Kisakauden toinen kilpailu oli viikko sitten sunnuntaina. Kyseessä OK Raseborgin Tenholassa järjestämä kilpailu. Olimme matkassa kolmen hengen joukkueella, kaksi suunnistajaa H10RR sarjassa ja yksi H40 sarjassa. Maasto oli avointa ja nopeaa, itse pääsin tällä kertaa harvinaisen vähillä ja pienillä virheillä. Virhettä tuli ehkä vain pari minuuttia kokonaisuudessaan. Pojista toinen onnistui todella hyvin saavuttaen kivikovassa H10RR sarjassa neljännen sijan.
Pojat matkalla kilpailukeskukseen hienossa maastossa.
Eilen oli sitten ensimmäisten isojen kisojen vuoro. Paimion Rastin järjestämille Silja Rasteille oli ilmoittautunut suunnistajia yli 1900. Suuntasimme Paimioon peräti neljän hengen joukkueella. Sarjat H40, H12 ja kaksi kertaa H10RR. Katselin lähtöluetteloita ja tein havainnon, että neljän hengen perhejoukkueita oli muutamia muitakin, mutta ei nyt niin kovin monia. Tällaisilla juokkueilla liikkeellä olemisessa on omat kuvionsa, esimerkiksi varusteita on aika paljon matkassa ja ne pitää ennen reissuja ensin löytää ja sitten pakata.
Varsinais-Suomessa on tehty mallikasta työtä lähestyvän Louna-Jukolan markkinoimiseksi. On myös luotu “Polku Louna-Jukolaan“, jossa on erilliset polut kilpailijoille, kuntoilijoille ja kumppaneille. Osana polkua tänä vuonna järjestettiin suunnistuksen “Superpääsiäinen”, johon kuului erilliset kilpailut torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Mutta me siis osallistuimme vain Silja Rasteille. Kilpailukeskus oli Paimion parantolan/sairaalan läheisyydessä. Kyseessähän on Alvar Aallon suunnittelema 1930-luvulla valmistunut funktionalistista suuntausta edustava rakennus. Tänne ehkä pitää tulla käymään erityiselle ekskursiolle joskus, nyt käveltiin vain ohi kilpailukeskukseen.
Paimion parantola.
Kilpailusää oli mitä loistavin. Varsin usein kevään ensimmäisissä kisoissa on kylmä ja muistelen palelleeni kaksi vuotta sitten juuri Silja Rasteilla pahemman kerran.
Saattelin poikia kahteen eri otteeseen lähtöön ennen omaa lähtöäni. Lähtöön oli itselläni matkaa peräti 3,3 kilometria. Maisemat matkalla lähtöön viittasivat tyypilliseen paimiolaiseen maastoon – isot korkeat harjut nousivat laajoilta peltoaukeilta.
Samoilla lähtöminuuteilla oli lähdössä muun muassa Petteri Muukkonen, joka vitsaili kanssakilpailijan kanssa “omasta hyvästä suorituksesta”.
Ykkösrasti oli samantyyppinen kuin viikko sitten kisoissa, lyhyt väli ja rasti selkeän mäen takarinteessä. En mennyt ihan suoraan mäen laen yli, rasti löytyi kaartaen kuitenkin hyvin.
Heti kakkoselle tuli sitten koko kisan suurin virhe. Oli vähänlaisesti luettavaa, maasto kalliota ja varvikkoa ja rasti tiheikössä, josta juoksin ohi. Tajusin virheen ja kaarsin takaisinpäin. Aika helposti löysin rastin virheen jälkeen. Näissä on aina mahdollisuus jäädä pyörimään pidemmäksikin ajaksi.
Kolmoselle oli pitkä väli, jolla oli yhteensä viisi ylitettävää kalliomuodostelmaa. Ensimmäiset kolme olivat selkeitä ja pysyin hyvin kartalla ja suunnassa. Loppuväli oli vähän vaativampi ja monimuotoisempi. Viimeistä mäkeä ennen oli oja, josta tiesin tulleeni rastin lähellä hyvin. Nousin hiukan väärään kohtaan mäkeä, mutta pystyin korjaamaan omalle rastille hyvin. Vähän virhettä kuitenkin tuli.
Neloselle erittäin hallitusti. Samoin vitoselle. Vitosvälin alku oli hieman haastava kun oli peitteistä, mutta suuntasin kartalla näkyvälle hakkuuaukealle ja juoksin sen laitaa rastimäen juurelle.
Kuutoselle mennessä näin todella hienon kivimuodostelman, jota en kuitenkaan jäänyt ihailemaan, vaan hyvin suunnassa pysyen juoksin suoraan rastille. Samoin seiska löytyi suoraan.
Kasille mennessä suora reitinvalinta olisi edellyttänyt melko märän suon yli juoksemista. Kanssakilpailija ennen minua putosi suohon kainaloitaan myöten, joten etsin toista reittiä. Vasemmalta löytyikin erittäin hyvin juostava baana. Tässä kohden Hiidenkiertäjien Mikko Patana juoksi oman reittini poikki todella kunnioitettavaa vauhtia. Rastille tullessa tein sitten virheen. Nousin väärään mäkeen, mutta pystyin korjaamaan rastille heti. Virhettä kuitenkin tuli.
Loppuvälit menivät ihan hyvin. Porukkaakin alkoi olemaan aika paljon suht koht samoja välejä juoksemassa, rasteja oli kuitenkin paljon ja piti olla tarkkana oman suorituksen kanssa.
Koska ilma oli varsin lämmin, pientä vesitilkkaa olisi kenties jo loppumatkasta kaivannut. Pienen suon yli sitten loppusuoralle. Juostessani kuulin pojan kannustushuudon “Hyvä isä!”. Virheistä huolimatta olin varsin tyytyväinen omaan suoritukseen. Myös fyysisesti jaksoin jyrätä kohtalaisesti. Reitti on kokonaisuudessaan alla.
Virheet näkyvät koukeroina.
Repulla sitten kuulin poikien suorituksista. Toisilla oli mennyt hyvin ja toisilla oli ollut pientä haaveria. Tällaista on urheilu. Itsellä ehkä suurimpana terveysongelmana suorituksen kannalta vuodenvaihteessa murtunut isovarvas (oletan, että se on murtunut), joka oireilee suunnistuksessa. Toivottavasti varvas pysyy mukana kauden edetessä.
Ajettiin sitten Saloon ja ajatuksena oli mennä Subiin syömään. Paikka oli kuitenkin pääsiäisen vuoksi odotetusti kiinni ja jouduttiin tyytymään ABC:hen, joka on lähes aina auki. ABC on eittämättä pääsiäisen suuri voittaja, sen verran täynnä ne ovat olleet pääsiäisen pyhinä.
Illalla sitten kerrattiin ja analysoitiin tuloksia. Pojat piirtelivät reittejään karttaan ja käytiin näitä läpi. Se muuten täytyy sanoa, että lasten radat ovat toisinaan varsin haastavia kun katselee alla olevassa kuvassa olevaa polkuhässäkkää. Yllättävän hyvin lapset kuitenkin näistä radoista useimmiten suoriutuvat.
Poika analysoi suoritustaan illalla
Kaiken kaikkiaan oli varsin onnistunut kisapäivä. Maasto oli hieno, porukkaa paljon ja kisat hyvin järjestetty. Louna-Jukolasta on mitä ilmeisimmin tulossa hieno tapahtuma.
Ensi viikolla sitten samalla porukalla toiseen isoon kevään suunnistustapahtumaan, eli Angelniemen Ankkurin järjestämään FinnSpringiin