Noin kerran vuodessa tulee sosiaalipolitiikka mieleen. Nimittäin silloin kun on sosiaalipolitiiikan päivät. Olen siellä ollut mukana pitämässä eläketutkimuksen ryhmää varmaan seitsemänä vuotena.
Sosiaalipolitiikan päivien teemana oli 2010-luvun sosiaaliset ongelmat köyhyys, syrjäytyminen ja perusturvan puutteet. No, sosiaalipolitiikan näkökulmasta nämä samat ongelmat ovat vaivanneet jokaisella vuosikymmenellä. Teema oli tuttu ja niin olivat myös pääohjelman esiintyjät tuttuja. Suurinpiirtein samat henkilöt olisivat voineet olla paneelissa keskustelemassa samasta asiasta 10 tai 20 vuotta sitten. Ehkä olivatkin.
Kallion virastotalo valmistui vuonna 1965. Kuva on otettu lokakuussa 2010 kun allekirjoittanut käveli työpaikalleen luentokeikalta.
Teemaan liittyen tapasin jokin aika sitten junassa yhden sosiaalipolitiikka-tutun. Kutsutaan häntä vaikka Alpoksi. Sanoi katselleensa kotisivujeni julkaisuluetteloa ja kysyi, oletko lopettanut työnteon kokonaan. BUAH. Ikään kuin työtä olisi vain se, mikä johtaa johonkin uuteen riviin julkaisuluettelossa.
Viime vuosina on tullut tehtyä aika paljon muunlaisia töitä, kuin sellaisia, jotka johtavat sen mainitun luettelon pitenemiseen. Ei se luettelo maailmaa paranna. Enkä ole sitä julkaisuluetteloa edes kovin innolla viitsinyt ylläpitää. Olen panostanut ennemmin esimerkiksi suunnistussuoritusten kirjaamiseen.
Päivillä puhelin yhden varttuneemman tutkijan kanssa. Sanoi olleensa erään keskeisen tutkimusrahoittajan apurahalla jo parisen vuotta. Kuulemma tilanne oli kuin pitkää lomaa olisi viettänyt. Ei ole rahoittaja kysellyt, mitä on tullut tehdyksi ja onko esimerkiksi sitä, mitä anomuksessa lupasi. Teoriassa tämä tutkija voisi vaikka tutkia sitä sosiaalipoliittista kysymystä, tulisiko toimeentulotuen olla vastikkeellista!
Samaan aikaan tiemmä kilpailu apurahoista ja tutkijanvakansseista on kovaa. Ja monet tutkijat painavat niska limassa töitä.
Sosiaalipolitiikan päivien työryhmissä näytti kyllä olevan erittäin paljon mielenkiintoisia esityksiä. Tämän tapahtuman isoin arvo lieneekin se, että ainakin kerran vuodessa tulee näkyväksi, minkälaisten teemojen kanssa sosiaalipolitiikkaan eri tavoin kiinnittyneet organisaatiot ja ihmiset puuhastelevat. Tämä on tärkeää, sillä vaikkapa yksittäisen yliopiston laitoksen näkökulma sosiaalipolitiikkaan saattaa olla varsin rajoittunut.
Palataan sosiaalipolitiikkaan taas ensi vuonna.