuksen teki kirjan lukeminen heti Jobs-kirjan jälkeen. Yhtäläistä herroille on se, että molemmat joutuivat eroamaan tehtävästään sairauden vuoksi. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Siinä missä Jobs oli intuitioon luottava ja henkilöjohtamisessaan hyökkäysvaunun tavoin toimiva, Hiltuselle johtaminen on äärimmäisen suunnitelmallista ja ihmisten johtaminen ennenkaikkea neuvottelutilanne. Jobs keskittyi tuotteisiin, Hiltunen ihmisiin. Jobs ei säästellyt muita eikä myöskään itseään. Hiltunen tuo esiin runsaasti itsensäjohtamisen välineitä ja keinoja joilla lisätä johtajan jaksamista ja toimintakykyä.

Hiltusen kirjassa mieleen jäävä perusasia on myös syvällinen paneutuminen johtamiseen. Teot tai eleet eivät ole harkitsemattomia Ja jos ovat, se on yleensä johtanut siihen, että on joutunut jälkeenpäin katumaan.

Molempia kirjoja voi suositella lämpimästi (näin pakkaskelillä ainakin). Seuraavana lukulistalla Miika Nousiaisen Metsäjätti (ts. sen lukeminen loppun).

Posted on

Hiihtokauden avaus

Viikon isoin uutinen oli lumentulo. Karjaallakin yhtäkkiä hiihtokelit tammikuun loppupuoliskolla. Kolmessa päivässä sain kasaan 58 kilometria. Hiukan mietin, olisiko pitänut viikonloppuna juosta vakio vauhtikestävyysharjoitus juosten. Mutta päädyin sitten keräämään arvokkaita hiihtokilometreja.

Torstaina, perjantana, lauantaina ensin hiihtelin Karjaalla urheilukentä maastossa. Siellä on hienosti pidennetty latua ja nyt voi hiihtää 3.340 kilsan lenkkiä (mittaus Garmin 610). Latu ei ole kokonaan valaistu, mutta urbaanissa valonkajossa voi hyvin hiihdellä vaikka olisi pimeää. Tänään sitten kävin hiihtämässä pari tuntia Lohjan hienoilla laduilla. Oikein hyvässä kunnossa oli ura, hiukan juurakkoa näkyi jossakin kohdassa.

Nyt pitää jatkaa sitten kilsojen keräämistä. Ilmoittauduin nimittäin Pirkan hiihtoon (90 km). Kuutisen viikkoa olisi aikaa harjoitella. Hyvin ehtii. Varmaan 40-60 km viikossa tulee hiihdeltyä, kun yksi ilta menee kuntopiirissä ja on se pakko vähän pitää juoksuakin viikko-ohjelmassa.

Viikon toinen iso asia oli se, että sain vihdoin luettua Walter Isaacsonin kirjan Steve Jobsista. Sellaiset yli 600 sivua. Erittäin hyvä kirja. Monissa arvosteluissa on kiinnitetty suurin huomio Jobsin lievästi sanoen kulmikkaaseen persoonaan.

Paljon kiintoisampaa oli kuitenkin lukea tietotekniikka-alan kehityksestä ja siitä miten erilaisia ideoita varastettiin, tuotteita kehiteltiin ja firmoilla oli nousunsa ja laskunsa. Jobs vaikutti paitsi Applella, myös Disneyllä ja Pixarilla ja myötävaikutti kaikkien lastenhuoneesta löytyvien keskeisten elokuvien, esimerkiksi Toystoryn ja muiden näiden, mitä niitä nyt on, syntyyn. 

Jobs huusi, raivosi ja itki. Eräänlaista äärimmäistä tunnejohtamista siis. Mutta kehitteli organisaationsa kanssa huikeita käänteentekeviä tuotteita jotka näyttävät suuntaa. (iPad pitäisi saada hankittua).

Ai niin presidentin vaalitkin ovat ajankohtaiset (parhaillaan vaalilähetys päällä). Kävin jalkapalloharjoitusrumban keskellä suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni tai -oikeuteni. Siinä olisi Sami Borgilla ollut melkoinen selittäminen jos olisi päätöksentekoa selvitellyt.

Ruokarintamalta ei mitään erityistä. Alkaa menemään aika lonkalta nuo kasvispainotteiset intian suunnan ruuat. Ja paria sellaista tuli taas tehtyä eilen ja tänään.

Valmentaja (tekniikka-puolen) poikkesi perjantaina työpaikalla. Syötiin ensin (minä pyttipannua ja valmentaja jotain kasvishuttua). Sitten puheltiin urheilumaailman ja akateemisen maailman kuulumisista. Suunniteltiin, että kunta-uudistuksen voisi toteuttaa luonnollisten suunnistus-alueiden pohjalta. Eli se on se alue, jonka rasteilla on luontevaa käydä. Tehtiin vähän urheiluelektroniikka-kauppaa.

Mutta keskitytäänpä nyt vaaleihin.

Posted on

Lätkä

Pienellä syyslomalla tuli juostua Honkajoella kolme reilun kympin lenkkiä. Yhdellä lenkillä teemana oli vauhtikestävyys, toiset kaksi menin hiljaa. Kahdella lenkillä oli lamppu päässä. Tänään aamulla olin latupohjilla jo 6.30 ja oli todella pimeää. Hienoa oli lamppu päässä juosta hyvällä pohjalla.

