Pirkan hiihto pyöri mielessä vielä vahvasti alkuviikosta. Aikaisemmin tuli jo pohdittua, miksi aika huononi viime vuoteen verrattuna. Sen verran voisi vielä lisätä, että tänä vuonna nämä pidemmät hiihtolenkit jäivät aika vähälle. Kerran taisin hiihtää 40 km kun edellisinä vuosina taisin hiihdellä näitä pitkiä jonkin verran enemmän. Eikä myöskään kesä-syyskaudella ollut kovin paljon pitkiä harjoituksia ohjelmassa, eli sellaisia kolmen tunnin juoksu- tai pyörälenkkejä. Syynä tietty aikapula.
Mutta hyvät fiilikset jäi Pirkasta kaikin puolin. Ensi vuonna sitten taas uudestaan.
Toinen keskeinen hiihtoon liittyvä tapahtuma oli koulujenväliset hiihtokisat, joissa oma rooli rajoittui voitelupuolelle. Kevätkelit ovat haasteelliset, koska lämpötila saattaa vaihdella 15 astettakin päivän mittaan. Ja lumi voi olla jäistä tai vetistä tai siltä väliltä.Tiukoissa analyyseissä ja testeissä sopivan tuntuinen tälli kuitenkin löytyi. Heräsin aamulla aikaisin rassaamaan suksia autotallissa urheilijan vielä nukkuessa. Mutta voitelu meni nappiin, kuulemma ”juoksin suoraan mäet ylös” ja luistokin oli hyvä. Myös sijoitus oli hyvä.
Torstaina kävin tauon jälkeen juoksemassa kevyen kympin liukkaalla tiellä. Jalat tulivat todella kipeiksi eikä vire tuntunut kovin herkältä. Kunto taitaa olla pienessä aallonpohjassa pikkusairastelun ja raa’an Pirkan jäljiltä.
Kuntoa pitää kuitenkin alkaa houkuttelemaan esiin, sillä suunnistuskauden avaukseen on noin kuukausi. Tosin lunta ja pakkasta on ainakin täällä Raasuporin seudulla sen verran, että saattaa olla haastetta järjestää kisoja vielä kuukauden päästä. Mutta, kenties henkilökohtainen kisakausi avataankin Rasti-Lukon kansallisissa Rauman suunnalla.
Strategia suunnistuskaudella on edetä nousujohteisesti kuntoa kohti syksyn kisoja parantaen. Silti kevään avainkisoissakin tähdätään hyviin suorituksiin ja koko kauden tavoitehan on nostaa rankisijoitusta.