Maalissa Hampurissa rankan kisan jälkeen.
Aika jälleen summeerata liikunnan vuosi, tällä kertaa vuosi 2025.
Tiivistäen:
- Kausi oli rikkonainen vammojen takia
- Sen takia A-kisa eli kauden päätavoite Hampurissa meni huonosti
- Myös B-kisa Turussa meni heikosti, koska en ollut kunnossa
- Syksyllä tuli uusia vammoja ja taas oli vaikea treenata
- Loppusyksyllä olin taas kunnossa ja pääsin harjoittelun makuun
- Mitä opin? Jos jalka on kipeä niin ei kannata juosta
Kauden määrällinen tarkastelu
Harjoitustunteja kertyi kohtalaisesti vaikeuksista huolimatta (kuvio 1). Tarkasteluajanjaksolla kolmanneksi korkein kokonaistuntimäärä, eli 482.
Kuvio 1. Harjoittelutunnit vuosina 2018-2025.
Kuviosta 2 ilmenee, että pyöräilyssä pääsin ihan hyvään kilometrimäärään, eli 6014 kokonaiskilometriin, joka on tarkasteluajanjakson peräti toiseksi paras tuntimäärä. Juoksua tuli vähän vähemmän kuin kahtena viime vuotena. Syynä nämä jalkavaivat, ks. tarkemmin alempana. Uinnin suhteen oli toiseksi korkein kilometrimäärä tässä tarkastellulla jaksolla.
Kuvio 2. Harjoituskilometrit lajeittain 2018-2025. 
Kuviossa 3 sitten sama homma tunneittain. Pyörän päällä 261 tuntia, juoksua hieman alle 100 tuntia, uintia 68 tuntia ja kuntosalia 45 tuntia.
Garmin Connectista katselin, että olin salilla 70 kertaa vuoden aikana, pyörälenkillä 151 kertaa, juoksemassa 127 kertaa ja uimassa 74 kertaa. Onhan siinä! Yhteensä siis 422 harjoituskertaa, eli monena päivänä kaksikin harjoitusta.
Kuvio 3. Harjoittelutunnit lajeittain 2018-2025.
Vuoden kulku
Alkuvuosi meni ihan normaalisti, mutta keväällä, juuri kun piti tiivistää tahtia Ironman Hamburg-kisaan, sairastuin harvinaisesti. Tuli myös poskiontelotulehdus, antibiootit ja pitkä harjoitustauko noin kolmen viikon harjoitustauko. Tässä vaiheessa alkoi jo olla ajatuksia siitä, pitäisikö perua koko Hampurin kisa ja siirtää tähtäin esimerkiksi Viroon elokuulle. Tauti meni kuitenkin ohi ja pääsin taas treenaamaan. Toki kunto notkahti.
Toinen takaisku tapahtui sitten myöhemmin keväällä. Lonkkaan tuli outo vaiva, ei mikään iso kipu, mutta hyvin epämiellyttävä tuntemus juostessa. Aluksi se oli pientä, mutta paheni sitten. Erityisesti se paheni, kun juoksin työpaikan joukkuessa Yritysmaratonviestissä kaksi osuutta asvaltilla kovaa. Kun yritysmaratonviesti oli perjantaina, niin lauantaina oli Gravel Primavera Porvoossa, jossa matkana 100 km ja piti sitten vielä juosta sen päälle kymppi eli tehdä tällainen laatuharjoitus. Pyörä oli kiva, mutta juoksusta ei tullut mitään, juoksukävelin sitten jonkin verran. Sitäkään ei olisi kannattanut tehdä.
Yritysmaratonviesti juostiin Meripuistossa Helsingissä.
Kuvia Gravel Primavera Porvoosta
Menin kuitenkin sinne Hampuriin, loppuun saakka oli epäselvää, miten juoksu sujuu. Tapahtuma oli kiva ja sain suorituksen läpi, mutta heikkoa oli juoksu ja pyöräkin oli vähän alavireinen. Täysi kisaraportti on täällä.
