Pauli, Author at Pauli Forman blogi

28/07/202424/12/2024

Challenge Turku 2024

Turun Challenge-brändin alla järjestettävä kilpailu on jo pitkään ollut keskeinen osa kotimaista triathlonin kilpailukalenteria. Ensi vuonna on juhlavuosi, kun kilpailu järjestetään jo kymmenennen kerran. Tarjolla on sprinttimatkoja yksilöille ja joukkueille. Pisin matka on puolimatka.

Kilpailun reitillisiä erityispiirteitä ovat uinti Aurajoessa, nopea pyöräosuus moottoritiellä ja juoksu Aurajoen rannoilla.

Osallistuin kilpailuun nyt toista kertaa. Logistiikka Turussa on helppoa. Tällä kertaa olimme Airbnb majoituksessa parin kivenheiton päästä kilpailukeskuksesta. Sieltä oli viime vuoden tapaan helppo siirtyä kisapäivän aamuna starttiin sähköpotkulaudalla kulkien.

Hississä matkalla kilpailupaikalle.

Salakuva kun odottelen starttia.

Uinti

Aurajoessa uinti on suunnistamisen puolesta helppoa: riittää kun seurailee joen penkkaa ja laivoja. Vesi oli mukavan lämpöistä. Aika pitkältä tuntui taas takasuora ja viimeinen sivu Suomen Joutsenen ohi. Vedessä oli jotain humusta tai muuta sen sellaista, koska kilpailijoilla oli hieman tummaa väriä kasvoissaan vedestä nousun jälkeen.

Uinnin aika 39.53. Melko tavanomainen aika, ei mitään erikoista. Parannusta kuitenkin viime vuoteen, jolloin aika oli 42.47.

Pyörä

Pyöräosuuden pääosa sijoittui siis moottoritielle. Siirtymä sinne oli hieman erilainen kuin viime vuonna. Oli vähän mutkikasta syheröä ja sitten päästiin ajamaan rautatieaseman ohi moottoritien suuntaan.

Pyörä kulki ihan hyvin moottoritiellä, tarkkailin keskinopeutta, joka pysytteli hieman siinä kolmenkympin paremmalla puolella.

Pyörässä aika 2.51, keskinopeus 30.8 km/h. Viime vuonna aika oli 2.53 ja keskari 31.30 km/h. Saattoi mennä ero ihan tämän erilaisen siirtymäosuuden piikkiin.

Juoksu

Juoksuosuus on Turussa hyvin tasainen, pientä hivutusta on. Energiataso juoksussa oli vähän alakanttiin ja eteneminen kävi välillä vähän hitaaksi. Lämmintäkin oli.

Juoksun aika 2.10. Olisi saanut olla noin 10 minuuttia nopeampi. Pientä pettymyksen tunnetta siis. Viime vuonna juoksun aika 2.04.

Kokonaisaika 5.50, vuonna 2023 oli kokonaisaika 5.47. Melko tasaisia suorituksia siis.

Turun kisa on mukava kilpailu keskellä kesää, johon tulee varmasti jatkossakin osallistuttua aikataulujen salliessa.

Olen aina vähän varovainen antamaan palautetta tapahtumissa, joissa järjestelyt perustuvat voimakkaasti vapaaehtoistyöhön. Nyt kuitenkin pari huomiota, joihin voisi tulevina vuosina kiinnittää huomiota, jotta osallistujakokemus olisi hyvällä tasolla.

Vaihtopaikalla ei ollut telineitä eikä laatikoita varustepusseille. Pussit lojuivat parkkihallin lattialla. Homma kuitenkin toimi omalla kohdallani. Mutta periaatteessa erilaisia epäselvyyksiä olisi voinut tapahtua,
Kun tulin pyöräilyosuudella viimeisen kerran kääntöpaikalle, järjestäjät siivosivat jo paikkaa. Tarjolla ei ollut energiaa eikä juomaa. Tästä oli vielä 20 km maaliin. Toivottavasti kenelläkään ei mennyt tästä pasmat ihan sekaisin. Itselläni oli onneksi vielä jonkin verran juomaa pullossa.
Juoksuosuudella geeliä ei ollut tarjolla kaikilla paikoilla. Olisi pitänyt varata omat geelit mukaan.
Huoltopaikoilla ei ollut merkintöjä, missä kohdassa mitäkin oli tarjolla. Tämä johti sekavuuteen ja hämminkiin kun järjestäjät huusivat keskenään kilpaa, mitä oli tarjolla.

