Neljännen päivän palauttelu sujui mökillä saunomisen, uimisen ja tankkailun merkeissä. Kilpailupäivän aamuna edellisen päivän suoritus tuntui jonkin verran. Keho ei ollut herätessä kovin vetreässä kunnossa, mutta tilanne parani nopeasti.
Kisapaikalle tullessa katselin hetken maaliintulevia ja havaitsin kelin jälleen kuumaksi. Monet suunnistajat juoksivat hihattomassa paidassa ja näkyipä maaliintulleiden joukossa myös runsaasti shortseja.
Kävelin koko matkan lähtöön, mitä sitä turhaan rehkimään. Olin varttia ennen lähtöä paikalla ja istuskelin ylimääräisen ajan varjossa. Paikalle tuli eliittisarjojen suunnistajia, eräskin huippu oli tähdännyt tulonsa minuutilleen oikein.
Kartan saatuani havaitsin ykkösvälin tällä kertaa pitkäksi. Tein suunnitelman, että välietappina olisi keskellä oleva hakkuuaukea ja pyrkisin pitämään tarkan suunnan ja lukemaan käytännössä kaiken mitä välillä tulisi eteen. Etenin suunnalla ja ohitin hakkuuaukean, pystyin lukemaan koko ajan soita, kiviä, ojia ja kumpareita. Tulin hyvin rastimäelle, jonka takarinteessä rasti oli. Otin rastin juoksemalla rastimäen yli. Olin tyytyväinen, mutta en liian tyytyväinen ykkösvälin onnistumiseen.
Kakkonen oli ohjaava rasti tien risteyksessä. Sinne oli helppo suunnistaa ja juosta teitä pitkin. Luin tiellä juoksiessani jo tulevia rastivälejä.
Kolmoselle oli risteyksestä kulunut jo melko selkeä ura, luin kuitenkin tarkasti maastonmuotoja ja tulin suoraan rastille.
Taistelin mieleen hiipivää “tämähän sujuu hyvin”-fiilistä vastaan ja otin suunnan neloselle. Väli oli lyhyt, pientä haastavuutta toi se, että rasti oli pienen tiheikön takana. Suoraan rastille kuitenkin.
Viitoselle mentiin tien yli ja rasti oli tien takana tiheikössä. Väli oli samantyyppinen, jolla on tullut tehtyä virheitä viime aikoina. Viimeksi eilen. Tämä jyskytti takaraivossani ja päätin tehdä idioottivarman toteutuksen. Juoksin ensin tienmutkaan ja sitten ojia hyödyntäen rastin lähelle ja suoraan rastille. Rastiväliajoista huomasin, että toteutukseni oli vallan mainio, ilmeisesti useampikin kilpakumppan oli hakenut rastia tiheikössä.
Kuutonen oli pieni siirtymäväli puron ylittävän sillan kupeessa, helppo.
Seiska oli tiheikön takana rinteessä, juoksin tarkalla suunnalla ja suoraan rastille.
Rastiväli kasille oli hakkuujätteen ja ajourien täyttämä. Rastinottosuunnitelma puuttui ja juoksin rastista ohi. Rastin takana oli kuitenkin oja ja polku, jonka mutkasta korjasin suoraan rastille. Virhe oli ehkä 3 minuuttia. Hämmästyttävästi väliaika oli kuitenkin todella hyvä. Rasti oli siis ollut muillekin paha.
Ysille oli pitkä väli. Suora toteutus olisi edellyttänyt juoksemista huonopohjaisella alustalla ja lisäksi luettavia maastonkohteita oli vähänlaisesti. Päätin siksi mennä tietä pitkin niin paljon kuin mahdollista. Olisin voinut oikaista tien risteyksessä metsän kautta ja voittaa tässä ehkä parisen minuuttia, mutta laiskuuttani en tehnyt edes tätä. Pitkän välin loppuosalla en pystynyt lukemaan maastoa ja pyrin vain juoksemaan suunnalla. Onnekseni tulin pellon kulmaan, josta oli helppo juosta rastille.
Kymppi oli helppo, sillä pystyin hyödyntämään polkua, suoraan rastille.
Rasti 11 oli kumpuilevassa maastossa, joka edellytti tarkkaa lukemista. Nousin oikean harjanteen päälle ja juoksin suoraan rastille.
Rastille 12 oli melko “tyhjää” maastoa ja menin vain suunnalla suon väistäen. Pienellä päänpyörittelyllä rasti löytyi hakkuuaukean laidasta.
Rasti 13 oli viimeinen metsässä oleva rasti. Rastille johti hyvin selkeä ura ja myös trafiikkia oli paljon. Juoksin kolmen suunnistajan ryhmässä, löysin rastin ensimmäisenä ja juoksin maaliin.
Maalisuoralla tiesin, että nyt meni hyvin. Kuulin myös yksittäisen “Hyvä Pauli”-kannnustushuudon.
Kuva: M. Loukkalahti.
Kisa meni hyvin, suunistuksellisesti ei tullut isoja virheitä. Suunnistuksessa oli tällä kertaa malttia ja suunnistus pysyi hyvin “edessä”. Pystyin lähes koko ajan yhdistämään kartan ja maaston. Fyysisesti oli myös helppoa helteestä huolimatta. Tästä on hyvä jatkaa syksun koitoksiin.
