Tosiaan tänään Rasti-Nokian kansalliset. Kisa käytiin kosteassa metsässä, ilman sadetta kuitenkin. Tyypillisessä hämäläisessä suunnistusmaastossa. Kuva alla. (Pahoittelen muuten kuvien huonoa laatua, kuvat piti ottaa kännykällä kun vaimo otti paremman kameran ulkomaanmatkalle).

No ei se ihan koko ajan tuollaista ollut, mutta oli siellä peitteistä välillä, paljon kiviä ja hakkuujätettä.
No miten kisa meni? Alla kartta gepseineen. Kannattaa kiinnittää huomio rasteihin 2, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11 ja 12. Nämä menivät hyvin. Kolmen kanssa oli ongelmaa.

Ykkösen kanssa ei sen suurempaa. Näin toisen ykkösen oikealla ja pitihän sitä käydä katsomassa. Kuten Minna Kauppi sanoo uusimmassa Suunnistaja-lehdessä, “ainahan se kartta tutisee kun mennään ykköstä kohti.” No, ei tämä mikään paha virhe ollut 45 s-1 min varmaan ja se ei ole mitään näissä touhuissa.
Kakkonen siis ok, mutta kolmosella tapahtui jotain kummaa. Olin täysin kiinni kartassa kun ylitin ojan, hakkuu-aukea oli siinä vasemmalla ja olin menossa kohti rastia, mutta sitten käännyin vasemmalle pitkälle hukkaan. Siinä sitten seikkailin aikani (oli siellä muitakin seikkailemassa). Sitten kävin hakemassa uuden lähdön sieltä hakkuu-aukean reunasta ojan mutkasta ja suoraan rastille. Paha moka.
Sitten monta, monta rastia erittäin hyvin. Esimerkiksi 7-8 välillä oivallisesti metsäkoneuraa alle, suolle ja suoraan rastille. Sitten ihan fiksu pieni tiekierto (väliajoissa näkyi että menin kovaa) ja suoraan rastille. Oli peitteistä, mutta silti rastit löytyivät hyvin. Sitten valtava herpaannus toiseksi viimeiselle rastille. Siinä varmaan olin jo tuudittautunut maaliintuloon kun kuulutuskin kuului. Ja taas täytyy sanoa, että oli siellä muitakin harhailemassa.
Pyörin väärällä puolella tiheikköä ja olin aika sekaisin siitä, missä olin. Vaikka kävin esimerkiksi siellä ihan selkeällä isolla kivellä tiheikön pohjoispuolella. Sieltä sitten seikkailin ihan läheltä rastia pitkälle takaisinpäin, hakkuuaukean reunalle. Sieltä kaksoiskiven vierestä ja kahden kumpareen linjassa suoraan rastille. Olipa helppo.
Täytyy olla tyytyväinen hyvin menneistä osuuksista ja ottaa opiksi pummeista. Molemmat isot pummit tulivat helpoissa paikoissa. Erityisesti kolmonen olisi pitänyt ottaa varmasti hakkuuaukean jälkeen alkanutta pientä soistuvaa aluetta pitkin. En ymmärrä miksi piti kääntyä vasemmalle. Ja se nro 13, se harjanne olisi pitänyt kiertää, tsekata hakkuu-aukea ja mennä kaksoiskiven ja kumpareiden kautta rastille.
Yksi asia, mikä pitäisi saada kuntoon viimeistään ensi kaudella on se, että pummin tullessa pystyisin minimoimaan säntäilyn. Eli pitäisi pystyä pysähtymään ja paikantamaan itsensä. Jos tämä ei onnistu, tulisi palata takaisin “viimeiseen varmaan” (Pauli Nokelainen, suullinen tiedonanto). Tästä tekniiikkavalmentajakin jo huomautti kiemurat nähtyään. Tietty tämä on ollut tiedossa, mutta periaate on ollut käytännössä vaikea toteuttaa.
Kun kausi loppuu, ehtii vielä tekemään karttaharjoituksia parisen kuukautta. Siinä sitten on mahdollisuus opiskella paikantamistakin.
Antti “Pipo” Harju pohdiskelee uudessa Suunnistaja-lehdessä, että MM-kisoissa ei saa pummata yhtään jos aikoo menestyä. No ei saa näissäkään kisoissa. Ainakaan tuollaisia 10 minuutin pummeja.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin tosi mukava kisa hämäläisessä maastossa. Hyvät järjestelyt Rasti-Nokialta. Jopa lämmintä vettä suihkussa, todella ylellistä. Peukku myös paikallisväristä kisamusiikissa, siellä Eppu Normaali soi hiekkamontussa, kun karautin paikalle.
Parin viikon päästä taitaa olla ainakin henkilökohtainen kisakausi lopuillaan (Oravatonni Nousiaisissa). Sitten onkin aika alkaa keskittyä uuteen kauteen (Suunnistaja-lehdessä oli jo ensi vuoden kilpailukalenteri).
Täytyy käydä myös perusteelliset keskustelut valmentajien kanssa kauden lopussa.