Challenge Turun merkitys vain korostuu, kun Lahden Ironman 70.3 on jäänyt pois ohjelmasta. Siksi Turkuun tulee varmasti lähdettyä myös ensi vuonna, jos yleiset kesän aikataulut sen sallivat.

17/07/202417/07/2024

Pyöräilyä ja muuta urheilua Mallorcalla

“Mallorca on pyöräilijän paratiisi”, kuuluu sanonta. Tänä kesänä oli mahdollisuus kokeilla, onko sanonnalle vastinetta käytännön elämässä.

Kyseessä oli viikon perheloma Alcudiassa. Treenejä oli päivittäin, mutta kyseessä ei siis ollut totaalinen urheiluleiri. Urheilun osalta ohjelmassa oli pyöräilyn lisäksi juoksua, uintia meressä sekä kuntosalia hotellin salilla.

Kaluston suhteen päädyin vuokrapyörään New Horizon-liikkeestä. Pyörä oli Trek Shimanon Di-2 sähkövaihteilla ja Ultegran osilla. Viiden päivän vuokra kustansi 225 euroa. Liikkeessä oli mukava ja asiantunteva palvelu ja pyörä oli täydellisissä säädöissä. Pyörän vuokraaminen oli todella hyvä vaihtoehto, koska oman pyörän kuljettamisessa on oma ruljanssinsa.

Pyörän olisi voinut vuokrata myös hotelliltamme, jossa oli Spezialised-pyörien vuokrauspiste ja hotellikin vuokrasi pyöriä. Hotellilla oli myös erittäin hyvä “bike room”, jonne pyörät sai lukittua säilytykseen. Pyörien vuokrauspalveluita näkyi kadunvarsilla useita.

Pyörät olivat hyvässä järjestyksessä hotellin bike roomissa.

Alcudia on triathlonin harrastajien suosiossa, paitsi yleisten puitteiden, myös sen vuoksi, että kaupungissa järjestetään keväällä Ironman-sarjaan kuuluva puolimatkan kilpailu (Ironman 70.3 Alcudia Mallorca). Läheinen Pollenca tarjoaa Alcudian ohella hyvät puitteet leireilyyn.

Alcudia on triathlon-henkinen paikka!

No miten ne urheilut sitten sujuivat?

Juoksulle oli tarjolla rantabaana, jossa uimarannalla juostiin betonista ja kauempana hiekkaista tietä pitkin. Koska päivällä oli kuuma, aamusella baanalla oli kohtalaisen paljon juoksijoita. Juoksulle oli hyvät puitteet.

Poseeraus laiturilla kesken juoksulenkin.

Meressä voi hyvin uida. Ranta oli hyvin matala, mutta kauempana pystyi hyvin uimaan rannan suuntaisesti ilman ruuhkaa. Vesi oli lämmintä, mutta äärettömän suolaista. Suolan maku tuli suuhun ilman, että otti varsinaisesti vettä suuhunsa. Meressä ui kaikenlaisia kaloja, isoja ja pieniä. Hotellissamme oli myös uintitreenit mahdollistava 25 m uima-allas, mutta näin kesällä se oli “poolina” lomailijoille.

Pyöräily onkin sitten oma lukunsa.

Alcudian kadut ovat aika vilkkaat, joten pyörällä on siellä syytä ottaa rauhallisesti. Pyörän takatutka, joka oli täällä tarpeen, hälytti jatkuvasti. Liikennekulttuuri on kuitenkin pyöräilijöille myönteinen. Parilla polkaisulla pääsee runsasliikenteisiltä kaduilta väljemmille teille. Isompien teiden reunoilla on hyvin tilaa pyöräilijöille ja pienemmät asvaltoidut tiet ovat mukavia pyöräillä. Asvaltin laatu on hyvä.

Merkittävin aktiivisuus pyöräilyssä suuntautui Pollencan sataman suuntaan. Pollencaan pyöräillään hienoa rantareittiä, tuulisina päivinä merellä oli vaahtopäitä ja surffareita. Pollencassa on oma beachinsa ja rantakatunsa.