Tampereella tuli nähtyä näytelmä “Äitee en yksiään ota”. Sosiaalipoliittinen näytelmä, hieno trilogia (Suomenhevonen ja Lämminveriset) on nyt nähty kokonaan.

Sain myös luettua loppuun urheilukirjan. Eli Raimo Summasen ja Kaarina Hazardin kirjan Lätkä. Mielenkiintoinen kirja ja parivaljakko kirjoittamassa. Summanen edustaa jääkiekon “tekoja” ja Hazard on opiskellut sitä, miten pelistä puhutaan. Kirjassa analysoidaan jääkiekkoa syvällisesti. Teemoja ovat muun muassa pelin synty ja kehittyminen, välineet, jään ominaisuudet ja yleisö. Keskiössä on itse peli ja pelaajat, kritiikkiä saa pelin ympärille rakennettu viihde ja kaupallisuus katkoineen ja mainoksineen.

Keskeisintä kirjassa on pelaajien, eli niiden jotka tekevät jääkiekon, puolustaminen. Laji  on viime aikoina kehittynyt pitkälti muiden tahojen kuin pelaajien ja pelin ehdoilla. Tuntemuksia haetaan muista asioista kuin itse pelistä, otteluissa juopottelusta ja muusta oheisesta.

Perusväite pelin kehittämisestä muiden ehdoilla johti ajatukset suunnistuksen ajankohtaiseen keskusteluun. IOF:han on muuttamassa MM-kisojen ohjelmaa tavalla, jota huippusuunnistajat yhdessä rintamassa vastustavat. Muutenkin kisaformaatit menevät suunnistajien mielipiteiden vastaiseen suuntaan. Suunnistus hamuaa TV-näkyvyyttä, kaukana siintää suunnistuksen saaminen olympialajiksi. Näytti muuten taas uudessa Suunnistaja-lehdessä olevan otsikko, että Suunnistuksen näkyvyys on kasvanut…

Mutta siis suosittelen em. kirjaa.

Viikonloppuna tuli myös seurattua etänä Halikkoviestiä, joka tänä vuonna jäi väliin. Ens kauella sitte. Katsellaan jos vielä yöharkat jatkuisivat ja parin viikon päästä on sitten vuoden päätöstapahtuma Raatojuoksi. Sen jälkeen kausianalyysin aika. Muut suunnistajat niitä jo kovaa vauhtia pukkaavat.

Posted on

Harhailua Eurajoella

Viime viikkoisen yösuunnistusharjoituksen jälkeen seuraava mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli päiväseltään työn merkeissä tehty junamatka Imatralle.

Junalla liikkuminen on nykyisellään jännittävää. Heti lähdössä oltiin myöhässä. Sitten “edessä liikkui hitaampi juna”. Varmistelin Pasilan vaihtoa jo kondarin kanssa niin, että Joensuun junan oli määrä odottaa minua. Juna oli kuitenkin ajoissa Pasilassa ja parin minuutin pelivaralla siirryin junaan. Todenna nopeasti kuitenkin Helsingistä pääsee junalla Imatralle, noin teoriassa ainakin.

Valtionhotelli.

Töiden jälkeen sitten junalla takaisin. Rantarata petti taas ja myöhässä kotiin. Junat ovat nykyään harvemmin ajoissa kuin myöhässä.

Viikonloppuna olin Raumalla. Lauantaina ensin suunnistusta Eurajoella Valopäärastien jälkeen järjestetyssä kuntosuunnistuksessa.

Hieno rata ja erilainen maasto missä yleensä suunnistan. Maastossa ei ollut juurikaan korkeuseroja. Eikä jyrkänteitä. Eikä kallioita.

Suunnistin tosi huonosti vaikka puitteet olivat hienot. Yhytin muutaman rastin jälkeen toisen suunnistajan, josta en päässyt eroon enkä jäänyt odottelemaan omaa rauhaa. Yhdessä pummattiin paria rastia isosti ja muita vähemmän. Olisi pitänyt ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä itsenäistä suoritusta. Seuraavalla kerralla sitten. Laitan oheen vain yhden onnistuneen suorituksen, eli ykkösvälin. Isoja pummeja tuijottelen itsekseni.

Illalla sitten jääkiekko-ottelu Lukko-HIFK kotijoukkueen ottaessa voiton. Hallissa oli hyvä tunnelma, samantyyppinen kuin play-off-vaiheen peleissä Espoossa. Isät osoittivat katsomossa pojilleen “katso Granlund tuossa, katso!”.

Torikokous.

Satsasin muuten sen verran jääkiekkoon, että ostin Raimo Summasen ja Kaarina Hazardin uuden kirjan “Lätkä”. Siitä lisää myöhemmin.

Eilen illalla oli vielä ohjelmassa keskimmäisen pojan harjoituspelit Hankoa vastaan. Molemmat pelatut pelit päättyivät BK-46:n voittoon.

Huomenna sitten taas pimeään metsään eli ohjelmassa OK Raseborgin yöharkka. Lamppu sitten vaan lataukseen.