Tammikuussa harjoituspäiväkirjaan kertyi hieman yli 20 tuntia liikuntaa. Olen pitänyt 20 tuntia miniminä kuukausitasolla, vaikka tuo ei riitäkään kerryttämään harjoitustunteja yli vuositavoitteen, joka on 300 tuntia.
Tammikuu ja kuukauden vaihde päättyi hyvään neljän päivän treeniputkeen, jonka lopuksi kävin jopa ensimmäisen (ja todennäköisesti myös viimeisen) kerran hiihtämässä tänä talvena. Sitten iski flunssa ja harjoituspäiväkirjaan ei ole kertynyt koko viikon aikana yhtään mitään “sick”-merkintöjen lisäksi.
Flunssan vuoksi pidin sairausloman ja etäpäivän yhdistelmää lähes koko viikon. Maanantaina kirjoitin Veronmaksajien blogiin tämän kirjoituksen, joka on pysynyt koko viikon lukutilaston ykkösenä.
Mutta palataan sairasteluun. Tyypillistä tuntuu olevan se, että hyvän urheilujakson jälkeen seuraa takapakki. Isompiakin takaiskuja on koettu kuin tämänviikkoinen. Muutamia esimerkkejä:
1) Vuoden 2009 keväällä, kun olin vasta aloittelemassa suunnistusharrastusta ja kausi oli alussa, osallistuin Elviksen Flacksjöllä järjestämille iltarasteille. Muljautin nilkkani eli nivelsiteet venähtivät todella pahasti. Seurauksena oli pitkä juoksutauko.
2) Kun nilkan nivelsiteet alkoivat olla kunnossa samana kesänä, hyppäsin uimarannalla matalaan veteen ja sama nilkka vääntyi pahasti toiseen suuntaan. Seurauksena juoksutauko.
3) Viime vuoden talvella juoksin kohtalaisen paljon, liukkaalla kelillä ja muuten huonoissa olosuhteissa. Seurauksena rasitusmurtuman esiaste sääriluussa ja juoksutaukoa.
4) Joululomalla tänä vuonna urheilin pari viikkoa joka päivä. Sitten toiseksi viimeisenä päivänä juoksin metsässä ja löin isonvarpaan kiveen. Juoksutaukoa pari viikkoa ja on vieläkin kipeä.
Näiden lisäksi vähän enemmän juoksemisen jälkeen akillesjänteet alkavat vihoitella ja polven seudulla alkaa tuntua kipua.
Voi olla, että sohvalla makaamisesta ei tulisi näitä vaivoja. Urheilulääkärit ja ortopedit Aavassa, Dextrassa ja Mehiläisessä ovat tulleet tutuiksi.
Viikon flunssajakso ja toisaalta loppuviikon vesisade viimeistelivät myös suunnitelmat Pirkan hiihdon suhteen. Eli ilmoittautumisesta ja kolmen talven osallistumisputkesta huolimatta laturetkien kuningas jää nyt väliin. Vaakakupissa painoi lähinnä putken jatkaminen (tavoite oli käydä 10 kertaa peräkkäin). Mutta järjen käyttäminen lienee sallittua ja palataan asiaan vuoden päästä.
Pirkan hiihtoa ei muuten sen 60-vuotisen historian aikana ole peruttu kertaakaan. Tänä vuonna lumitilanne on sen verran huono, että ensimmäinen peruminen voi olla jopa lähellä. Ainakin ihmettelen, jos osallistujamäärä ei tipu. Sen verran vähäisiä harjoittelumahdollisuuksia on lumitilanteen vuoksi tarjottu.