Pollencan sataman rantabulevardilla pyöräilyä palmujen alla.

Pollencan takaa alkava mäki, Coll de la Creuetes oli kuitenkin se juttu. Reilun parin kilometrin matkalla nousua oli hieman yli 200 metriä. Tie oli kapeahko ja ylös pyrkijöitä runsaasti, pyöriä, sähköpyöriä, moottoripyöriä, autoja ja linja-autoja. Vuohet pällistelivät mäkeä ylös kiipeäviä. Mäen päällä oli näköalapaikka ja kioski. Tähän monet pysähtyivätkin.

Coll de la Creuetan päälle oli monta menijää.

Älä katso alaspäin!

Vuohi käänsi päätään juuri ratkaisevalla hetkellä eikä kaverikuvasta tullut täydellistä.

Jyrkän mäen kiipeäminen on yksi juttu ja laskeminen toinen. Pientä huimauksen tunnetta saattoi kokea, jos ajoi lähellä kuilun reunaa. Tien reunassa oli vain pieni kiveys. Itse laskin varovaisesti, mutta samaan aikaan alas meni pyöräilijöitä, jotka eivät paljon jarrutelleet ja ohittelivat hitaimpia autoja. Ensimmäisen kerran kävimme mäen päällä yhdessä vaimon kanssa, toisella kerralla kiipesin mäkitreenissä mäen kahdesti (ks. oheinen kuva) ja kolmas kerta käsitti vaimon kanssa tehdyn pyöräilyn eteenpäin Formentorin majakalle.

Mäen kapuaminen useampaankin kertaan oli hyvää harjoitusta paitsi fyysisesti, myös henkisesti, koska lokakuun Portugalin kisassa on luvassa noin 150 m nousu (kahteen kertaan). Nyt tätäkin mäkeä on helpompi lähteä kapuamaan.

Formentorin majakalle pääsi, kun jatkoi näköalapaikalta eteenpäin. Ensin laskettiin 200 metria alaspäin ja sitten alettiin nousta taas ylös. Tie kiemurteli meren lähellä, reitin varrella oli myös metsäistä taivalta ja yksi tunneli. Pari paikkaa olivat todella “Instagrammable” ja pysähdyimme ottamaan kuvia. Reitin viimeisimmälle osuudelle ei päässyt autoilla, mutta sielläkin turistibussit toki jyristivät majakalle turisteja vieden. Maisemat tällä osuudella olivat ehdottomasti reissun parhaimmat ja Formentorin majakan seutu ainutlaatuinen karuudessaan. Majakalle oli hyvä kahvila, josta pystyi ostamaan juomaa ja syötävää.

Jylhää maisemaa matkalla majakalle.

Maisemaa matkalla majakalle.

Tunnelissa oli viileää ja pimeää.

Busseille kannatti antaa vähän tilaa kapeilla teillä.

Majakka häämöttää.

Vielä pieni kiipeäminen Majakalle edessä.

Poseeraus majakan tasanteella.

Majakalla.

Pyöräilin myös Alcudiasta Artan suuntaan, mutta tämä reitti ei ollut niin hyvä, koska ruuhkaista rantabulevardia joutui ajamaan pitkään ja toisaalta sen jälkeen tuli isoa ja tylsää tietä. Pientä dramatiikkaa syntyi siitä, että yhdessä mutkassa oli lasinsiruja ja pelkäsin rengasrikkoa. Sellaista ei sentään tullut. Ihan hyvää treeniä näillä teillä kyllä oli mahdollista tehdä, koska nousua alkoi olemaan, kun lähestyttiin Artaa.

Yksi suunta oli myös pyöräillä enemmän sisämaahan Pollencan kylän suuntaan. Täällä ei mitään erikoisen mainittavaa näkynyt, osa teistä oli kivoja kapeita muurien ympäröimiä kujia punaisine kukkineen.

Kaiken kaikkiaan Alcudia ja lähiympäristö tarjosi erittäin hienot ja toimivat puitteet pyöräilyyn ja muuhun urheiluun. Tästä on hyvä jatkaa suunnittelemaan seuraavaa pyöräilyhenkistä lomaa.

01/07/202423/12/2024

Ironman 70.3. Lahti 2024

Kyseessä oli minulle viides puolimatkan kisa ja neljäs kerta Lahdessa.