Kävin sitten kuvailemassa jalkaa, ei sieltä mitään isoa löytynyt. Lähinnä lepo oli ohjeena.
Heinäkuussa oli kiva lomamatka Italiaan ja siellä oli jonkin verran pyöräilyä ja juoksua. Erittäin hienot maisemat!
Vaiva kuitenkin rauhoittui, kun en juossut ja päätin mennä Turkuun Challenge-kisaan. Uinti oli perus, pyörä meni ihan hyvinkin, mutta juoksukunto oli heikko kun harjoittelu oli jäänyt vähänlaiseksi vamman takia. Kiva kuitenkin oli päästä tapahtumaan.
Sitten loppukesä ja alkusyksy oli perusgravelointia ja jalan parantelua. Nivunen parani ihan hyvin, mutta polvea alkoi kolottaa. Se on vähän sellaista ajoittaista sen kanssa, oireet tulevat ja menevät.
No, olin sitten työmatkalla New Yorkissa syyskuussa ja pitihän siellä mennä juoksemaan Hudson joelle ja Brooklyn Bridgelle, vaikka polvi oli kipeä. Ei se siitä kyllä tykännyt ja oli pitkään kipeänä. Brooklyn Bridgelle en sitäpaitsi päässyt, koska se oli suljettu mielenosoituksen takia. Nousin sinne sillalle ja portaita pitkin ja poliisi tuli sanomaan “Sir, the bridge is closed!”.
Näkymä lenkiltä New Yorkista, kuva otettu Manhattan Bridgeltä.
Näkymä lenkiltä Hudson-joelta.
Polvi oli todella huonona pitkän aikaa. Luulin jo, että nyt on juoksut juostu ja polven kilometrit täynnä. Mutta onneksi kivut alkoivat helpottamaan ja pääsin taas juoksemaan pehmeillä alustoilla.
Lontoossa syyslomalla oli pari kivaa juoksua vaimon kanssa Hyde Parkissa ja muissa puistoissa.
Lenkkimaisemaa Lontoosta.
Kokonaisuudessaan oli siis rikkonainen vuosi vammojen takia ja juoksu jäi vähälle. Mihin satsasin enemmän oli saliharjoittelu, eli kaksi kertaa viikossa salia niin lihaskunto on nyt hyvällä tasolla.
Salil.
Yksi kiva juttu tälle vuodelle oli se, että saatiin työpaikalla järjestetty yhteislenkki, joka juostaan kerran kuussa. Se oli myös hienoa, että järjestettiin kumppaneiden kanssa tilaisuus keväällä, jonka päätteeksi lähdettiin juoksemaan ja pyöräilemään yhdessä.
Ensi vuonna
Kun vaivat on voitettu, on aika katsoa eteenpäin. Loppusyksyn treenit ovat menneet oikein hyvin ja ensi vuoden kisoihin on ilmoittauduttu.
- Ironman France Nizzassa kesäkuun lopulla. Yksi legendaarisimmista triahlonkisoista. Uinti Välimeressä, rankka pyöräily Alpes-Maritimes’n ja Parc Naturel des PréAlpes d’Azur alueella, nousua noin 2400 metriä ja juoksu ikonisella Promenade des Anglaisilla. Kisassa lienee myös kuuma, joten rankka kisa hienoissa maisemissa on tiedossa.
- Challenge Turku olisi heinäkuun must, jossa voisi ulosmitata nopealla radalla päivän kunnon.
- BONUS: Jos paikat on kunnossa niin voisi vielä harkita Viron täysmatkaa elokuun lopulla.
Treenimielessä ajattelin mennä polkaisemaan Gravel Primavera Porvoon keväällä.
Pitkän tähtäimen suunnitelmana olisi sitten vielä mennä pyöräilemään syksyllä Gironaan, mutta sinne on vielä pitkä matka.
