Vuosi on vaihtunut ja sen isompaa yhteenvetoa urheilusta vuonna 2013 ei ole vielä tullut tehtyä. Suunnistuskauden sujumisestahan kirjoitin tässä blogissa aiemmin. Totesin, että kausi meni huonosti. Mutta vuoden aikana tuli kuitenkin harrastettua liikuntaa eri muodoissa. Seuraavassa kuviossa on tarkasteltu harjoittelun määrää liikuntamuodoittain tai lajeittain vuonna 2013.
Kokonaisuutena tunteja tuli yhteensä 301, joten tavoite 300 tuntia liikuntaa vuodessa toteutui. Juoksukilometrien määrä putosi hieman, koska keväällä pidin parisen kuukautta juoksutaukoa nilkassa havaitun rasitusmurtuman esiasteen vuoksi. Onneksi se meni ohi niin, että pystyin jatkamaan juoksemista. Tunnelmat vamman havaitsemisen aikaan olivat aika alavireiset, oltiinhan suunnustuskauden kynnyksellä. Magneettikuvia otettiin, kävin maajoukkuetason urheilulääkärillä, lisäksi ortopedilla ja fysioterapeutilla.
Vamman vuoksi korvasin harjoittelua pyöräilyllä. Kilometrejä maastopyörällä tuli vuoden aikana hieman yli 1000. Spesialiteettina mainittakoon, että ajoin kerran Helsinkiin töihin (maasto)pyörällä. Kilsojahan tästä tuli noin 80 ja kokemus oli hyvä. Sinällään pidän maastopyörälyä aika tylsänä isommassa mitassa tehtynä, koska reitit Karjaalla alkavat olla jonkin verran tuttuja. Olen nimittäin sahannut Karjaan metsäteitä 7500 kilometriä vuosien 2005-2013 välillä (ks. alin kuvio)
Kun sitten taas rohkenin juosta, suosin pehmeää alustaa. Eli juoksin pääasiassa Karjaan pururadalla, jossa korkeuserojen vuoksi tuli myös sopivasti luontaista intervallia. Ehdin vammasta huolimatta vuoden aikana juosta noin 750 kilometriä. Mieleenpainuvin juoksulenkki oli työmatkalla Rovaniemellä aamun pimeydessä juostu lenkki siltojen kautta. Loppuvuodesta otin uuden näkökulman juoksemiseen, eli aloin juosta kuntosalin juoksumatolla. Tein tällä tavoin erittäin onnistuneita harjoituksia.
Suunnistuskilometrejä tuli alle 300, joka on ihan hyvä määrä. Viime vuonna tein hivenen vähemmän omatoimisia harjoituksia Karjaan metsissä kuin edellisenä vuonna. Syynä aikapula, mikä muukaan.
Hiihtoa tuli vuonna 2013 noin 700 kilometria. Huomionarvoista on se, että loppuvuonna 2013 ei tietenkään lumitilanteen vuoksi ole voinut hiihtää metriäkään. Hienoimmat hiihtolenkit tein kevättalvella Västerbyn kovia latubaanoja luistellen. Mainitsemisen arvoinen hiihtoseikkailu oli luonnollisesti myös Pirkan hiihto.
Kuntopiiriä tuli mittariin ihan mukavasti, kiitos Kansalaisopiston laadukkaan jumpan.
Myönteistä oli myös se, että pystyin jonkin verran uimaan, kun tällä haavaa ei tarvitse opettaa ketään uimaan tai valvoa. Tämä on lähitulevaisuudessa taas muutoksessa, mutta ei uinnilla nyt niin suurta roolia kuitenkaan ole. Aika kuluu uimahallissa uidessa paremmin kuin porealtaassa istuen.
Kuntosaliharjoittelu tuli syksyllä mukavasti kuvioihin. En ole aikaisemmin oikein salitreenistä innostunut, mutta nyt se on sopinut mainiosti ohjelmaan. Parin viime kuukauden kuurin ansiosta lihaskunto on selvästi parantunut. Tämä parantaa tuloksia juoksussa ja oletettavasti myös suojaa vammoilta.
Alla olevassa kuviossa on tarkasteltu liikuntaa vuosina 2005-2013.
Viime vuosi oli liikunnan kokonaismäärän mukaan suurin piirtein samalla tasolla kuin kahtena edellisenä vuonna. Vuonna 2011 harjoittelun määrä oli hieman isompi, koska pystyin tekemään enemmän pitkiä harjoituksia. Vuonna 2005 urheilin tuskin yhtään. 2006-2009 olin vähän aktiivisempi ja viime vuosina liikuntaa on tullut selvästi enemmän.
Alla olevassa kuviossa tehdään vielä tarkempaa yhteenvetoa eri liikuntamuodoista vuosina 2005-2013.