Uinti – 42.48

Oli kova aallokko vasemman käden puolelta kun lähdettiin. Joskus on Lahdessa ollut aaltoja aikaisemminkin, mutta nyt taisi olla ennätys. Kuulin jälkeenpäin, että uintiosuudella keskeyttäneitä oli aika monta. Suuria vaikeuksia suorituksessa ei kuitenkaan ollut, yritin vain pysyä mahdollisimman hyvin suunnassa ja hengitettyä kunnolla. Hieman mietin, mahtaako toiseen suuntaan uidessa olla vaikea hengittää “paremmalta puolelta”. Hyvin sekin kuitenkin sujui. Loppua kohti aallot vähenivät ja yritin pitää hyvää vauhtia. Koko matkan sai uida melko rauhassa.

Pyörä – 3.04; 29.24 km/h

Tavoite oli pitää sellaista kolmenkympin keskaria. Garminiin olin laittanut syömishälytyksen 20 min välein. Geeliä pullossa. Syöminen meni suunnitelman mukaan, juomaa otin vielä väleissä. Watteja katselin ja tavoitekeskivauhti pysyi alussa mukavasti. Sitten alkoi tippumaan ja oli raskasta vastatuulen ja ylämäkien vuoksi. Tuulenpuuskat taisivat aukeilla paikoilla vähän heilautella pyörää. Kärkölän jälkeen kun käännyttiin kohti Hollolaa oli hyvä tie ja sopiva tuuli, siinä oli hyvä pätkä mennä noin 35 km/h. Lopussa Messilän nousu meni aika hyvin, mäki ei tuntunut pitkältä.

Juoksu – 2.15

Jalat olivat melko hyvät, mutta juoksuosuus meni kyllä heikosti. Vatsassa oli epämiellyttävä olo ja energiataso oli alhainen. Juoksin koko matkan, mutta eteneminen meni hiipimiseksi. Lopussa sain energiaa ja vauhti kasvoi merkittävästi. Kuten tavallista, menin kahdella kokiksella ja yhdellä vedellä per juottoasema. Mysteeriksi jäi huono energiataso, koska syömissuunnitelma pyöräilyssä toteutui ihan täysin. Seuraavassa kisassa täytyy vain yrittää ottaa geeliä kunnolla myös juoksussa.

Vaihdot T1 ja T2

Rauhassa otin, laitoin mukavuudenhaluisena pyöräänkin sukat jalkaan. T2:lla kävin vessassa ja otin yhden geelin juoksuun lähtiessä.

Sijoitus sarjassa 50-54 meni johdonmukaisesti tuntemusten mukaan, eli sijoitus oli 27 uinnissa, 39 pyöräilyssä ja 48 juoksussa. Kokonaisuudessaan sijoitus 42/59.

Olin Lahdessa ensimmäisen kerran vuonna 2018 ja silloin suoritukset olivat tällaiset:

Uinti 1900m: 00:38:29
Pyöräily 90 km: 02:55:28
Juoksu 21,1 km: 01:59:27
Kokonaisaika: 5:40:56

Kelit toki vaihtelevat, mutta huomiona se, että vuonna 2018 joka lajissa kulki vähän nopeammin. Olisiko tämä sitä ikääntymistä? Laitetaan tähän vielä kaikkien Lahden kisojen kokonaisajat:

2018: 5.40

2019: 6.09

2021: 6.16

2024: 6.11

Suoritus oli tänä vuonna osin ok, osin pettymys (juoksu). Vähän harmi, että juoksussa romahdin, koska tänä vuonna on tullut treenattua hyvin. Tästä onkin hyvä lähteä parantamaan puolikkaalle Turkuun heinäkuun lopussa ja täysmatkalle Portugaliin lokakuussa!

26/04/202422/12/2024

Aurajoen Yöjuoksu 2024

Keväällä kun lähestytään kilpailukautta, on hyvä käydä testaamassa vauhtia. Valitsin testijuoksuksi Turun Urheiluliiton keväisin järjestämän juoksutapahtuman, Aurajoen Yöjuoksun.

Tapahtumalla on pitkät perinteet ja tarjolla on kaksi matkaa, 5 km ja 10 km. Näistä valitsin jälkimmäisen.

Kilpailukeskus on vaatimattomasti Turun Linnalla. Reitti kulkee Aurajoen Rantoja. Kympillä joustaan vitosen lenkki kahteen kertaan.

