Sen verran löysempi viikonloppu, että on ollut aikaa hiukan pidemmille lenkeille. Eilen normipyöräily Fiskarsiin metsäteitä pitkin, siitä tuli hiukan yli 30 km. Tänään sitten sellainen setti, että pyöräilin Backgrändiin ja juoksentelin vähän metsässä.
Uskollinen kulkupeli Kayapo. Taustalla mahdollisuus laittaa suolatasapainoa kuntoon.
Oli todella kuuma. Tavoitteita oli kaksi. Ensinnäkin, juosta viivaa pitkin, jonka olin piirtänyt kartalle. No, en sitten jaksanut kovin tarkasti noudattaa viivaa vaan hain pikemminkin hyvää juoksu-uraa. Eli meni vähän maastojuoksuksi, mikä sekin tietty on hyvä.
Toinen tavoite oli tutustua maastoon, sillä pidän syksyllä ko. maastossa maanantairastit. Rekisteröin tässä mielessä mm. hakkuun, jota ei ole kartassa. Hyviä rastinpaikkoja näkyi, eli tavoitteet täyttyivät tältä osin. Ja ihan hyvä 2 h 40 min kestänyt harjoitus tästä tuli, pyöräilyä tuli 27 km ja tätä metsäjuoksua noin 6 km.
Tällä viikolla tuli suunnistajien Suomen Kuvalehti eli Suunnistaja-lehti. Kaksi asiaa jäi mieleen. Ensinnäkin Minna Kaupin haastattelu, jossa tuli esiin, että maailman kärkisuunnistajan harjoittelu on aika pitkälti intuitioon ja tuntemusten kuulosteluun perustuvaa. Eli ei mennä orjallisesti ohjelman mukaan.
Toinen mieleenjäänyt juttu oli blogi-idolini Simo-Pekka Fincken kolumni, jossa hän kertoi kuinka huippusuunnistajaa(kin) pelottaa ennen suurviestin osuutta pimeä metsä ja se, “ettei tuolta voi ihminen yhtään rastia löytää”. Myös huiput ovat siis hermona.