Luvut ovat ihan mukavia! Juoksua 4600 km, pyöräilyä 7500 km, suunnistusta 1200 km ja hiihtoa 2500 km. Kokonaisuudessaan liikkumista on tullut harrastettua 1638 tuntia. Eihän se paljon ole oikeisiin urheilijoihin verrattuna, mutta pientä harrastamisen poikasta kuitenkin.
Vammasta ja heikosta suunnistuskaudesta huolimatta vuosi 2013 oli liikunnallisesti ihan hyvä ja aktiivisuus on pysynyt hyvällä tasolla jo muutaman vuoden ajan. Eli erityistä aaltoliikettä liikunnan harrastamisen suhteen ei ole havaittavissa. Niinpä voi sanoa, että vuoden 2014 alussa kunto on hyvä, tätä osoittavat myös matolla juostut vauhtikestävyysharjoitukset.
Mutta. Viikko sitten omatoimisessa suunnistusharjoituksessa tuli vähän vammanpoikasta. Ei löin vasemman jalan isonvarpaan kiveen. En heti tajunnut, että kävi pahemmin ja jatkoin suunnistusta noin 4 km ajan. Myöhemmin jalkaa alkoi kivistää ja se alkoi sinertää. Kipu yltyi todella kovaksi. Aloin pelätä, että varvas oli murtunut.
Googlailin tietoja varpaan murtumisesta. Havaitsin, että nettikeskustelussa oli kaksi linjaa. Ensinnäkin, etsittiin tietoa siitä, kuinka paljon ko. vammasta saa sairaslomaa (saikkua). Toisaalta urheilufoorumeilla oltiin äärimmäisen huolestuneita siitä, koska taas pääsee treenaamaan. Pelättiin, että vamman vuoksi ei pääse siihen tärkeimpään kauden kilpailuun tai pahimmassa tapauksessa koko kausi on ohi. No, varpaan murtumisesta saatiin useassa tapauksessa kaksi viikkoa sairaslomaa. Urheilijoille murtuminen tarkoittaa vähintään 6-8 viikon juoksutaukoa, mahdollisesti pidempääkin toipumista.
Aikaisemmista vammoista olen oppinut, että haavereiden sattuessa lääkäriin on syytä mennä nopeasti. Ei kannata arvailla viikkoja nettiä selaillen mikä nilkassa, jalkapohjassa, varpaassa tai muussa paikassa on vikana.
Niinpä marssin lääkäriin. Riisuin sukan pois ja kysyin, näytänkö myös toista jalkaa. Olen nimittäin lukenut, että on keskeistä vertailla vammautunutta jalkaa tai kättä tms. siihen terveeseen. Ilmeisesti haavoitin lääkärin ammatillista identiteettiä, sillä hän tokaisi “Ei tarvitse, tiedän kyllä miltä terve jalka näyttää”.
No, lääkäri sitten paineli jalkaa muutamasta kohdasta ja kysyi sattuuko. Nämä painelut eivät sattuneet ja niinpä lopputulema oli, että varvas ei ole murtunut. Koko lääkärissäkäynti oli ohi 3 minuutissa. Olin helpottunut, lääkäri lupaili, että kipu menee pois 1-2 viikossa.
Varvas oli kuitenkin kipeä ja olin töissä Tarjoustalon talvisaappailla ja sandaaleilla ja vähän myöhemmin lenkkareilla. Talvisaappaat herättivät runsasti huomiota toimistoskenessä, muut jalkineet eivät niinkään.
Tätä kirjoitettaessa haaverista on 6 päivää ja varvas on toipunut aika hyvin. Vielä on kuitenkin jonkin verran tuntemuksia, joten pidän juoksutaukoa vielä hetken ja käyn kuntosalilla. Mitään erityistä tarvetta juosta juuri nyt ei ole. Voi olla, että parin viikon tauolla on myönteinen vaikutus muutenkin. Toivotaan vielä, että mitään takapakkia varpaan kanssa ei tule.
Näin. Talven tulo näyttää nyt ainakin hiukan todennäköisemmältä. Pirkan hiihtoon olen jo ilmoittautunut. Hirveän paljon ei siihen enää ehdi harjoittelemaan, mutta niillä kilsoilla mennään, mitä saadaan kasaan. Kunto on joka tapauksessa kohtalainen.
Talvesta tule joka tapauksessa lyhyt ja kohta ovat edessä suunnistuskauden avauksen herkut, eli Billnäsin keskimatka, OK Raseborgin kansalliset, FinnSpring ja Siljarastit.
Sellainen tuntuma on, että kunto on ensi kaudella muutaman piirun parempi. Jos suunnistuspuolta saisi pari napsua parannettua niin voisi jopa odottaa jonkinlaista parannusta tulospuolelle.