Olin hyvissä ajoin paikalla, hain numerolapun ja verryttelin linnan maastossa. Keli oli hieman kostea ja keväisen viileä. Päivämäärä oli 26. huhtikuuta.

Lähtö oli linnan edestä. Koko Turkua ei oltu tapahtuman takia suljettu, niinpä lähtö ajoitettiin siihen hetkeen, kun bussi oli ohittanut lähtöviivalla odottavat juoksijat. Kun kuuntelin lähtöviivalla muiden puheita, huomasin, että paikalla oli tosi koviakin juoksijoita.

Startti oli alamäkeen kohti föriä, jonka kohdalla taitettiin joen rantaan. Heti aluksi huomasin, että nyt kulkee hyvin. Alamäki ja nopea asvaltti antoivat vauhdikkaan fiiliksen.

Katselin kello ja pyrin juoksemaan sellaista viiden minuutin kilometrivauhtia. Harmittavasti sykemittaus ranteesti petti juuri ratkaisevalla hetkellä ja sykkeen osalta mentiin siis fiiliksen perusteella.

Ilta oli tummunut ja oli sellaista oikeanlaista yöjuoksun fiilistä. Reitin varrella oli kannustusta. Ilma oli sateisella kelillä happirikas.

Ensimmäinen kierros meni hyvin ja voimia oli. Kohti toista kierrosta sitten. Vauhti pysyi yllä hyvin. Ympärillä oli samaa vauhtia juoksevia ja sellaisia, joilla vauhtia oli pari napsua enemmän. Lopussa kun alkoi olla hieman tekemistä vauhdin ylläpidon kannalta, sain hyvin peesiapua muilta.

Sitten vaan maaliin ja aika oli tavoitteen mukainen 49.08. Vauhti molemmilla kierroksilla sama, eli 4.55 min/km. Olin tosi tyytyväinen tasaiseen vetoon.

Tapahtuma oli kaikin puolin kiva ja hyvin järjestetty. Ehkä hieman pitkä reissu Karjaalta kympin juoksun takia, mutta kiva oli käydä kerran katsomassa tämä tapahtuma.

03/02/202404/02/2024

Miten löytää aikaa treeniin?

Takana uinti Tampereen uintikeskuksessa työmatkan yhteydessä.

Olen harrastanut erilaista kestävyysurheilua lähes koko ikäni. Kilometrejä ja tunteja on takana kohtalaisen paljon. Strava on tilastoinut liikkumistani vuodesta 2017 ja tässä ajassa tähän päivään mennessä juoksua on tullut 8000 km, pyöräilyä 37 000 km ja uintia 850 km.

Olen osallistunut hienoihin urheilutapahtumiin, kuten yli kymmeneen maratoniin, Pirkan hiihtoon, Vasaloppettiin, Jukolanviestiin ja viiteen täyden matkan triathlonkisaan. Tärkeitä elementtejä harrastuksessani ovat olleet paitsi puhdas halu liikkua ja harrastaa, elämyksellisyys tapahtumien kautta.

Olen pitkään treenannut tyylillä, jossa harjoitellaan mitä harjoitellaan sen mukaan, mitä muuhun viikko-ohjelmaan mahtuu. Viime vuoden lopulla aloitin uudenlaisen vaiheen, kun aloin harjoittelemaan valmentajan ohjauksessa. Tämä on tarkoittanut myös viikko-ohjelmia treenin suhteen.

Työssä käyvällä ihmisellä ohjelman mukaan treenaaminen tarkoittaa ainakin kahden viikko-ohjelman yhteensovittamista. Lisäksi on muuta elämää. Kuten Joe Friel toteaa kirjassaan The Triathletes Training Bible (Velo Press 2016):

Most of your day is undoubtedly spent focused on stuff other than swimming, biking and running such as your family, friends, home and career. All of these and more have to be balanced along with training (mts. 13).

Mitä on tapahtunut valmentajan ohjauksessa?

