Rastiviikot eivät koskaan ole mahtuneet kunnolla kesäohjelmaani. Muutama vuosi sitten Lohjalla olin aikeissa juosta koko rastiviikon, mutta ruokamyrkytys tai jokin muu pöpö pakotti keskeyttämään viikon kesken kaiken.
Tänä vuonna ohjelmassa on kaksi päivää Fin5-rastiviikkoa, joka suunnistetaan Varsinais-Suomessa. Sijainti on oivallinen, koska samaan pakettiin on mahdollista leipoa mökkeilyä seudulla.
Tänään oli siis ohjelmassa neljänteen päivään kuuluva pitkä matka. Keli oli helteinen ja fyysinen vire ehkä hivenen herkkä alkuviikon 160 km:n pyöräilyn vuoksi. Etureidet ilmoittelivat vielä tuosta reisssusta.
Olin matkassa täysin yksin. Saavuin kilpailukeskukseen poikkeuksellisen täpärästi, eli lähtöön oli aikaa 45 minuuttia.
Juuri kun tulin paikalle, kuulutettiin Elvis Loukkalahden tulevan maaliin ja ottavan ylivoimaisen johtoaseman. Vaihdoin “kisakuteet” päälle ja aloin lompsia lähtöön.
Aika samalla lähtöajalla lähtöön oli menossa myös Janne Salmi. Jostain syystä olemme viime aikoina olleet varsin usein samaan aikaan lähdössä.
Lähdön hetkellä jännitti kuten tavallista, maasto vaikutti mallikartassa haasteelliselta.
Ykkönen ilmoittautui heti ja kisa lähti näin hyvin käyntiin. Samoin kakkoselle tulin kuin telkka pönttöön.
Kolmonen oli lyhyt väli, jossa tein virheen, koska kaarsin oikealle ja jouduin palaamaan takaisinpäin. Muistan hyvin hyvänolontunteen, joka valtasi mielen hyvän alkun jälkeen ja edelsi virhettä.
Neloselle oli pitkä rastiväli, jota toteutin hitaasti, mutta ihan hyvin. Lopussa ote hieman herpaantui ja pyörin hieman rastia etsimässä.
Viitonen oli aika haastava, koska rasti oli tiheikön laidalla. Tein kuitenkin aivan suvereenin rastinoton lohjenneelta kiveltä ja tulin rastille suoraan.
Kuutosväli oli samantyyppinen kuin keväisen FinnSpringin pitkä väli, jolla tein virheen. Tietysti tein virheen nytkin. Vaikka rastivälin alussa oli tarjolla isoja muotoja, tulin epätarkasti tielle. Enkä tiennyt tasan tarkkaan missä kohdassa olin tiellä. Siten loppuväli meni epävarmasti ja tein pitkän koukun ja monen minuutin virheen.
Seiskalle oli pitkä väli, tein defensiivisen reitinvalinnan, eli menin tietä. Se ei ollut huono valinta. Nousin korkealla rastikalliolle ja pienellä kaarroksella leimasin rastilla.
Kasi oli lyhyt pieni siirtymäväli ja helppo. Suoraan rastille.
Ysille menin jälleen tien kautta samalla juomaa hakien. Otin pari välipistettä rastia lähestyttäessä ja etenin suoraan rastille.
Kympille menin aika lailla suuntaa ja edessä vilkkunutta sinivalkoiseen paikataan pukeutunutta toista suunnistajaa hyväksi käyttäen. Tälle välille oli kulunut myös selvää uraa.
Tulin rastille suoraan ja havaitsin em. sinivalkoiseen paitaan pukeutuneen suunnistajan jäävän taakseni etsimään rastia kun säntäsin viimeiselle rastivälille. Viimeiselle rastille etenin kuulutusta ja lopun uria hyväksikäyttäen. Leimaus ja loppusuora.
Maalissa törmäsin suunnistusblogistikollega Jorma Karvoseen, joka hyrisi tyytyväisyydestä, koska oma suoritus oli mennyt hyvin.
Suunnistus oli kohtalaista paria virhettä lukuunottamatta. Fyysisesti oli vaikeaa, eli ei oikein kulkenut. Lisäksi muljautin taas nilkkaa kerran ja toisen kerran tuli yliojennus; onneksi ei kuitenkaan syntynyt vahinkoja.
Ratamestarille kiitos hyvästä radasta, eli pitkän matkan radalla ei ollut liikaa rasteja ja piti tehdä myös reitinvalintaa. Järjestäjille kiitos myös hyvästä juomahuollosta, eli nestehukka ei päässyt vaivaamaan. Tarjolla oli jopa urheilujuomaa, joka suunnistuskisoissa ei ole itsestäänselvyys.
Huomenna sitten uusi koitos ja ennustusten mukaan tämänpäiväistäkin kuumemmassa kelissä!