Saatuani Applen Steve Jobista kertoneen kirjan loppuun, luin yhden johtamiskirjan, joka jostain syystä oli jäänyt mieleen Talouselämän tms. esittelystä. Eli kyseessä on S-ryhmässä (ml. Alepa) toimineen, pääjohtajaksi edenneen ja tästä tehtävästä sairauden vuoksi eroamaan joutuneen Arto Hiltusen kirja Johtamisen taito.
Kirjassa oli paljon koulutuksista ja aikaisemmasta kirjallisuudesta tuttua asiaa johtamisesta. Sinällään siis ei siis lanseerata merkittäviä uusia johtamismalleja tai paradigmoja. Kirja on huippujohtajan kerrontaa uransa varrelta ja erilaisista tilanteista, miten toimittiin, mitä opetuksia tuli ja pohdintaa siitä, olisiko kenties kannattanut tehdä jotenkin toisin.
Mielenkiintoiseksi lukukokemuksen teki kirjan lukeminen heti Jobs-kirjan jälkeen. Yhtäläistä herroille on se, että molemmat joutuivat eroamaan tehtävästään sairauden vuoksi. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Siinä missä Jobs oli intuitioon luottava ja henkilöjohtamisessaan hyökkäysvaunun tavoin toimiva, Hiltuselle johtaminen on äärimmäisen suunnitelmallista ja ihmisten johtaminen ennenkaikkea neuvottelutilanne. Jobs keskittyi tuotteisiin, Hiltunen ihmisiin. Jobs ei säästellyt muita eikä myöskään itseään. Hiltunen tuo esiin runsaasti itsensäjohtamisen välineitä ja keinoja joilla lisätä johtajan jaksamista ja toimintakykyä.
Hiltusen kirjassa mieleen jäävä perusasia on myös syvällinen paneutuminen johtamiseen. Teot tai eleet eivät ole harkitsemattomia Ja jos ovat, se on yleensä johtanut siihen, että on joutunut jälkeenpäin katumaan.
Molempia kirjoja voi suositella lämpimästi (näin pakkaskelillä ainakin). Seuraavana lukulistalla Miika Nousiaisen Metsäjätti (ts. sen lukeminen loppun).