Harjoittelu on monipuolistunut. Aikaisemmin omaan tahtiin treenatessa tuli junnattua samoja harjoituksia viikosta toiseen. Myöskin harjoittelun jaksotus oli hukassa. Kaikissa triathlonin lajeissa ja voimaharjoittelussa on tullut paljon uusia harjoitteita, joilla kaikilla on tarkoitus.
Harjoittelu on lisääntynyt. Viikkoon on tullut lisää harjoituksia. Kun ennen tuli yli 10 tunnin harjoitusviikkoja tuli lähinnä sulaan aikaan pitkien pyörälenkkien kautta, viikkotunnit menevät useinkin yli 10 tunnin jo syksyllä ja talvella.
Harjoittelu tehoaa. Tästä kertovat testit ja subjektiiviset tuntemukset suorituksissa.

Näyttää siis siltä, että ohjelmoitu harjoittelu on kovasti hyödyllistä! Mitä tämä sitten tarkoittaa muun elämän rytmittämisen kannalta?

Kun viikkotunteja on enemmän ja päivittäisiä harjoituksia saattaa myös viikolla olla kaksi, joutuu viikkosuunnitelmaa miettimään ihan eri tavalla kuin omaan tahtiin treenatessa.

Omalla kohdallani yhteensovittamiseen vaikuttavia plussia ovat seuraavat:

Lapset ovat kasvaneet. Ei ole enää samanlaista ruljanssia kuskaamisesta treeneihin ym. kuin takavuosina.
Työpaikallani on joustava hybridityön malli, joka mahdollistaa etätyön. Työpaikalla on myös kuntosali.
Lähiyhteisö tukee urheiluharrastusta.
Raaseporissa on hienot mahdollisuudet liikkua, Karjaalla kuntosali Alexia Fitness Club ja ruuhkaton uimahalli Tammisaaressa, rauhalliset pyörätiet, hyvät hiihto-olosuhteet.

Haasteita ajan suhteen ovat:

Viikkokalenteri on kohtalaisen täynnä.
Työmatka toimistolle on pitkä, eli aikaa kuluu tunti suuntaansa.
On myös jonkin verran työmatkoja ja iltatilaisuuksia.
Tähän vuodenaikaan haasteena on myös talven tuoma liukkaus, pimeys ja kylmyys.

Miten sitten näillä pelimerkeillä onnistun löytämään treeniaikaa?

Priorisointi. Jos oikeasti haluaa treenata, on aika vähän asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin treenaaminen. Esimerkiksi television katsominen on aivan turhaa. En katso uutisia tai ajankohtaisohjelmia ja katson elokuvia ja sarjoja vain viikonloppuisin.
Joustavuuden hyödyntäminen. Jos aikataulu sallii, treenaan aamulla, lounasaikaan tai illalla. Viikonloppuisin on enemmän aikaa ja etäpäivät tuovat pari lisätuntia päivään.
Jos olen työmatkalla, käyn treenaamassa, esimerkiksi uimassa, kuten tällä viikolla Tampereella.

Aina treeniä ei pysty sovittamaan päiväohjelmaan. Valmentajan ohjaus näissä tilanteissa on: kevennetään, lyhennetään ja vasta viimeiseksi jätetään treeni kokonaan välistä. Tässä ohjeessa on paljon merkityksiä ja kannattaa pysähtyä miettimään sitä ihan kunnolla.

Tässä olen pohtinut treeniasioita omasta näkökulmastani. Tilanne ajankäytön ja puitteiden osalta on kaikilla erilainen. Uskon kuitenkin vahvasti, että vaikka liikuntaharrastuksen tavoite olisi toisenlainen ja määrät erilaisia, edellä olevat ajatukset ovat olennaisia asian kannalta. Useimmiten on mahdollista löytää liikuntaharrastukselle aikaa, mutta eri elämänvaiheissa sitä on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Muistan senkin ajan, kun tein omia harjoituksia lasten jalkapalloharjoitusten aikaan.

Mitä ehdottomasti suosittelen, on valmennuksen hankkiminen muodossa tai toisessa. Saa ohjausta ja uusia virikkeitä ja sitä kautta motivaatiota.

Yllä olevalla omakohtaisella pohdinnalla on myös laajempia merkityksiä. Suomalaisten olisi tunnetusti tarpeen liikkua enemmän. Asiaan vaikuttaa oma motivaatio, lähiyhteisö ja elämäntilanne, työpaikan toimintatavat sekä yhteiskunnan infrastuktuuri. Näillä tekijöillä on merkitystä siinä, miten Suomi saadaan liikkeelle.